Yhteenveto

Euroalueen talous elpyi vuoden 2024 alkupuolella nopeammin kuin mitä EKP:n asiantuntijat maaliskuussa 2024 odottivat. Kasvu sai vauhtia nettoviennistä ja kotitalouksien kulutuksen vahvistumisesta. Tuoreimpien tietojen mukaan kasvu jatkuu lyhyellä aikavälillä aiemmin arvioitua nopeampana. Kotitalouksien käytettävissä olevien reaalitulojen arvioidaan kasvavan entisestään palkkojen vankan nousun myötä. Myös luottamuksen arvioidaan paranevan ja vaihtosuhteen kohenevan, jolloin kulutus toimii talouden elpymisen moottorina vuoden 2024 mittaan. Nettoviennistä vuoden alussa saatu kasvuvire selittyy osaksi sen kasvun tilapäisellä notkahduksella loppuvuonna 2023. Euroalueen ulkoisen kysynnän odotetaan kuitenkin laajenevan edelleen ja tukevan euroalueen viennin kasvua. Rahapolitiikan kiristämisen negatiivinen kasvuvaikutus vaimennee asteittain keskipitkällä aikavälillä, ja rahoitusolojen oletettu keveneminen tukee taloutta vastaten markkinaosapuolten odotuksia tulevasta korkokehityksestä. Kasvu saanee tukea myös vahvoista työmarkkinoista, sillä työttömyysasteen ennakoidaan laskevan mittaushistoriansa alimmalle tasolle myöhemmin arviointijakson aikana. Arvioiden mukaan joidenkin tuottavuuden viimeaikaista kasvua hidastaneiden suhdannetekijöiden vaikutus vaimenee, ja tuottavuuden odotetaan kohenevan arviointijakson mittaan. BKT:n keskimääräisen vuotuisen kasvun odotetaan olevan 0,9 % vuonna 2024 mutta vahvistuvan sitten niin, että se on 1,4 % vuonna 2025 ja 1,6 % vuonna 2026. BKT:n kasvu vuonna 2024 on nyt arvioitu nopeammaksi kuin maaliskuun 2024 asiantuntija-arvioissa, sillä alkuvuoden kehitys oli odotettua myönteisempää ja myös tuoreimmat tiedot viittaavat kasvun vahvistumiseen. BKT:n kasvuarviota vuodelle 2025 on tarkistettu aavistuksen alaspäin, mutta vuotta 2026 koskeva arvio on pysynyt ennallaan.^[1]

Kokonaisinflaation arvioidaan pysyvän lyhyellä aikavälillä pääosin nykyisellään ja hidastuvan sitten vielä tavoitteen tuntumaan vuoden 2025 mittaan, kun muun muassa työmarkkinoista johtuvat hintapaineet heikkenevät. Taustatekijänä on myös aiemman rahapolitiikan tiukentamisen vaikutus, joka ilmenee viiveellä ja välittyy kuluttajahintoihin asteittain. Yhdenmukaistetulla kuluttajahintaindeksillä (YKHI) mitatun kokonaisinflaation odotetaan vaihtelevan jonkin verran vuoden 2024 loppuun saakka vertailuajankohdan vaikutusten ja energiaraaka-aineiden hintojen nousun vuoksi. Keskipitkällä aikavälillä energian hintainflaatio asettunee hieman yli nollaan, kun otetaan huomioon markkinaosapuolten odotukset öljyn ja kaasun tulevasta hintakehityksestä ja suunnitellut finanssipoliittiset ilmastotoimet. Elintarvikkeiden hintainflaatio on hidastunut tuntuvasti viime vuosineljännesten aikana, kun hintapaineet ovat vaimentuneet energia- ja elintarvikeraaka-aineiden hintojen laskun myötä. Elintarvikkeiden hintainflaation odotetaan vaihtelevan nykytasonsa molemmin puolin ja hidastuvan sitten entisestään vuoden 2025 lopusta lähtien. Ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja laskettu YKHI-inflaatio (HICPX) pysynee kokonaisinflaatiota nopeampana suurimman osan arviointijaksosta, mutta sen odotetaan hidastuvan edelleen, joskin verkalleen ja pääosin vuosien 2025 ja 2026 mittaan. Arvion keskeisenä oletuksena on, että nimellispalkkojen nopea nousu hellittää asteittain, kun sitä voimistava inflaatiokompensaation paine vähitellen vaimenee ja työmarkkinat ovat edelleen kireät. Tuottavuuden kasvun odotetaan elpyvän ja vaimentavan työvoimakustannusten nousupaineita. Lisäksi yritysten voittojen kasvun arvioidaan heikkenevän, mikä hillitsee osittain työvoimakustannusten välittymistä hintoihin etenkin vuonna 2024. YKHI-kokonaisinflaation odotetaan hidastuvan ja olevan keskimäärin 2,5 % vuonna 2024 ja 2,2 % vuonna 2025 sekä 1,9 % vuonna 2026. Vuonna 2023 se oli keskimäärin 5,4 %. Kokonaisinflaatio vuosina 2024 ja 2025 on nyt arvioitu 0,2 prosenttiyksikön verran nopeammaksi kuin maaliskuun 2024 asiantuntija-arvioissa. Syynä on ennen kaikkea energiaraaka-aineiden hinnannousu. Lisäksi ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja laskettu YKHI-inflaatio on tuoreimpien tietojen mukaan odotettua hieman nopeampaa. Myös työvoimakustannusten nousupaineiden odotetaan jossain määrin voimistuvan palkkojen nopeamman nousun ja aiempaa varovaisempien tuottavuuden kasvunäkymien myötä. Vuotta 2026 koskevat inflaationäkymät ovat sekä kokonaisinflaation että ilman energia- ja elintarvikehintoja lasketun YKHI-inflaation osalta ennallaan.

1 Kansainvälinen toimintaympäristö

Vaikka maailmantalouden kehitys onkin kohenemaan päin, kasvun tiellä on vielä esteitä. Euroalueen ulkopuolisista maista saadut tiedot vahvistavat, että maailmantalouden kehitys on kohentunut vuoden alun jälkeen, joskin hyvin vähin erin. Kyselytutkimuksista saadut myönteisen kehityksen merkit näkyvät jo kaiken aikaa selvemmin myös tilastotiedoissa.^[2] Maailmantalouden kasvua ovat kuitenkin vielä jarruttamassa muun muassa työmarkkinoiden asteittainen hiipuminen, nimellispalkkojen nousun jatkuva maltillistuminen ja ylimääräisten säästöjen väheneminen kehittyneissä talouksissa. Myös rahapolitiikan aiempi kiristäminen ja geopoliittisten jännitteiden voimistama talouden epävarmuus vaimentavat edelleen kasvua. Kiinassa kulutusmenojen kehitys on edelleen heikkoa asuinkiinteistösektorin ongelmien vuoksi, kun taas teollisuustuotanto ja vienti pitävät yllä maan talouden kasvua. Maailmantalouden kasvunäkymät ovat pitkälti samankaltaiset kuin maaliskuun 2024 asiantuntija-arvioissa. Kasvun odotetaan olevan 3,3 % vuosina 2024 ja 2025. Vuonna 206 sen odotetaan heikkenevän 3,2 prosenttiin eli hieman hitaammaksi kuin viime vuosikymmenellä (ks. taulukko 2).

Maailmankauppa (ilman euroaluetta) elpyy arvioiden mukaan tänä vuonna ja seurailee sitten tiiviimmin maailmantalouden kasvua. Maailmankaupan kehitys oli heikkoa vuonna 2023, jolloin kysyntä haki vielä pandemian jälkeistä tasapainoa tavaroiden ja palvelujen välillä. Tuoreimmat tiedot vahvistavat, että kaupan elpyminen jatkuu entisellään ja Punaisenmeren alueen kuljetushäiriöiden vaikutukset pysyvät maltillisina. Maailman tuonnin arvioidaan kasvavan 2,6 % vuonna 2024 ja sitten 3,3 % vuosina 2025 ja 2026 – eli se ei ole juurikaan muuttunut edellisistä arvioista. Euroalueen ulkoisen kysynnän odotetaan elpyvän tänä vuonna verkkaisempaa 2,1 prosentin tahtia. Ison-Britannian, Keski- ja Itä-Euroopan maiden sekä joidenkin muiden euroalueen tärkeimpien kauppakumppanien tuonti on nimittäin heikentynyt vuoden 2023 jälkipuoliskolla ja vuoden 2024 ensimmäisellä neljänneksellä. Koska euroalueen ulkoisen kysynnän neljännesvuosittainen kasvu arviointijakson aikana on verrattavissa maailman tuonnin kehitykseen, kysynnän odotetaan kasvavan 3,4 % vuonna 2025 ja 3,3 % vuonna 2026.

