Vuosi muutamin sanoin

** Tekstissä käsitellään EKP:n toimia vuonna 2019, ja se on laadittu ennen koronaviruspandemiaa. Vuonna 2020 taloudellinen tilanne on muuttunut huomattavasti, ja myös EKP:n toimet ovat nyt aivan toista luokkaa. EKP tekee mandaattinsa rajoissa kaikkensa, jotta euroalue selviytyy kriisistä. **

Vuonna 2019 tuli kuluneeksi 20 vuotta euron käyttöönotosta, ja yhteisen rahan suosio saavutti euroalueella ennätykselliset 76 % marraskuun eurobarometri-mielipidetutkimuksessa.

Euroalueen talouskasvu vaimeni edelleen ja oli 1,2 % vuonna 2019 (edellisvuonna 1,9 %). Talous kuitenkin kasvoi, sillä rahoitusolot olivat suotuisat, työllisyys parani ja finanssipolitiikka oli lievästi elvyttävää. Maailmankauppaan liittyvä epävarmuus tosin varjosti etenkin tehdasteollisuuden ja sijoittajien näkymiä.

Työmarkkinatilanne koheni euroalueella entisestään vuonna 2019. Työttömyysaste jatkoi laskuaan ja oli 7,6 %, ja palkkakehitys pysyi vankasti lähellä pitkän aikavälin keskiarvoaan.

Kokonaisinflaatio oli euroalueella keskimäärin 1,2 % (edellisvuonna 1,8 %). Inflaation hidastuminen johtui pääasiassa siitä, että energian ja elintarvikkeiden hinnat olivat keskimäärin edullisempia vuonna 2019. Ilman näiden vaihtelevien erien vaikutusta keskimääräinen inflaatiovauhti oli 1,0 % kuten kahtena edeltävänä vuotenakin.

EKP:n neuvosto ryhtyi kolmasti kasvua tukeviin toimiin vuonna 2019. Se käynnisti kolmannen kohdennettujen pitempiaikaisten rahoitusoperaatioiden sarjan, jatkoi ennakoivaa viestintää, laski talletuskorkoa ja käynnisti omaisuuserien osto-ohjelman uudelleen. Vuoden 2019 lopulla kasvukehityksessä oli havaittavissa vakaantumisen merkkejä ja pohjainflaatio nopeutui hieman.

EKP:n neuvosto arvioi rahapolitiikkansa vaikutuksia jatkuvasti ja ottaa huomioon myös mahdolliset sivuvaikutukset. Sivuvaikutusten välttämiseksi ja rahapolitiikan pankkivetoisen välittymiskanavan toiminnan tukemiseksi pankkien varannoille maksettava korko muutettiin kaksiportaiseksi: osa varantovelvoitteen ylittävistä talletuksista vapautettiin negatiivisesta talletuskorosta.

Euroalueen pankkien heikko kannattavuus on rakenteellinen haaste, vaikka sektorilla on riittävästi pääomaa eli ydinpääomasuhde on 14,2 %. Vuonna 2019 vahva riskinotto rahoitus- ja kiinteistömarkkinoilla voimisti edelleen varallisuushintojen muutosherkkyyttä, ja kasvavalla pankkialaan kuulumattomalla rahoitussektorilla riskejä ilmeni yhä enemmän. EKP:n neuvosta euroalueen maat toteuttivat useita makrovakaustoimia järjestelmäriskien pienentämiseksi ja riskinsietokyvyn vahvistamiseksi.

Eurojärjestelmä pyrki jälleen sujuvoittamaan maksujärjestelmien toimintaa. Se valmisteli TARGET2-järjestelmän korvaamista uudella, ajanmukaisella ja reaaliaikaisella bruttomaksujärjestelmällä ja otti käyttöön uuden vähittäismaksustrategian. Strategialla tuetaan uuden markkinavetoisen yleiseurooppalaisen ratkaisun kehittämistä POI-päätelaitteilla (point of interaction) suoritettaville maksuille ja täydennetään näin yhtenäistä euromaksualuetta.