Maailman inflaation arvioidaan hidastuvan arviointijakson aikana. Tärkeimpien kehittyneiden ja kehittyvien markkinatalouksien kuluttajahintaindekseistä koostetun kokonaisinflaation odotetaan hidastuvan siten, että se on 4,2 % vuonna 2024 ja 3,3 % vuonna 2025 sekä 2,9 % vuonna 2026. Hidastuminen johtuu aiempien tarjontasokkien vaikutusten väistymisestä ja kireästä rahapolitiikasta. Vaikka näkymät ovat jokseenkin samanlaiset kuin maaliskuun asiantuntija-arvioissa, Yhdysvaltojen inflaatiota on tarkistettu hieman ylöspäin kuluvalle vuodelle, sillä inflaatio oli odotettua nopeampaa ensimmäisellä vuosineljänneksellä. Kiinan kuluttajahintaindeksin mukainen kokonaisinflaatio pysynee heikon kotimaisen kysynnän vuoksi vaimeana, mutta sen arvioidaan kiihtyvän asteittain arviointijakson aikana. Euroalueen kilpailijamaiden kansallisten valuuttojen määräisten vientihintojen odotetaan nousevan vuodentakaisesta tänä vuonna ja pysyvän lähellä arvioitua pitkän aikavälin keskiarvoaan arviointijakson loppuun asti. Maailman kokonaisinflaatio vuonna 2024 on nyt arvioitu hitaammaksi kuin maaliskuisissa asiantuntija-arvioissa, sillä vientihintainflaatio on ollut odotettua vaimeampaa ja vaikuttaa tämänhetkisten arvioiden mukaan inflaatioon enemmän kuin raaka-ainehintojen nousuoletukset.

2 Reaalitalous

Euroalueen taloudellinen toimeliaisuus elpyi vuoden 2024 ensimmäisellä neljänneksellä osin tilapäisten tekijöiden ansiosta (ks. kuvio 1).^[3] Eurostatin ennakkoarvion mukaan taloudellinen toimeliaisuus kasvoi ensimmäisellä neljänneksellä 0,3 % edellisestä neljänneksestä. Kasvu oli 0,2 prosenttiyksikköä suurempi kuin mitä maaliskuun asiantuntija-arvioissa odotettiin. Vuoden 2023 viimeisen neljänneksen kasvuarviota puolestaan tarkistettiin alaspäin 0,1 prosenttiyksikön verran. Odotettua paremmaksi osoittautunut kasvu ensimmäisellä vuosineljänneksellä johtui todennäköisesti nettoviennistä sen kasvun notkahdettua vuoden 2023 neljännellä neljänneksellä. Myös epätavallisen leuto talvi vahvisti asuntoinvestointeja joissakin maissa. Toimialakohtaisessa tarkastelussa teollisuustuotannon arvonlisäys todennäköisesti supistui vuoden 2024 ensimmäisellä neljänneksellä, kun taas palvelutuotannon arvonlisäys kasvoi.

Kuvio 1

Euroalueen BKT:n kasvu

(neljännesvuotuinen prosenttimuutos, kausivaihtelusta puhdistetut ja työpäiväkorjatut neljännesvuosittaiset tiedot)

Vuonna 2024 BKT:n kehityksen odotetaan vahvistuvan entisestään, kun kotitalouksien tulot ja ulkoinen kysyntä kasvavat ja yritysten investoinnit elpyvät jonkin verran. Kotitalouksien käytettävissä olevien reaalitulojen jatkuvan kasvun odotetaan vahvistavan yksityistä kulutusta, josta tullee toisesta vuosineljänneksestä lähtien tärkein kasvua vauhdittava tekijä. Kotitalouksien kulutuksen elpymiseen viittaa myös kuukausi-indikaattorien kehitys, kuten kuluttajien luottamuksen asteittainen koheneminen, palvelutuotantoa ja tilauskantaa mittaavien indikaattorien nousu toukokuun ostopäällikköindeksissä sekä vähittäiskaupan myyntimäärien kasvu maaliskuussa. Reaalipalkkojen vankka nousu kireillä työmarkkinoilla vahvistanee kotitalouksien ostovoimaa koko vuoden, ja tätä kehitystä tukee myös luottamuksen odotettu elpyminen. Yritysten investointien keskimääräisen vuotuisen kasvuvauhdin odotetaan pitkälti seisahtuvan vuonna 2024, sillä rahapolitiikan aiemman kiristämisen hidastava vaikutus tuntuu niissä vielä. Se on kuitenkin vaimenemassa, joten investoinnit elpynevät jonkin verran vuoden aikana. Euroalueen sisäisen ja ulkoisen kysynnän elpyminen tukee investointikehitystä, ja ulkoinen kysyntä vahvistaa myös viennin kasvua. Varastosykli heikensi huomattavasti kasvua vuodenvaihteessa, mutta nyt sekin on palaamassa normaalitasolle, ja sen kasvuvaikutuksen arvioidaan olevan neutraali vuoden 2024 jälkipuoliskolla. Monikansallisten yritysten toiminta Irlannissa hidasti euroalueen BKT:n kasvua vuonna 2023, mutta toiminnan elpymisen odotetaan nyt vahvistavan huomattavasti BKT:n lyhyen aikavälin kasvunäkymiä.

Reaalitulojen kasvu, ulkoisen kysynnän voimistuminen ja rahapolitiikan kiristämisen vaikutuksen vaimeneminen vahvistanevat BKT:n kasvua keskipitkällä aikavälillä. Rahapolitiikan kiristämisen kasvuvaikutuksen odotetaan olevan voimakkaimmillaan vuonna 2024, vaikka markkinat odottavatkin korkojen alentamista. Luopuminen vuonna 2022 käyttöön otetuista nopeaa inflaatiota ja korkeita energiahintoja kompensoivista finanssipoliittisista tukitoimista hidastaa kasvua lievästi vuosina 2024–2026. Julkisella kulutuksella ja investointitoiminnalla on kuitenkin myönteinen vaikutus BKT:n kasvuun.

Rahoitusolojen ja etenkin korkean korkotason odotetaan vaikuttavan kasvuun edelleen hyvin negatiivisesti, mutta vaikutus hiipunee arviointijakson kuluessa. Joulukuusta 2021 lähtien toteutettujen rahapoliittisten toimien vaikutus välittyy edelleen reaalitalouteen ja vaikuttaa etenkin vuoden 2024 kasvunäkymiin.^[4] Tulevaa korkokehitystä koskevien markkinaodotusten perusteella (ks. kehikko 1) rahapolitiikan negatiivinen vaikutus talouskasvuun alkanee vaimeta asteittain vuoden 2024 aikana. Talouden elpyminen vahvistunee näiden vaikutusten myötä, kun vuoden 2022 lopussa alkanut luotonannon ehtojen kiristyminen ei enää hidasta talouskasvua aiemmassa määrin.

Maaliskuun 2024 arviota BKT:n kasvusta on nyt tarkistettu 0,3 prosenttiyksikköä ylöspäin vuodelle 2024 ja 0,1 prosenttiyksikköä alaspäin vuodelle 2025. Arvio vuodelle 2026 on entisellään (ks. taulukko 3 ja kuvio 2). Vuotta 2024 koskevan tarkistuksen taustalla on nettoviennin ja joidenkin ennakoivien kyselyindikaattorien koheneminen, jonka ansiosta BKT:n kehitys oli odotettua myönteisempi vuoden ensimmäisellä neljänneksellä. Nämä tekijät vaikuttivat BKT:n kasvuun myös jonkin verran enemmän kuin negatiivinen kasvuperintö, joka johtui arvioitua heikommasta kasvusta vuoden 2023 neljännellä neljänneksellä. Vuotta 2025 koskevaa arviota on tarkistettu aavistuksen alaspäin lähinnä siksi, että julkisen kulutuksen arvioidaan kehittyvän aiempaa heikommin finanssipolitiikan kireämmän mitoituksen vuoksi.