Uutta yön yli -markkinoiden viitekorkoa (euro short term rate, €STR) alettiin julkaista 2.10.2019. Tavoitteena on siirtyä eoniakorosta €STR-korkoon vuoden 2022 tammikuuhun mennessä. €STR-koron taustalla oleva menetelmä on osoittautunut luotettavaksi, ja päivittäinen julkaisu on onnistunut hyvin.

EKP seuraa yhä tarkasti ilmastonmuutoksen vaikutusta hintavakausnäkymiin ja rahoitusjärjestelmään. Sen on selvitettävä, miten hiili-intensiivisiä pankkien lainasalkut ovat, ja kehitettävä analysointimenetelmät, joilla euroalueen pankkisektorilla kokeiluluonteisesti toteutettavan ilmastoriskistressitestin tuloksia analysoidaan. EKP torjuu ilmastonmuutosta myös sijoituspäätöksillään ja ympäristönsuojelutoimillaan. Työntekijää kohti laskettuna hiilidioksidipäästöt pienenivät EKP:ssä 74 % ja energiankulutus väheni 54 % vuosina 2008‑2018.

Viestinnässä tavoiteltiin vuonna 2019 yhä enemmän suurta yleisöä eikä vain rahoitusmarkkinoiden asiantuntijoita, ja EKP myös kuunteli ihmisten tarpeita. Euron kunniaksi järjestettiin kilpailu #EUROat20, ja EKP:n toimintaa ja teemoja käsiteltiin uudessa videosarjassa ”ECB explains” ja kuukausittaisissa Podcast-lähetyksissä.

Frankfurt am Mainissa toukokuussa 2020

Christine Lagarde

Pääjohtaja

Vuosi muutamin numeroin

1 Euroalueen talouskasvu hidastui ja inflaatiopaineet olivat vaimeita

Vuoden 2018 puolivälissä huipentunut maailmantalouden kasvu hidastui tuntuvasti vuonna 2019, kun maailmankauppaan liittyvä epävarmuus lisääntyi voimakkaasti. Kasvun hidastuminen oli maittain laaja-alaista ja samanaikaista. Euroalueen talouskasvu hidastui vielä lisää edellisvuoden 1,9 prosentista ja oli 1,2 %. Kasvun hidastuminen vuonna 2019 johtui pääasiassa ulkomaankaupan heikentymisestä, kun globaali epävarmuus pitkittyi. Samaan aikaan suotuisat rahoitusolot, työllisyyden kasvun ja palkkojen nousun jatkuminen, varovaisen elvyttävä finanssipolitiikka sekä maailmantalouden jatkuva (joskin hieman hidastuva) kasvu pehmensivät talouskasvun hidastumista. Euroalueen työmarkkinat paranivat edelleen, mutta tuottavuuden kasvu hidastui olennaisesti. Inflaatiopaineet pysyivät yleisesti maltillisina. Kokonaisinflaatio hidastui 1,2 prosenttiin, kun energian ja elintarvikkeiden hintojen nousu hidastui ja pohjainflaatio pysyi vaimeana. Suotuisat rahoitusolot tukivat edelleen rahan määrän ja luotonannon kasvua. Euroalueen valtioiden joukkolainojen tuotot pienenivät merkittävästi, kun taas osakkeiden hinnat nousivat euroalueella lähinnä diskonttokorkojen laskun myötä. Kotitalouksien varallisuus sai tukea reaaliomaisuuden ja rahoitusvarojen arvonnoususta.

1.1 Maailmantalouden kasvu hidastui huomattavasti

Vuoden 2018 puolivälissä huipentunut maailmantalouden kasvu heikkeni jyrkästi vuonna 2019. Kasvu hidastui huomattavasti: se oli selvästi historiallista keskiarvoaan hitaampi ja heikoin sitten globaalin finanssikriisin (ks. kuvio 1). Kasvun hidastuminen oli maittain laaja-alaista ja samanaikaista. Suurissa kehittyneissä talouksissa, kuten Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa ja Japanissa, talous oli kasvanut ennen hidastumista keskimääräistä nopeammin. Kiinan talouskasvu painui hitaammilleen sitten vuoden 1990 ja oli arvioidun potentiaalisen kasvuvauhdin tuntumassa. Muiden suurten nousevien markkinatalouksien kasvu oli yleisesti ottaen vaisua heijastellen osittain hidasta elpymistä aiemmista taantumista.