Kuvio 2

Kysyntäerien vaikutus euroalueen BKT:n kasvuun

a) Kesäkuun 2024 asiantuntija-arviot	b) Maaliskuun 2024 asiantuntija-arvioiden tarkistukset
(vuotuinen prosenttimuutos, vaikutus prosenttiyksikköinä)	(tarkistukset: prosenttiyksikköinä ja vaikutus prosenttiyksikköinä)

BKT:n eristä reaalisen yksityisen kulutuksen odotetaan olevan tärkein talouskasvua vauhdittava tekijä. Kulutus saa tukea palkkojen nousun ja inflaation hidastumisen myötä vahvistuvasta reaalitulojen kasvusta, vaikka myös säästämisaste onkin suhteellisen korkea. Yksityinen kulutus elpynee vähitellen vuoden 2024 aikana ja kasvanee 1,6–1,7 prosentin vuotuista vauhtia vuosina 2025–2026 eli selvästi pandemiaa edeltänyttä keskiarvoaan (1,2 %) nopeampana. Elpymisen taustalla on reaalitulojen kasvu, joka johtuu lähinnä palkkojen vahvasta noususta ja muiden kuin työtulojen (eli yrittäjätulojen ja rahoitusvaroista saatavien tulojen) vankasta kasvusta. Lyhyin väliajoin tehtävien säästämiskyselyjen mukaan säästämisaste pysyy lyhyellä aikavälillä suhteellisen korkeana. Tähän viittaavat myös edelleen suuri – mutta aiempaa vähäisempi – taloudellinen epävarmuus, korkea korkotaso ja luotonsaantiehtojen tiukentuminen. Säästämisaste pysynee korkeana myös sen vuoksi, ettei muita kuin työtuloja yleensä käytetä herkästi kulutukseen. Reaalitulojen kasvun odotetaan maltillistuvan keskipitkällä aikavälillä, kun reaalipalkkojen nousu vähitellen hidastuu. Toisaalta säästämisaste laskee, mikä tasoittaa suurelta osin kasvun maltillistumisen. Säästämisaste alkanee laskea vuoden 2024 lopulla, kun epävarmuuden ja inflaatiopaineiden odotetaan vähenevän entisestään ja kulutuskäyttäytymisen vähitellen normalisoituvan. Säästämisasteen arvioidaan kuitenkin pysyvän arviointijaksolla pandemiaa edeltänyttä keskiarvoaan korkeampana, sillä korkea korkotaso todennäköisesti kannustaa yhä kotitalouksia säästämään. Varallisuusvaikutuksen odotetaan kuitenkin tukevan yksityisen kulutuksen elpymistä.

Asuntoinvestointien kehityksen arvioidaan heikkenevän entisestään vuoden 2024 aikana ja alkavan sitten elpyä verkkaisesti vuoden 2025 aikana, kun kireät rahoitusolot vähitellen kevenevät ja kotitalouksien tulot jatkavat vankkaa kasvuaan. Asuntoinvestointien kehitys heikkeni kolme vuosineljännestä peräkkäin, mutta sen arvioidaan vahvistuneen vuoden 2024 ensimmäisellä neljänneksellä, sillä talvi oli varsinkin Saksassa harvinaisen leuto. Asuntoinvestointien kehityksen odotetaan kuitenkin heikkenevän jälleen vuoden 2024 toisella neljänneksellä, kun leudon talven vaikutus väistyy ja asuntojen kysyntä pysyy niukkana (ja huomattavan verokannustimen päättyminen Italiassa vain heikentää sitä entisestään). Asuntoinvestointien kasvun arvioidaan alkavan elpyä vuoden 2025 puolivälissä, kun asuntolainakorkojen aiemman nousun vaikutus vaimenee, asuntojen hinnat alkavat nousta ja kotitalouksien tulot kasvavat vankasti. Koska asuntoinvestointien kehitys heikkenee huomattavasti vuonna 2024 ja vielä hieman vuonna 2025, niiden vuotuinen kasvu muuttuu positiiviseksi todennäköisesti vuonna 2026 – ensimmäistä kertaa vuoden 2022 jälkeen.

Yritysten investointien arvioidaan elpyvän seuraavilla vuosineljänneksillä, kun kysyntä kohenee, epäsuotuisten rahoitusolojen investointivaikutus vaimenee, NextGenerationEU-ohjelman varat tarjoavat lisäkannustimia investointeihin ja sijoitukset vihreään ja digitaaliseen talouteen kasvavat. Euroalueen yritysten investoinnit supistuivat voimakkaasti vuoden 2023 jälkipuoliskolla (Irlannin henkisiin omaisuustuotteisiin tehtyjä volatiileja investointeja lukuun ottamatta). Supistuminen johtui luottamuksen heikkenemisestä, aiemman tilaussuman purkamisesta, yritysten rahoituspuskurien pienenemisestä ja rahoitusolojen kiristymisestä. Investointien arvioidaan alkaneen kasvaa vuonna 2024 euroalueen sisäisen ja ulkoisen kysynnän vahvistumisodotuksia myötäillen. NGEU-ohjelman varojen kannustinvaikutukset investointeihin (joita on joissain maissa lykätty arviointijakson lopulle) ja yksityisen sektorin jatkuvat hankkeet vihreiden ja digitaalisten investointien lisäämiseksi edistävät elpymistä, samoin epäsuotuisten rahoitusolojen vaikutuksen vaimeneminen.

Euroalueen ulkoisen kaupan kasvu oli jonkin aikaa negatiivinen, mutta sen odotetaan kohenevan, kun vienti kasvaa ulkoisen kysynnän myötä. Euroalueen reaalisen viennin arvioidaan piristyneen vuoden 2024 ensimmäisellä neljänneksellä enemmän kuin mitä maaliskuun asiantuntija-arvioissa odotettiin. Reaalisen viennin kasvun odotetaan arviointijaksolla olevan suurin piirtein ulkoisen kysynnän kehityksen mukaista. Vientimarkkinaosuuden arvioidaan nyt olevan koko arviointijaksolla pienempi kuin maaliskuun 2023 arvioissa, ja sen odotetaan pysyvän huomattavasti pienempänä kuin ennen pandemiaa. Euron kurssin aiempi vahvistuminen ja energian aiemmat hintasokit ovat asettaneet haasteita euroalueen yritysten kilpailukyvylle, sillä energiaraaka-aineiden hinnannousu vaikuttaa euroalueeseen enemmän kuin sen kauppakumppaneihin. Tuonnin arvioidaan elpyvän hieman nopeammin kuin sisäisen kysynnän, kun investointien ja muiden kaupan kehitykselle herkkien kysyntäerien kasvu elpyy. Nettoviennillä odotetaan olevan kaiken kaikkiaan neutraali kasvuvaikutus arviointijakson aikana. Vaihtosuhteen arvioidaan kohenevan arviointijaksolla vain hieman, sillä energian hintasokin vaikutus on jo suurelta osin välittynyt talouteen. Vuonna 2024 vaihtotaseen arvioidaan elpyvän tasolle, joka on hieman alle 3 % BKT:stä mutta hivenen yli pandemiaa edeltäneen keskiarvonsa (2,6 %).

Työmarkkinoiden arvioidaan vetävän edelleen hyvin, vaikka työllisyyden kasvu hidastunee viime vuosista. Eurostatin ennakkoarvion mukaan työllisyys kasvoi 0,3 % vuoden 2024 ensimmäisellä neljänneksellä eli jälleen odotettua enemmän (maaliskuun arvioissa kasvun odotettiin pysyvän ennallaan). Työllisyyden kasvun odotetaan hidastuvan 0,8 prosenttiin vuonna 2024 (1,4 % vuonna 2023) ja vakautuvan sen jälkeen siten, että se on 0,4 % vuonna 2025 ja 0,5 % vuonna 2026. Työllisyys on nykytasollaan Okunin lain dynaamisessa versiossa oletettua korkeampi. Sen arvioidaan kuitenkin lähentyvän Okunin lain mukaista tasoa vuonna 2026 (ks. kuvio 3, kohta a). Arvion taustalla on ajatus, että tietyt suhdannetekijät (kuten työvoiman ylimitoitus ja yritysten suuret voitot) ovat viime aikoina vahvistaneet työllisyyttä tavanomaista enemmän ja että näiden tekijöiden odotetaan nyt asteittain väistyvän.^[5] Työllisyyden kasvua on tarkistettu maaliskuun asiantuntija-arvioista 0,5 prosenttiyksikköä ylöspäin kumulatiivisesti vuosina 2024–2026. Tarkistus perustuu odotettua parempaan työllisyyden kasvuun vuoden 2024 alussa sekä tuoreimpiin tietoihin, jotka viittaavat jonkin verran parempiin työvoiman kehitysnäkymiin.