Maailmantalouden kasvun hidastuminen johtui erityisesti tehdasteollisuussektorin tuotannon supistumisesta sekä ulkomaankaupan ja investointien kasvun huomattavasta heikkenemisestä Sitä vastoin palvelusektorin tuotannon kasvu hidastui vähemmän, sillä sektori sai tukea verrattain vahvasta kulutuksen kasvusta sekä työmarkkinoiden jatkuvasta vahvistumisesta.

Ulkomaankauppaan liittyvä epävarmuus lisääntyi jyrkästi ja pysyi koholla heikentäen maailmantaloutta. Yhdysvaltojen ja Kiinan väliset kauppapoliittiset jännitteet kiristyivät, mikä näkyi monessa eri indikaattorissa.^[1] Kumpikin maa nosti keskinäiseen kaupankäyntiinsä sovellettuja tuontitulleja. Vuoden 2019 loppuun mennessä suurin osa Yhdysvaltojen ja Kiinan välisestä kahdenvälisestä kaupasta oli korotettujen tuontitullien piirissä. Ulkomaankaupan epävarmuus hellitti jonkin verran, kun maat julkistivat joulukuussa ensivaiheen kauppasopimuksen lokakuun puolivälissä alkaneiden ylimääräisten neuvottelujen jälkeen. Sopimus allekirjoitettiin 15.1.2020. Kun kaupan jännitteet olivat koholla, tuontitullien korotukset johtivat kaupan jyrkkään vähenemiseen. Epävarmuuden kasvu ja talouden ilmapiirin heikkeneminen hillitsivät puolestaan investointien kasvua vuonna 2019 (ks. kuvio 2).

Globaali inflaatio pysyi vaimeana vuonna 2019 heijastellen maailmantalouden kasvun heikkoutta (ks. kuvio 3). OECD-alueen vuotuinen kuluttajahintainflaatio hidastui vuoden 2018 jälkipuoliskon 3 prosentista 2,1 prosenttiin joulukuussa 2019 energian hinnan laskun ja elintarvikkeiden hintakehityksen hidastumisen vuoksi. Ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja laskettu pohjainflaatio pysyi kuitenkin verrattain vakaana noin 2 prosentissa vuoden mittaan.

Öljyn hinta heilahteli vuoden aikana heijastellen vuoden alkupuoliskolla öljyn tarjonnan kehitystä ja jälkipuoliskolla odotuksia globaalin kysynnän kehityksestä. Öljyn barrelihinta vaihteli 53:n ja 74 dollarin välillä vuonna 2019. Vuoden alkupuoliskolla Opecin ja eräiden muiden merkittävien öljyntuottajamaiden odotettua jyrkemmät tuotantorajoitukset sekä geopoliittiset jännitteet tukivat öljyn hinnan nousua. Vuoden jälkipuoliskolla öljyn hinta laski, kun huoli kauppapoliittista jännitteistä ja niiden mahdollisesta vaikutuksesta maailmantalouteen lisääntyi. Saudi-Arabiaan 14.9.2019 tehdyn drone-hyökkäyksen aiheuttama toimituskatkos jäi lyhytaikaiseksi, sillä suuret varastot ja tuotantokapasiteetin nopea ylösajo auttoivat vaimentamaan sokkia.

Euro heikkeni vuoden 2019 aikana nimellisellä efektiivisellä valuuttakurssilla mitattuna 1,6 % (ks. kuvio 4). Tämä johtui erityisesti euron heikkenemisestä Yhdysvaltain dollariin ja Japanin jeniin nähden. Euro heikkeni myös Englannin puntaan nähden, mutta vaihtokurssi heilahteli merkittävästi vuoden 2019 aikana Ison-Britannian EU-eronäkymien muuttuessa.