Kuvio 3

Työllisyys ja tuottavuus

a) Työllisyys	b) Tuottavuus (työllisinä)
(indeksi: IV/2019 = 100)	(indeksi: IV/2019/100)

Työn tuottavuuden kasvun odotetaan vahvistuvan arviointijaksolla, mutta tuottavuuden arvioidaan jäävän huomattavasti pitkän aikavälin lineaarista trendiään heikommaksi vuonna 2026. Työllisyyden kasvu on voimistunut suhteellisen heikon BKT-kasvun oloissa, joten tuottavuuden kasvu on jäänyt viime aikoina vaimeaksi. Sen odotetaan elpyvän arviointijakson mittaan mutta jäävän hieman maaliskuun asiantuntija-arvioita heikommaksi. Tuottavuuden kasvun arvioidaan olevan suhteellisen voimakasta vuonna 2025 (1,0 %) ja vuonna 2026 (1,1 %) – eli lähes kaksi kertaa nopeampaa kuin pitkällä aikavälillä (vuosina 2000–2019) keskimäärin. On kuitenkin muistettava, että pandemian jälkeen tuottavuuden keskimääräinen vuotuinen kasvuvauhti on ollut erityisen hidas, vain ‑0,1 % vuosina 2020–2023. Tämä on näkynyt myös tuottavuuden tasossa, joka on edelleen huomattavasti alempi kuin pitkän aikavälin trendikasvu, kun vertailukohtana käytetään pandemiaa edeltänyttä keskimääräistä vuotuista kasvuvauhtia, joka on 0,6 % (ks. kuvio 3, kohta b).

Työttömyysasteen odotetaan pysyvän suhteellisen vakaana vuoden 2025 loppuun ja laskevan sitten mittaushistoriansa uudelle pohjatasolle vuonna 2026 (ks. kuvio 4). Vuosina 2024 ja 2025 sen odotetaan pysyttelevän 6,5 prosentin tuntumassa ja laskevan 6,3 prosenttiin vuonna 2026 eli alemmas kuin koskaan aiemmin. Työttömyysastetta on tarkistettu 0,2 prosenttiyksikköä alaspäin koko arviointijaksolla osittain siksi, että tuoreimmat työttömyystiedot ovat olleet odotettua parempia ja työllisyyden näkymät ovat jonkin verran vahvistuneet.

Kuvio 4

Työttömyysaste

(prosenttia työvoimasta)

3 Julkisen talouden näkymät

Euroalueen finanssipolitiikan mitoituksen arvioidaan kiristyvän arviointijaksolla, etenkin vuonna 2024 (ks. taulukko 4).^[6] Julkisen talouden rahoitusaseman heikkeneminen vuonna 2023 selittyy pääasiassa sillä, että finanssipolitiikan mitoituksen arvioidaan keventyneen 0,3 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen sitten maaliskuun 2024 asiantuntija-arvioiden. Tärkeimpänä syynä on odotettua nopeampi julkisten menojen kasvu. Vuonna 2024 mitoituksen arvioidaan kiristyvän huomattavasti ennen kaikkea siksi, että suuri osa energiaan ja inflaatioon liittyvistä tukitoimista päättyy. Kiristymisen arvioidaan jatkuvan vuosina 2025–2026, joskin paljon hitaampaan tahtiin. Syynä on jäljellä olevien energiatukien supistuminen entisestään vuonna 2025, valtion maksamien tukien ja muiden tulonsiirtojen kasvun hidastuminen ja joidenkin tulopuolen toimien vaikutus. Vaikutuksia lieventänee osittain julkisten investointien hienoinen kasvu. Näiden harkinnanvaraisten finanssipoliittisten toimien lisäksi myös ei-harkinnanvaraisilla tekijöillä – kuten odottamattomilla tulokertymillä ja -vajeilla – odotetaan olevan suhteellisen vähäinen vaikutus finanssipolitiikan mitoitukseen etenkin viime vuosien suuriin heilahteluihin nähden. Vuosina 2025–2026 euroalueen finanssipolitiikan mitoituksen arvioidaan nyt kiristyvän jonkin verran enemmän kuin maaliskuun 2023 asiantuntija-arvioissa. Tärkeimpänä syynä on julkisten menojen vaimeampi kasvu, mikä osittain kertoo vuoden 2023 ylimääräisten julkisten menojen tilapäisyydestä.

Euroalueen julkisen talouden rahoitusaseman arvioidaan kohenevan arviointijaksolla. Velkasuhteen odotetaan yleisesti vakautuvan. Julkisen talouden rahoitusasema heikkeni odotettua enemmän vuonna 2023. Euroalueen alijäämän arvioidaan kuitenkin supistuvan niin, että se alittaa 3 prosentin BKT:hen suhteutetun viitearvon vuonna 2025. Syynä on ennen kaikkea suhdannekorjatun perusjäämän arvioitu supistuminen koko arviointijaksolla ja etenkin vuonna 2024, mikä vaikuttanee alijäämään enemmän kuin korkomenojen kasvu. Maaliskuun 2024 asiantuntija-arvioihin nähden julkisen talouden rahoitusasemaa on tarkistettu alaspäin vuodelle 2024 (alijäämän odotetaan siis kasvavan), mikä pääosin kuvastaa vuoteen 2023 liittyviä vertailuajankohdan vaikutuksia. Julkisen talouden rahoitusaseman odotetaan kuitenkin kasvavan hieman maaliskuun arvioihin nähden (eli alijäämän odotetaan pienenevän), mikä johtuu suhdannekorjatun perusjäämän tarkistuksesta ylöspäin ja suhdannekomponentin paranemisesta. Euroalueen velkasuhteen odotetaan yleisesti vakautuvan arviointijaksolla, sillä velan koron ja BKT:n kasvuvauhdin väliset suotuisat (negatiiviset) erot vaikuttanevat velkasuhteeseen enemmän kuin jatkuvat (joskin pienentyvät) perusalijäämät sekä positiiviset alijäämä-velkakorjaukset. Maaliskuun 2024 asiantuntija-arvioihin nähden vuoden 2024 velkasuhde on nyt arvioitu hieman pienemmäksi. Vaikka vuonna 2023 velkasuhteeseen kohdistunut vertailuajankohdan vaikutus olikin epäsuotuisa, sitä paljon enemmän vaikutti velan koron ja BKT:n kasvuvauhdin välinen huomattavasti suotuisampi ero, joka johtui pääasiassa ennakoitua suuremmasta BKT:n nimelliskasvusta. Vuoden 2026 velkasuhteen arviota on tarkistettu hieman alaspäin pääasiassa ennakoitua paremman perusjäämän vuoksi.

4 Hinnat ja kustannukset

YKHI-inflaation arvioidaan pysyvän jokseenkin ennallaan vuonna 2024 mutta hidastuvan sitten 2,2 prosenttiin vuonna 2025 ja 1,9 prosenttiin vuonna 2026 (ks. kuvio 5). YKHI-kokonaisinflaatio hidastui 2,4 prosenttiin huhtikuussa 2024, kun se vuonna 2023 oli ollut keskimäärin 5,4 %. Tulevilla vuosineljänneksillä sen odotetaan vaihtelevan noin 2½ prosentin tuntumassa ja vaihtelevan jonkin verran pääasiassa energian hintoihin liittyvien vertailuajankohdan vaikutusten vuoksi. Ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja lasketun YKHI-inflaation odotetaan hidastuvan hyvin verkkaisesti ja muuttuvan varsin vähän vuoden 2024 loppuun mennessä. Sen ennakoidaan siis pysyvän arviointijaksolla sitkeästi pitkän aikavälin keskiarvoaan nopeampana, mikä johtuu lähinnä palveluhintojen inflaation muutoksen hitaudesta. Myös elintarvikehintojen inflaation odotetaan hidastuvan lisää vasta myöhemmin arviointijaksolla, ja energiainflaatio lähinnä nopeuttanee YKHI-inflaatiota hieman, joten kokonaisinflaation hidastuminen vienee aikansa. Kokonaisinflaation odotetaan olevan 2 prosentin tavoitteessa vuoden 2025 neljännellä neljänneksellä (yhden neljänneksen myöhemmin kuin maaliskuun asiantuntija-arvioissa ennakoitiin).

Kuvio 5

Euroalueen YKHI-inflaatio

(vuotuinen prosenttimuutos)

Energiainflaation arvioidaan vaihtelevan jonkin verran tulevina vuosineljänneksinä mutta pysyvän vaimeana keskipitkällä aikavälillä, kun finanssipoliittiset ilmastotoimet osittain lieventävät energiaraaka-aineiden hintojen oletetun laskun vaikutusta. Energiainflaation odotetaan muuttuvan jälleen positiiviseksi vuoden 2024 toisella neljänneksellä inflaatiota nopeuttavien vertailuajankohdan vaikutusten, julkisten energiatukitoimien purkamisen ja raakaöljyn hintojen viimeaikaisen nousun vuoksi. Huhtikuun 2024 ja maaliskuun 2025 välisenä aikana suurin osa energiainflaation odotetusta muutoksesta selittyy inflaatiota nopeuttavilla vertailuajankohdan vaikutuksilla. Lisäksi energian hintaa ja inflaatiota kompensoivien finanssipoliittisten toimien päättyminen joulukuun 2023 ja helmikuun 2025 välisenä aikana nopeuttanee kokonaisinflaatiota 0,4 prosenttiyksikköä vuonna 2024 ja 0,1 prosenttiyksikköä vuonna 2025. Näiden vertailuajankohdan vaikutusten ja finanssipoliittisten energiatukien päättymisen vaikutusten hälvettyä YKHI-energiainflaatio nopeuttanee kokonaisinflaatiota vain aavistuksen vuosina 2025 ja 2026 energiaraaka-aineiden laskevien futuurihintakäyrien perusteella. Tosin finanssipoliittiset ilmastotoimet loiventavat futuurikäyrien laskua jonkin verran (ks. kuvio 6).^[7]

Kuvio 6

Euroalueen YKHI-inflaation tärkeimpien erien kehitys

(vuotuinen prosenttimuutos, vaikutus prosenttiyksikköinä)

Elintarvikkeiden hintainflaatio pysynee jokseenkin vakaana lyhyellä aikavälillä ja hidastunee sen jälkeen edelleen jonkin verran, kun tuotantopanoskustannusten aiemmasta noususta johtuvat hintapaineet hellittävät. Elintarvikehintojen inflaatio hidastui edelleen kuluvan vuoden ensimmäisinä kuukausina. Huhtikuussa se oli laskenut vuoden 2023 keskiarvosta eli 10,9 prosentista 2,8 prosenttiin sekä jalostettujen että jalostamattomien elintarvikkeiden erien hintakehityksen vuoksi. Tämä johtui suurelta osin hintapaineiden hellittämisestä energia- ja elintarvikeraaka-aineiden hintojen laskun myötä. Elintarvikehintojen inflaation odotetaan pysyvän ennallaan tämän vuoden loppuun asti ja suurimman osan vuotta 2025 mutta hidastuvan vuonna 2026 vielä hieman, keskimäärin 2,2 prosenttiin. Tämä johtuu siitä, että voimakkaina pysyneiden työvoimakustannusten nousupaineiden vaikutus alkaa ilmetä arviointijakson kahtena viimeisenä vuonna vasta viiveellä.

Ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja lasketun YKHI-inflaation odotetaan hidastuvan vähitellen ja olevan 2,0 % vuonna 2026 lähinnä palveluhintojen inflaation kohtalaisen vaimenemisen ansiosta (ks. kuvio 7). Muiden teollisuustuotteiden kuin energian inflaatio hidastui 0,9 prosenttiin huhtikuussa 2024, kun se vuonna 2023 oli keskimäärin 5,0 %. Palveluhintojen inflaatio puolestaan hidastui maltillisemmin ja oli 3,7 % huhtikuussa 2024 oltuaan 4,9 % vuonna 2023. Muiden teollisuustuotteiden kuin energian inflaatio on hidastunut vuoden 2024 alusta lähtien, sillä tarjontakapeikkojen inflaatiovaikutukset ovat hälvenemässä, energian ja elintarvikkeiden aiemmat hinnannousut eivät enää nopeuta inflaatiota välillisesti ja rahapolitiikan kiristyminen välittyy talouteen inflaatiota hidastavasti. Asiantuntija-arvioiden mukaan Lähi-idän geopoliittiset jännitteet (kuten kuljetushäiriöt Punaisellamerellä) eivät juurikaan vaikuta tavaroiden inflaatioon, sillä kuljetuskustannukset ovat vain pieni osa tavaroiden kokonaiskustannuksista, tähänastinen kustannusten nousu on ollut verraten hillittyä ja kuljetuskustannukset perustuvat usein pidempiaikaisiin sopimuksiin. Keskipitkällä aikavälillä ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja laskettua YKHI-inflaatiota hidastaa ennen kaikkea palveluinflaatio, kun pandemian jälkeisen talouden avautumisen vaikutukset väistyvät ja rahapolitiikan tiukentuminen välittyy edelleen talouteen inflaatiota hidastavasti. Palveluinflaation nopeampaa hidastumista jarruttavat asiantuntija-arvion mukaan työvoimakustannusten nousupaineet, jotka vähenemisestään huolimatta ovat edelleen suuret.

Kuvio 7

Euroalueen YKHI-inflaatio ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja

(vuotuinen prosenttimuutos)

YKHI-inflaatiovauhti vuosina 2024 ja 2025 on nyt arvioitu 0,2 prosenttiyksikköä nopeammaksi kuin maaliskuun 2024 asiantuntija-arvioissa pääasiassa siksi, että niin YKHI-energiainflaation kuin ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja lasketun YKHI-inflaation arvioita on tarkistettu ylöspäin. Vuotta 2026 koskeva inflaatioarvio on sen sijaan ennallaan. (ks. kuvio 8). YKHI-energiainflaation vuoden 2024 arvion tarkistus ylöspäin johtuu ennen kaikkea energiaraaka-aineiden korkeammista hinnoista ja jossain määrin myös verojen sekä verkko- ja jakelumaksujen muutoksista. Ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja lasketun YKHI-inflaatioarvion tarkistus ylöspäin puolestaan selittyy sillä, että viime kuukausien tiedot ovat poikenneet ennakoiduista ja osoittaneet erityisesti YKHI-palveluinflaation nopeutuneen odotettua enemmän. Inflaatioarvioiden tarkistamista aiempaa nopeamman inflaation suuntaan tasoittaa osittain se, että YKHI-elintarvikeinflaation arvioidaan nyt olevan aiempaa hitaampaa pääasiassa viimeaikaisten tietojen valossa. Elintarvikehintojen inflaatio on nyt arvioitu nopeammaksi vuonna 2025, sillä energiasta ja työvoimakustannuksista johtuvat inflaatiopaineet ovat olleet odotettua suuremmat. Ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja lasketun YKHI-inflaation arvioiminen aiempaa nopeammaksi johtuu myöhemmin arviointijaksolla myös korkeampien yksikkötyökustannusten välittymisestä inflaatioon. Sen sijaan arvio vuoden 2026 kokonaisinflaatiosta on ennallaan, sillä ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja lasketun YKHI-inflaation pieni tarkistus ylöspäin ja elintarvike- ja energiainflaation pienet tarkistukset alaspäin kumoavat toistensa vaikutuksen.

Kuvio 8

Inflaatioarvion tarkistukset maaliskuun 2024 asiantuntija-arvioihin nähden

(vaikutus prosenttiyksikköinä)

Nimellispalkkojen nousun arvioidaan hidastuvan vähitellen mutta pysyvän nopeana. Niinpä reaalipalkat nousevat ennen inflaation kiihtymistä vallinneelle tasolle (ks. kuvio 9). Työntekijäkohtaisten palkansaajakorvausten vuotuinen kasvuvauhti oli 4,7 % vuoden 2023 neljännellä neljänneksellä. Vuonna 2024 sen arvioidaan olevan keskimäärin 4,8 % ja vaihtelevan vuoden mittaan hieman. Kasvuvauhdin odotetaan arviointijakson kuluessa hidastuvan, mutta ylittävän silti pitkän aikavälin lukemat kireinä pysyvien työmarkkinoiden, inflaatiokompensaation ja minimipalkkojen korotusten vuoksi. Sekä sopimuspalkkojen että palkkaliukuman odotetaan vaikuttavan työntekijää kohden laskettujen palkansaajakorvausten kasvuun voimakkaammin kuin ennen pandemiaa. Sopimuspalkkojen nousun arvioidaan kiihtyvän hieman vuonna 2024 ja hidastuvan sitten vähitellen, kun palkkaliukuman vaikutus pitkittyy kireillä työmarkkinoilla. Vuonna 2026 työntekijää kohden laskettujen palkansaajakorvausten arvioidaan kasvavan 3,2 % eli hieman nopeammin kuin tuottavuuden kasvu ja YKHI-inflaatio yhteensä. Vuosien 2024 ja 2026 työntekijää kohden laskettujen palkansaajakorvausten kasvuvauhti on nyt arvioitu hieman nopeammaksi kuin maaliskuun 2024 asiantuntija-arvioissa. Tarkistetussa arviossa näkyy tuoreimpien tietojen vaikutus, hieman kohentunut suhdannetilanne ja palkkaliukuman kasvu, ja se myötäilee työmarkkinatilanteen kiristymistä etenkin arviointijakson loppupuolella. Reaalipalkkojen odotetaan palautuvan vuoden 2022 alun tasolle vuoden 2024 kolmannella neljänneksellä eli yhtä vuosineljännestä aiemmin kuin maaliskuun 2024 asiantuntija-arvioissa ennakoitiin.