Maailmantalouden kasvunäkymät enteilivät kasvun maltillistumista vuoden 2019 lopussa sitä mukaa, kun suhdannekierto eteni kehittyneissä talouksissa kypsempään vaiheeseen, Kiina siirtyi asteittain hitaammalle kasvu-uralle, ja muiden nousevien markkinatalouksien elpyminen oli edelleen hataralla pohjalla. Kasvunäkymät olivat epävarmat, ja niihin liittyvät riskit painottuivat odotettua hitaamman kasvun suuntaan.^[2] Arvioiden mukaan tehdasteollisuussektorin heikkouden leviäminen palvelusektorille voisi nopeuttaa maailmantalouden kasvun hidastumista. Kiinan kasvun ennakoitua voimakkaammalla hidastumisella voisi olla suurempi vaikutus maailmantalouteen ja kauppakiistan kärjistyminen voimistaisi maailmankaupan virtoihin kohdistuvaa negatiivista vaikutusta. Erityisesti Euroopassa oli riski, että Yhdysvallat asettaisi tuontitulleja joillekin useiden maiden tuontitavaroille. Yleisesti ottaen geopoliittisten jännitteiden kärjistyminen voisi haitata maailmantalouden ja kaupan kasvua. Lisäksi EU:n ja Ison-Britannian tulevasta suhteesta oli epävarmuutta Ison-Britannian hallitusta EU-erosta huolimatta, ja neuvottelujen tulokseen liittyi edelleen odotettua hitaamman kasvun riski. Voimakas uudelleenhinnoittelu globaaleilla rahoitusmarkkinoilla voisi puolestaan heikentää riskinottohalua maailmanlaajuisesti ja vaikuttaa reaalitalouden kehitykseen.

1.2 Euroalueen talouskasvu hidastui, mutta työmarkkinatilanne parani edelleen

Euroalueen BKT:n vuotuinen kasvu hidastui vuonna 2019 edelleen 1,2 prosenttiin, kun se oli edellisvuonna ollut 1,9 % (ks. kuvio 5). Vuonna 2018 kasvua oli hidastanut viennin ja kotimaisen kysynnän hiipuminen; vuonna 2019 kasvun hidastuminen johtui pääasiassa kansainvälisen kaupan merkittävästä heikkenemisestä globaalin epävarmuuden pitkittyessä. Euroalueen talouskasvu saa edelleen vetoapua suotuisista rahoitusoloista, työllisyyden kasvun ja palkkojen nousun jatkumisesta, varovaisen elvyttävästä finanssipolitiikasta sekä maailmantalouden jatkuvasta (joskin hieman hidastuvasta) kasvusta.

Tuotannon kasvu perustui vuonna 2019 palvelu- ja rakennusaloihin, joilla tuotanto kasvoi sinnikkäästi euroalueen vahvan kotimaisen kysynnän ansiosta. Euroalueen teollisuussektorin kasvu heikkeni edelleen (ks. kuvio 6) ja heijasteli heikon ulkomaisen kysynnän negatiivisia vaikutuksia. Heikon ulkomaisen kysynnän vaikutuksesta palveluihin ei sitä vastoin näkynyt juurikaan merkkejä vuonna 2019.^[3]

Vuonna 2019 kotimainen kysyntä vaikutti positiivisesti euroalueen talouskasvuun, kun rahoitusolot olivat suotuisat ja työmarkkinatilanne koheni. Yksityinen kulutus ja kuluttajamieliala pysyivät vakaina vuonna 2019 (ks. kehikko 1). Kotitalouksien kulutus sai tukea työllisyyden ja palkkojen kohenemisesta, joka johti kokonaistyötulojen kasvuun. Yritysten investoinnit olivat alkaneet asteittain hiipua vuonna 2018, ja vuonna 2019 ne pysyivät maltillisina. Ulkoinen ympäristö oli aiempaa huomattavasti ponnettomampi ja maailmalla oli paljon epävarmuutta, mikä jarrutti yritysten investointipäätöksiä. Lisäksi yritysten kannattavuuskehitys oli vaatimatonta ja kapasiteetin käyttöaste laski, mutta suotuisien rahoitusolojen ansiosta yritysten investoinnit vaikuttivat silti edelleen positiivisesti talouskasvuun. Perinteisesti vaihtelevat investoinnit henkisen omaisuuden tuotteisiin kasvoivat erityisen voimakkaasti.^[4] Samaan aikaan asuinrakennusinvestointien kasvu hidastui edellisten vuosien voimakkaan ja pitkän elpymisen jälkeen, kun euroalueen asuntomarkkinoiden nousuvire vaimeni. Hidastuminen johtui yhä kahlitsevammiksi käyvistä asuntotarjonnan rajoitteista, joita liittyi erityisesti työvoiman tarjontaan, sääntelyn pullonkauloihin ja velkaantuneisuuden vähentämisprosessiin ja jotka vaimensivat rakennusalan investointien kasvua vuonna 2019.

Ulkoinen sektori vaikutti nettomääräisesti negatiivisesti euroalueen tuotokseen vuonna 2019. Vienti supistui laaja-alaisesti pääasiassa pääomahyödykkeiden ja autojen vähäisen viennin vuoksi. Vain vienti Yhdysvaltoihin kasvoi mutta sekin aiempaa hitaammin. Myös euroalueen sisäinen kauppa ja etenkin välituotteiden kauppa supistui, kun euroalueen tuotantoketjujen toiminta heikkeni.

Euroalueen työmarkkinat paranivat edelleen, mutta tuottavuuden kasvu hidastui olennaisesti

Euroalueen työmarkkinat paranivat edelleen vuonna 2019 (ks. kuvio 7). Tämä oli keskeinen talouskasvua vuonna 2019 tukenut tekijä.

Synteettisiin työmarkkinaindikaattoreihin perustuvan analyysin mukaan työmarkkinat olivat vuoden 2019 toisella neljänneksellä lähes yhtä vilkkaat kuin kriisiä ennen, jolloin ne olivat vilkkaimmillaan. Lisäksi työmarkkinoiden kasvu pysyi pitkän aikavälin keskiarvoaan nopeampana, vaikka se onkin maltillistunut jonkin verran.^[6] Hyvän työmarkkinakehityksen taustalla oli edelleen työvoiman tarjonnan kasvu, joka johtui osittain siitä, että lakisääteistä eläkeikää korottaneet aiemmat uudistukset nostivat vanhempien työntekijöiden osallistumisastetta.^[7]

Vuonna 2019 työllisyys kasvoi 1,2 %, joka oli BKT:n kasvuun verrattuna vahva kasvuvauhti. Vuonna 2019 henkeä kohden laskettu työn tuottavuus kasvoi 0,0 %, kun se oli kasvanut 0,4 % vuonna 2018.^[8] Työvoiman tarjonnan kasvusta huolimatta työttömyysaste laski edelleen vuonna 2019 ja saavutti 7,6 prosentin tason eli oli lähes yhtä alhainen kuin vuonna 2007. Työttömyysasteissa on kuitenkin edelleen suurta vaihtelua euroalueen maiden välillä.

Digitaalinen talous edellyttää seurantaa

Tutkimusten mukaan digitalisaatio vaikuttaa useisiin keskeisiin taloudellisiin muuttujiin, joilla on merkitystä rahapolitiikan kannalta. Empiirinen näyttö viittaa siihen, että digitalisaatio saattaa lisätä kasvua ja tuottavuutta, mutta kokonaisvaikutus inflaatioon ei ole vielä selvillä.^[9] Vuonna 2019 EU:n jäsenvaltioiden digitalisaatioaste vaihteli alimmillaan 40:stä ylimmillään 70:een Euroopan komission Digital Economy and Society Index (DESI) -indeksin mukaan (ks. kuvio 8). Vaikka EU:n taloudet saivat suunnilleen samat arviot laajakaistayhteyksistään, niiden homogeenisyys oli vähäisempää inhimillisen pääoman, internetin käytön, digitaalisen teknologian integraation ja digitaalisten julkisten palvelujen suhteen.