Kuvio 9

Palkansaajakorvaukset työntekijää kohden

(vuotuinen prosenttimuutos)

Yksikkötyökustannusten kasvun arvioidaan hidastuvan huomattavasti. Yksikkötyökustannusten kasvun arvioidaan olleen nopeimmillaan vuonna 2023, jolloin se oli keskimäärin 6,1 %. Kasvun odotetaan hidastuvan jyrkästi ja olevan 2,1 % vuonna 2026. Vaikka tuottavuuden arvioitu kasvu ja palkkakehityksen heikkeneminen hidastavatakin yksikkötyökustannusten kasvua, se pysynee huomattavasti pandemiaa edeltäneen keskiarvon eli 1,5 prosentin yläpuolella. Maaliskuun asiantuntija-arvioihin verrattuna yksikkötyökustannusten kasvu on nyt arvioitu nopeammaksi varsinkin vuosille 2025 ja 2026. Se johtuu työntekijää kohden laskettujen palkansaajakorvausten tarkistamisesta ylöspäin ja tuottavuuden kasvun tarkistamisesta alaspäin.

BKT-deflaattorin kasvulla mitattujen euroalueen sisäisten hintapaineiden arvioidaan vähenevän edelleen, kun yritysten tuloskasvu aluksi vaimentaa korkeita työvoimakustannusten nousupaineita ja alkaa sitten elpyä (ks. kuvio 10). BKT-deflaattorin vuotuisen kasvuvauhdin arvioidaan hidastuvan edelleen voimakkaasti vuonna 2024 ja olevan keskimäärin 3,3 %. Sen jälkeen sen arvioidaan hidastuvan vähäisemmin erin ja olevan keskimäärin 2,0 % vuonna 2026. Yksikkövoittojen kasvu oli nopeimmillaan vuoden 2023 alussa ja on sen jälkeen hidastunut. Vuoden 2023 viimeisellä neljänneksellä kasvu jäi maaliskuun asiantuntija-arvioissa ennakoitua hitaammaksi. Sen odotetaan pysyvän selvästi yksikkötyökustannusten kasvua hitaampana koko vuoden 2024, mikä viittaa siihen, että voittomarginaalit vaimentavat työvoimakustannusten suhteellisen voimakasta kasvua. Yksikkötyökustannusten kasvun laantuessa yksikkövoittojen kasvun odotetaan elpyvän jonkin verran vuodesta 2025 lähtien ja saavan tukea talouden elpymisestä sekä tuottavuuskasvun vahvistumisesta. BKT-deflaattorin kasvu vuonna 2024 on nyt arvioitu nopeammaksi kuin maaliskuun asiantuntija-arvioissa, sillä vuoden 2024 ensimmäiseltä neljännekseltä saadut tuoreimmat tiedot osoittavat kasvun olleen arvioitua nopeampaa todennäköisesti yksikkövoittojen huomattavasti suuremman kasvun vuoksi. BKT-deflaattorin kasvuvauhtia on tarkistettu aavistuksen ylöspäin myös vuosille 2025 ja 2026 yksikkötyökustannusten kasvun nopeutumisen vuoksi. Yksikkövoittojen kasvuvauhdin arvioitu hidastuminen tasoittaa kuitenkin deflaattorin kasvua vuonna 2026.

Tuontihintainflaation arvioidaan olevan negatiivinen vuonna 2024 mutta pysyvän 2 prosentin vaiheilla arviointijakson muina vuosina. Tuonnin deflaattorin kasvun odotetaan nopeutuvan siten, että se on -2,9 % vuonna 2023 ja -0,2 % vuonna 2024 sekä 2,0 % vuonna 2025 ja 1,9 % vuonna 2026. Sen odotetaan myötäilevän suurin piirtein vientikilpailijoiden hintojen ja energiahintojen kehitystä (ks. osa 1 ja kehikko 2).

Kuvio 10

Euroalueen sisäiset hintapaineet

a) BKT-deflaattori ja sen erät	b) BKT-deflaattori ja sen erät – maaliskuun 2024 arvioiden tarkistukset
(vuotuinen prosenttimuutos, vaikutus prosenttiyksikköinä)	(vaikutus prosenttiyksikköinä)

5 Herkkyys- ja skenaarioanalyysit

Energiahintojen vaihtoehtoiset kehitysurat

Energiaraaka-aineiden tulevaan hintakehitykseen liittyy hyvin suurta epävarmuutta, joten öljyn ja kaasun hintakehitystä koskevilla vaihtoehtoisilla oletuksilla olisi huomattava vaikutus talousnäkymiin ja etenkin inflaatioon. EKP:n asiantuntija-arviot perustuvat kehikossa 1 esitettyihin teknisiin oletuksiin. Tässä herkkyysanalyysissa puolestaan oletetaan, että öljyn ja kaasun hintakehitys on optioiden osoittamien riskineutraalien todennäköisyysjakaumien ylä- ja alakvartiilien mukaista.^[8] Sekä öljyn että kaasun hintajakauma viittaa siihen, että kesäkuun 2024 asiantuntija-arvioissa esitettyihin teknisiin oletuksiin liittyy ennakoitua nopeamman hinnannousun riskejä (ks. kuvio 11). Kehikossa tarkastellaan lisäksi, miten kehitys muuttuisi, jos sekä öljyn että kaasun hinnat pysyisivät muuttumattomina koko arviointijakson ajan. Molemmissa tapauksissa lasketaan synteettinen energiahintaindeksi (öljyn ja kaasun hintojen vaihtoehtoisten kehitysurien painotettu keskiarvo), ja vaihtoehtoisten kehitysurien vaikutuksia arvioidaan useilla EKP:n ja eurojärjestelmän asiantuntija-arvioissa käytetyillä makrotaloudellisilla malleilla. Taulukossa 6 esitetään, miten eri malleilla saadut tulokset vaikuttavat keskimäärin BKT:n kasvuun ja YKHI-inflaatioon.

Kuvio 11

Energian hintaoletusten vaihtoehtoiset kehitysurat

a) Öljyn hintaoletus

(Yhdysvaltain dollaria / barreli)

b) Kaasun hintaoletus

(EUR/MWh)

Kehikko 2
Voiko Kiinan hidas inflaatio välittyä muualle maailmaan?

Tässä kehikossa tarkastellaan vaihtoehtoisia skenaarioita Kiinan kotimaista kasvua tukevalle talouspolitiikalle ja sitä, voiko Kiinan hidas inflaatio välittyä euroalueelle ja Yhdysvaltoihin. Eurojärjestelmän asiantuntijoiden kesäkuun 2024 arvioissa Kiinan talouskasvun arvioidaan vähitellen hidastuvan arviointijaksolla kiinteistösektorin vaikeuksien vuoksi. Tehdasteollisuus on kuitenkin ollut kasvussa tukitoimien ansiosta, sillä luotonanto lisääntyy runsaista varastoista ja kapasiteetin käyttöasteen heikentymisestä huolimatta. Lisäksi Kiinan vientimarkkinaosuus (volyymilla mitattuna) on pysynyt pandemiaa edeltänyttä tasoa suurempana (ks. kuvio A). Aluksi tätä kehitystä tuki pandemiasta johtuva maailmanlaajuisen kulutuksen siirtyminen palveluista tavaroihin. Kiinalla on johtava asema globaalissa tavarakaupassa yleisesti ja pandemian aikana kysyttyjen tavaroiden kaupassa erityisesti. Vaikka nämä pandemiaan liittyvät vaikutukset ovat maailmankaupassa päättyneet, Kiinan markkinaosuus on kuitenkin kasvanut noin 18 % vuoden 2023 alkupuolelta lähtien, ja sen vientihinnat ovat laskeneet entisestään. Se erottaa Kiinan talouden sekä Yhdysvalloista, jossa markkinaosuus on palannut pandemiaa edeltäneelle tasolle, että euroalueesta, joka ei vielä ole täysin pystynyt korvaamaan vuoden 2020 jälkeisiä markkinaosuuksiensa menetyksiä.

Kuvio A

Vientimarkkinaosuudet

(volyymi-indeksejä; tammikuu 2010 = 100)

Euroalueella on vahvemmat kauppasuhteet Kiinaan kuin Yhdysvalloilla. Tuontipuolella Yhdysvallat – joka aiemmin oli euroaluetta riippuvaisempi Kiinasta – vähensi kiinalaisten tuotteiden tuontia 2010-luvun alun 2,8 prosentista (BKT:hen suhteutettuna) 2,3 prosenttiin vuosina 2019-2020. Euroalueella kiinalaisten tuotteiden tuonti kehittyi sen sijaan vastakkaiseen suuntaan ja oli vastikään 3,5 % BKT:stä. Vientipuolella euroalue on edelleen Yhdysvaltoja riippuvaisempi Kiinasta. Kiinaan suuntautuvan viennin osuus euroalueella on 2,5 % suhteessa BKT:hen, kun Yhdysvalloissa vastaava luku on 1,1 %.

Tässä kehikossa tutkitaan kolmea vaihtoehtoista skenaariota, jotka on laadittu kesäkuun 2024 asiantuntija-arvioihin sisältyvälle Kiinan talouskasvun perusskenaariolle: i) noususuuntainen skenaario, jossa Kiinan talous kasvaa voimakkaammin tehdasteollisuuden luototuksen tukitoimien ansiosta, mikä lisää kotimaista ja ulkomaista kysyntää viennin halpenemisen myötä; ii) laskusuuntainen skenaario, jossa Kiinan kotimainen kysyntä vähenee asuinkiinteistösektorin jyrkemmän laskusuhdanteen vuoksi ja kehitystä kompensoidaan osittain suurentamalla vientiä tukien avulla sekä iii) epäsuotuisa skenaario, joka on samankaltainen kuin laskusuuntainen skenaario mutta jossa oletetaan, että kaikki taloudet euroaluetta lukuun ottamatta asettavat Kiinalle kaupan esteitä vientitukien vuoksi. Tässä skenaariossa euroalue jäisi ainoaksi suureksi Kiinan viennille avoimeksi markkinaksi. Skenaarioiden simulaatioissa on käytetty ECB-Global-mallia.

Skenaarioissa oletetaan, että Kiinan talouskehitys voi heijastua euroalueen ja Yhdysvaltain inflaatiokehitykseen monen eri kanavan kautta. Kaikissa tarkasteltavissa skenaarioissa Kiinan vientihintojen lasku vaikuttaa suoraan tuontihintoja alentavasti euroalueella ja Yhdysvalloissa loppu- ja välituotteiden tuonnin kautta. Se myös vaimentaa euroalueen ja Yhdysvaltain ulkomaista kysyntää kilpailukykykanavan kautta, sillä näiden kahden talouden kauppakumppanit alkavat suunnata tuontikysyntäänsä Kiinaan. Lisäksi skenaarioihin sisältyy kotimaisen kulutuksen substituutiokanava, eli kotimaiset kuluttajat siirtyvät ostamaan halvempia kiinalaisia tuontitavaroita. Tämä vähentää entisestään kotimaisten yritysten valmistamien tavaroiden kysyntää ja aiheuttaa tuottajahintojen ja sitä kautta myös inflaation laskupaineita, kun työvoiman kysyntä alkaa vähentyä ja palkat laskea. Viime kädessä se vaikuttaa myös palvelujen hintoihin. Kiinassa valmistettujen tavaroiden kysynnän muutokset vaikuttaisivat myös maailmantalouden kysyntään ja raaka-ainehintoihin, ja vaikutukset välittyisivät myös euroalueen inflaatioon.

Noususuuntaisessa skenaariossa Kiinan talouskehitys vaikuttaisi myönteisesti euroalueen ja Yhdysvaltain BKT:hen ja nopeuttaisi niiden inflaatiota, mutta suhteellisen vähän (ks. kuvio B). Kiinan vientihintojen lasku heikentää kilpailukykyä, mikä johtaa sekä kotimaisen tuotannon että ulkoisen kysynnän vähenemiseen euroalueella ja Yhdysvalloissa. Kiinan kysynnän kasvu kuitenkin tasoittaa tätä vaikutusta. Vastaavasti muiden tuontihintojen kuin energian hintojen laskun vaikutusta tasoittavat öljyn hinnan nousu ja kysynnän kasvu (joiden kummankin taustalla on Kiinan kasvanut kysyntä), ja heijastusvaikutukset nopeuttavat Yhdysvaltain ja euroalueen inflaatiota kannalta lievästi.

Kuvio B

Vaikutukset euroalueen ja Yhdysvaltain BKT:hen ja inflaatioon

a) BKT	b) Kuluttajahinnat
(poikkeama perusskenaariosta prosenttiyksikköinä)	(poikkeama perusskenaariosta prosenttiyksikköinä)

Laskusuuntaisessa skenaariossa Kiinan vienti saattaisi todella vaikuttaa inflaatiota hidastavasti (ks. kuvio C). Tässä skenaariossa vientituet vaimentavat inflaatiota, ja vaikutusta voimistavat maailmantalouden kehityksen hidastuminen ja ulkoisen kysynnän heikkeneminen Yhdysvalloissa ja euroalueella, kun Kiinan taloudessa on laskusuhdanne. Ulkoinen kysyntä heikkenee voimakkaammin Yhdysvalloissa, kun maailmanlaajuinen laskusuhdanne saa sijoittajat siirtämään varojaan turvallisempiin kohteisiin ja dollarin kurssi sen myötä vahvistuu. Muiden tuontitavaroiden kuin öljyn hintojen inflaatio hidastuu jopa 0,70 prosenttiyksikköä Yhdysvalloissa ja euroalueella hieman vähemmän (koska dollarimääräisten tuontihintojen lasku on pienempi euromääräiseksi muunnettuna). Kysynnän heikkenemisen ja vientihintojen laskun yhteisvaikutus Kiinassa hidastaa BKT:n kasvua ja inflaatiota niin euroalueella kuin Yhdysvalloissakin. Näin ollen vuonna 2025 kasvuvaikutuksen arvioidaan olevan euroalueella 0,17 prosenttiyksikköä eli vain hieman suurempi kuin Yhdysvalloissa, jonka osalta vaikutus on arvioitu 0,13 prosenttiyksiköksi. Koska Kiinaan suuntautuvan viennin osuus BKT:stä on euroalueen taloudessa huomattavasti suurempi, voidaan olettaa, että BKT:n kasvu hidastuu siellä enemmän kuin Yhdysvalloissa. Tässä skenaariossa Yhdysvaltain dollarin vahvistumisen oletetaan kuitenkin heikentävän Yhdysvaltain tuotantoa vielä lisää. Kuluttajahintainflaation arvioidaan molemmissa talouksissa olevan noin 0,20 prosenttiyksikköä hitaampi vuonna 2025, kun rahapolitiikan muutokset on laskelmissa vakioitu. Vaikutukset euroalueeseen ovat hieman suuremmat, jos euron ei oleteta heikkenevän.

Epäsuotuisassa skenaariossa negatiiviset vaikutukset euroalueeseen ovat suurimmillaan, kun inflaatio hidastuu jopa 0,40 prosenttiyksikköä. Tässä skenaariossa vaikutukset ovat erityisen vakavia, sillä Kiinan halvempien tuotteiden vienti vaikuttaa vain euroalueeseen ja syrjäyttää sen kotimaisen tuotannon. Myös Yhdysvaltoihin kohdistuu negatiivinen vaikutus, kun kauppa suuntautuu euroalueelle, joka hyötyy Kiinasta tuotujen tuotantopanosten halvoista hinnoista. Sama vaikutus auttaa lieventämään Kiinan halpojen vientihintojen haitallisia vaikutuksia euroalueen BKT:hen. Euroalueen kuluttajahintainflaatio hidastuu tässä skenaariossa lähes 0,40 prosenttiyksikköä.

Inflaation heijastusvaikutukset välittyvät pääasiassa ulkomaankaupan kautta, mutta myös öljyn hinnoilla on tärkeä osuus. Hajotelmasta, jossa euroalueen inflaatiovaikutukset on eritelty välittymiskanavan mukaan, käy ilmi kauppasuhteiden tärkeä rooli negatiivisessa ja epäsuotuisassa skenaariossa. Rahoitussuhteiden merkitys sen sijaan on vähäisempi. Noususuuntaisessa skenaariossa öljyn hinta nousee perusskenaarioon nähden 2,5 %, ja kahdessa muussa skenaariossa se laskee saman verran. Kaiken kaikkiaan öljyn hinnan muutosten osuus inflaation heijastusvaikutuksiin on merkittävä eli 0,10 prosenttiyksikköä.

Kuvio C

Hajotelma: euroalueen kuluttajahintainflaatioon kohdistuvat vaikutukset

(poikkeama perusskenaariosta prosenttiyksikköinä)

Kehikko 3
Euroalueen työn tuottavuuden vaihtoehtoiset kehitysurat ja niiden vaikutukset talouteen

Vuonna 2023 työllisyys suhteessa tuotantoon oli vahvaa monien suhdannetekijöiden vuoksi. Yritykset loivat uusia työpaikkoja tai vähintäänkin säilyttivät entisiä, kun voittomarginaalit vahvistuivat, reaalipalkkojen nousu oli vaimeaa, työvoiman kasvu oli vahvaa (jota tukee myös maahanmuutto) ja keskimääräisten tehtyjen työtuntien määrä vähentyi. Nämä tekijät vaikuttivat kokonaistyöllisyyden verrattain vahvaan kasvuun vuoden 2022 viimeisestä neljänneksestä vuoden 2023 viimeiselle neljännekselle. Työllisyyden kehitys osoittautui vahvemmaksi kuin BKT:n kasvu olisi antanut aihetta odottaa Okunin lakiin perustuvan mallin mukaan. Työn tuottavuus sitä vastoin heikkeni vuonna 2023. Kesäkuun 2024 asiantuntija-arvioissa työllisyyden kasvu jää Okunin lain mukaista kasvua heikommaksi vuoden 2024 ensimmäisestä neljänneksestä lähtien.^[9] Arvioiden oletuksena on vähittäinen paluu talouskasvun ja tuottavuuden pitkän aikavälin suhteeseen, jossa tuottavuus paranee BKT:n kasvun elpyessä. Tästä huolimatta tuottavuuden kasvu jää perusskenaariossa edelleen vähäisemmäksi kuin mitä kahden viime vuosikymmenen BKT:n keskimääräisen kasvun perusteella voitaisiin odottaa. Vaikka perusskenaariossa sinänsä onkin oletuksena tuottavuuden kasvun suhdanneluonteinen elpyminen, kasvuun saattaa kuitenkin kohdistua sitä pitkäaikaisesti heikentäviä tekijöitä, kuten hystereesivaikutukset tai digitaalisen ja vihreän siirtymän viivästyminen. Ei kuitenkaan voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että tuottavuus elpyy nyt ennakoitua nopeammin esimerkiksi tekoälyn avulla.

Tarkasteltavana on kaksi skenaariota, joilla pyritään arvioimaan työn tuottavuuden vaihtoehtoista kehitysuria perusskenaarioon nähden.

• Skenaariossa 1 tuottavuuden kehitys on oletettu suotuisammaksi kuin perusskenaariossa. Siinä oletetaan, että työvoiman ylimitoituksen, yritysten työllistämiskannustimien ja muiden työllisyyttä tukeneiden suhdannetekijöiden vaikutus hälvenee nopeammin. Työllisyyden kasvun arvioidaan siis heikkenevän arviointijaksolla, ja työn tuottavuus paranee tämänhetkisissä asiantuntija-arvioissa ennakoitua enemmän. Skenaariossa oletetaan myös, että työllisyyden kasvu on BKT:n kasvuun nähden vaimeaa. Näin kompensoidaan pandemiasta elpymisen yhteydessä esiintynyttä työllisyyden voimakasta kasvua. Tässä skenaariossa työllisyys on arviointijakson aikana kumulatiivisesti tarkasteltuna 0,5 prosenttiyksikköä heikompi ja trendituottavuus sama kuin perusskenaariossa.
• Skenaariossa 2 näkymät ovat huonommat, ja oletuksena on, että rakenteelliset tekijät vaikuttavat haitallisesti pääomaan ja kokonaistuottavuuteen. Tämä pessimistisempi skenaario kuvastaa sitä mahdollisuutta, että tuotantokapasiteetin tehostamistarve on pienempi aiemman heikon kysynnän hystereesivaikutusten vuoksi. Tällöin pääomakannan kasvu jää mahdollisesti energian korkean hinnan tai geopoliittisten jännitteiden ja niistä johtuvien toimitusketjujen häiriöiden vuoksi niukemmaksi. Tässä skenaariossa yritykset saattavat mukauttaa tuotantokapasiteettia ja kasvattaa pääomakantaa hitaammin. Muut tähän liittyvät rakenteelliset tekijät saattavat myös vaikuttaa yhteenlaskettuun trendituottavuuteen. Niitä ovat esimerkiksi digitaalisten teknologioiden tuomien tuottavuushyötyjen mahdollinen viivästyminen tai ympäristöpolitiikasta aiheutuva perusskenaarion oletuksia negatiivisempi vaikutus keskipitkällä aikavälillä. Skenaariossa oletetaan, että trendituotannon kasvu on 0,4 prosenttiyksikköä perusskenaariota hitaampaa kunakin vuonna jaksolla 2024–2026. Tällöin trendituotanto vuonna 2026 on 1,2 prosenttia perusskenaariota heikompi, mikä merkitsee pienempää pääomakantaa ja heikompaa yhteenlaskettua trendituottavuutta. Työvoiman trendikasvu puolestaan pysyy samana. Siksi myös trendituottavuus on 1,2 % alempi vuonna 2026.

Taulukko A

Skenaarioiden keskeiset ominaisuudet

(poikkeamat perusskenaarion mukaisesta kasvuvauhdista prosenttiyksikköinä)

	2024	2025	2026	Kumuloitu
Skenaario 1: Heikompi työllisyys	0,0	-0,2	-0,3	-0,5
Skenaario 2: Heikompi trendituotanto	-0,4	-0,4	-0,4	-1,2

Skenaarioihin sovelletaan ECB-BASE-mallia ja New Area-Wide Model (NAWM) II ‑mallia, joilla arvioidaan useita mahdollisia makrotaloudellisia vaikutuksia (ks. taulukko B). Skenaarion 1 tulkinnassa käytetään ECB-BASE-mallia. Työllisyyden vaihtoehtoinen kehitysura on mallissa toteutettu työvoiman negatiivisena kysyntäsokkina, joka voidaan myös tulkita työvoiman ylimitoituksen lieventymiseksi. Skenaarion 1 pessimistisempien työllisyysnäkymien seurauksena BKT supistuisi kumulatiivisesti ja olisi arviointijakson loppuun mennessä 0,2 % pienempi kuin perusskenaariossa, kun tulot ja tuotanto supistuisivat. Vaikutukset YKHI-inflaatioon jäisivät hyvin pieniksi. Skenaariossa 2 sovelletaan ensiksi työvoiman ylimääräistä negatiivista tuottavuussokkia ECB-BASE-mallin tuotantofunktioon. Sen seurauksena työvoimapanos heikkenee. Skenaariossa 1 tuotantokuilu vuosina 2024–2025 on vähemmän negatiivinen kuin perusskenaariossa. Se jopa muuttuu positiiviseksi vuonna 2026, mistä seuraa hintojen nousupaineita tuotannon sopeutuessa supistuneeseen kapasiteettiin. Tässä mallissa (skenaario 2a) YKHI-inflaatio on 0,1 prosenttiyksikköä perusskenaariota nopeampi vuonna 2025 (0,2 prosenttiyksikköävuonna 2026) ja BKT:n kasvu on 0,2 prosenttiyksikköä sitä pienempi vuonna 2025 (0,3 prosenttiyksikköä vuonna 2026). Herkkyystarkasteluna skenaario 2 toteutetaan myös NAWM II ‑mallilla käyttäen kokonaistuottavuuteen kohdistuvaa tilapäistä teknologiasokkia (skenaario 2b). Tässä skenaariossa toimijat ottavat kokonaistuottavuuden laskun huomioon päätöksissään, jolloin vaikutus BKT:hen muodostuu suuremmaksi kuin skenaariossa 2a, jossa käytetään ECB-BASE-mallia. Inflaation osalta tulokset vastaavat skenaariota 2a, kun otetaan huomioon NAWM II ‑mallissa oletetut hintajäykkyydet ja hidas reaktio inflaatioon (ks. taulukko B). Sekä skenaariossa 2a että skenaariossa 2b työllisyys noudattaa perusskenaariota.^[10]

Kaiken kaikkiaan nämä kaksi skenaariota tuovat esiin perusskenaarioon kohdistuvia riskejä. Kummankaan skenaarion toteutumiselle ei tässä anneta todennäköisyyksiä, vaan näiden kahden mahdollisesti erilaisen lopputuloksen tarkastelulla saadaan esiin työn tuottavuuden erilaisten kehityssuuntien makrotaloudelliset seuraukset.^[11]

Taulukko B

Vaikutukset makrotaloudellisiin muuttujiin

(poikkeamat perusskenaarion mukaisesta kasvuvauhdista prosenttiyksikköinä)

	BKT:n kasvu				YKHI-inflaatio				Jälkikäteen laskettu työn tuottavuus
	2024	2025	2026	Kumul.	2024	2025	2026	Kumul.	2024	2025	2026	Kumul.
Skenaario 1: ECB-BASE-malliin perustuva työvoiman kysyntäsokki	0,0	-0,1	-0,1	-0,2	0,00	0,00	-0,01	-0,02	0,0	0,2	0,1	0,3
Skenaario 2a: ECB-BASE-malliin perustuva tuottavuussokki	0,0	-0,2	-0,3	-0,5	0,01	0,08	0,17	0,25	-0,1	-0,2	-0,3	-0,6
Skenaario 2b: NAWM II ‑malliin perustuva tilapäinen teknologiasokki	-0,1	-0,3	-0,4	-0,9	0,03	0,11	0,16	0,30	-0,2	-0,4	-0,5	-1,1