Keskeisiin haasteisiin tulisi paneutua rakennepolitiikan keinoin

Euroalueen maiden on toteutettava rakennepoliittisia toimia huomattavasti nopeammin, jotta euroalueen tuottavuutta ja kasvupotentiaalia voidaan vahvistaa, rakenteellista työttömyyttä vähentää ja talouden kestokykyä parantaa. Rakennepoliittisilla toimilla tulisi parantaa työmarkkinoiden toimivuutta, lisätä kilpailua tavara- ja tuotantotekijämarkkinoilla sekä kohentaa liiketoimintaympäristöä.^[10] Rakennepoliittisia toimia tarvitaan lisäksi esimerkiksi väestön ikääntymisen, digitalisaation ja ilmastonmuutoksen asettamien nykyisten ja tulevien haasteiden ratkaisemiseen. Maakohtaisissa suosituksissa annetaan yksittäisille maille räätälöityjä ohjeita siitä, miten parantaa talouden kasvua ja kestokykyä. Jäsenvaltiot hyväksyvät maakohtaiset suositukset Eurooppa-neuvostossa. Euroopan komissio totesi helmikuussa 2019, että 95 % politiikkasuosituksista oli joko jätetty toteuttamatta tai oli toteutettu vain ”jossain määrin”.^[11]

Lievästi elvyttäväksi mitoitettu finanssipolitiikka tuki jonkin verran talouskasvua

Viiden vuoden ajan jokseenkin neutraalina pysynyt euroalueen finanssipolitiikan mitoitus^[12] muuttui vuonna 2019 kasvua tukevaksi, joskin lievästi (ks. kuvio 9). Finanssipolitiikan keventäminen tuki euroalueen talouden elpymistä. Taustalla olivat joissakin suurissa jäsenvaltioissa toteutetut kasvua tukevat toimenpiteet ja lähinnä välittömien verojen alennukset ja julkisten menojen lisäykset. Euroalueen talousnäkymiä koskevien eurojärjestelmän asiantuntijoiden joulukuun 2019 arvioiden mukaan BKT:hen suhteutettu julkisen talouden alijäämä euroalueella kasvoi vuonna 2019 hieman ja oli vuoden lopussa 0,7 %. Rahoitusaseman heikkeneminen heijasteli kasvumyötäisempää finanssipolitiikan mitoitusta, jota korkomaksujen väheneminen jonkin verran tasoitti, kun taas suhdannekomponentin vaikutus pysyi jokseenkin ennallaan.

BKT:hen suhteutettu euroalueen julkisen talouden kokonaisvelka supistui edelleen vuonna 2019 ja oli vuoden lopussa 84,5 %. Velkasuhteet pysyivät kuitenkin korkeina monissa maissa. Kokonaisvelkasuhteen lasku sai tukea suotuisasta velan koron ja BKT:n kasvuvauhdin erosta sekä positiivisista, joskin supistuvista, perusjäämistä. Vaikka mihinkään euroalueen jäsenvaltioon ei vuoden 2019 lopussa sovellettu vakaus- ja kasvusopimuksen korjaavaa osaa, Euroopan komissio arvioi, että alustavat talousarviosuunnitelmat muodostivat sopimuksen vaatimusten noudattamista koskevan riskin kahdeksassa euroalueen maassa, joista monen velkasuhde oli lähes tai yli 100 % BKT:stä.^[13]

1.3 Inflaatiopaineet pysyivät maltillisina

Vuonna 2019 euroalueen kokonaisinflaatio oli keskimäärin 1,2 %, kun se oli vuonna 2018 ollut 1,8 %.^[14] Inflaation hidastuminen johtui käytännössä kahden tyypillisesti heilahtelevan osatekijänsä eli energian ja elintarvikkeiden positiivisen vaikutuksen pienenemisestä. Eräs pohjainflaation mittari, YKHI-inflaatio ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja, pysyi vaimeana ja oli vuosien 2018 ja 2017 tapaan keskimäärin 1,0 % vuonna 2019, vaikka se kiihtyikin hieman vuodenvaihdetta kohti (ks. kuvio 10).

Energian hintakehitys oli pääasiallinen syy siihen, että kokonaisinflaatio oli vuonna 2019 edellisvuotista hitaampaa. Elintarvikkeiden hintojen vaikutus YKHI-kokonaisinflaatioon pieneni 0,3 prosenttiyksikköön vuonna 2019 edellisvuoden 0,4 prosenttiyksiköstä. Elintarvikkeiden hintakehitys liittyi pääasiassa vaihtelevampaan jalostamattomien elintarvikkeiden osatekijään. Jalostettujen elintarvikkeiden hintojen nousuvauhti vuonna 2019 vaihteli 1,9 prosentin tuntumassa eli oli hieman hitaampana kuin vuonna 2018 keskimäärin. Jalostettujen elintarvikkeiden hintoihin vaikuttavaa kaksi tekijää eli kuluttajaelintarvikkeiden ja elintarvikehyödykkeiden tuottajahinnat (maatalouden tuottajahintojen perusteella) viittaavat siihen, että kustannusten nousu ei välittynyt täysimääräisesti elintarvikkeiden hintoihin kuluttajatasolla, koska kilpailu oli kireää.

Ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja laskettu YKHI-inflaatio heilahteli suurimman osan vuodesta 2019 pitkälti saman tason ympärillä pitkän ajan keskiarvoaan hitaampana vaikka kiihtyikin hieman vuoden lopussa. Kehikossa 2 tarkastellaan pohjainflaation ja talouskasvun yhteyttä sekä laajemmin finanssikriisin jälkeistä talouskehitystä. Muiden teollisuustuotteiden kuin energian sekä palvelujen vaimea hintakehitys myötävaikuttivat ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja lasketun YKHI-inflaation vaimeuteen. Vuonna 2019 muiden teollisuustuotteiden kuin energian hinta nousi 0,3 % eli saman verran kuin edellisvuonna ja vuodesta 2015 alkaen keskimäärin. Kun hintapaineiden indikaattoreita tarkastellaan hinnoitteluketjun eri vaiheissa, havaitaan muiden kulutushyödykkeiden kuin elintarvikkeiden tuottajahintojen nousuvauhdin pysyneen vuoden mittaan jokseenkin muuttumattomana mutta merkittävästi nopeampana kuin vuodesta 2015 alkaen keskimäärin. Tämä viittaa siihen, että osa kustannusten noususta on vaimentunut vähittäiskaupan tasolla. Lisäksi toisin kuin vuonna 2018 muiden kuluttajahyödykkeiden kuin elintarvikkeiden tuontihintojen vuotuinen muutosvauhti oli positiivinen, mikä johtui muun muassa euron heikkenemisestä. Palvelujen hintakehitys oli vaihtelevampaa johtuen matkustamiseen liittyvien palvelujen hintakehityksestä, joka johtui tilastollisesta vaikutuksesta.^[15] Jos ei oteta huomioon hintojen kuukausitason vaihtelua, palvelujen hintakehitys pysyi vuonna 2019 samassa vaihteluvälissä kuin edellisvuonnakin eli 1,5 prosentin tuntumassa ja vain aavistuksen nopeampana kuin vuodesta 2015 alkaen keskimäärin. Kaiken kaikkiaan hinnannousu oli palvelujen hinnoissa, joihin sisältyy suuri työvoimakustannuskomponentti, edelleen palkkojen kasvua hitaampaa.

BKT:n deflaattorilla mitatut kotimaiset kustannuspaineet kasvoivat vuoden 2019 aikana keskimäärin hieman voimakkaammin kuin vuonna 2018 keskimäärin ja myös vuodesta 2015 laskettua pitkän aikavälin keskiarvoaan voimakkaammin (ks. kuvio 11). Työntekijää kohden laskettujen työvoimakustannusten kasvu jatkui vuonna 2019 vahvana keskimäärin 2,0 prosentissa eli hieman hitaampana kuin vuonna 2018 keskimäärin mutta nopeampana kuin vuodesta 2015 keskimäärin. Työntekijää kohden laskettujen työvoimakustannusten kasvua vaimensi sosiaaliturvamaksujen kehitys,^[21] kun taas palkat nousivat edellisvuotta enemmän työttömyysasteen laskiessa edelleen, vaikka euroalueen talouskasvu hidastuikin (ks. edellä osa 1.2). Työntekijää kohden laskettujen työvoimakustannusten vahva kasvu viittaa kuitenkin yksikkötyökustannusten kasvuun, sillä tuottavuuden kasvu pysähtyi vuonna 2019. Yksikkötyökustannusten kasvun lisäksi myös BKT:n deflaattorin nousu heijasti vuonna 2018 selvästi heikentyneiden yritysten voittojen elpymistä (bruttotoimintaylijäämällä mitattuna). Ottaen huomioon, että tuottavuus pysyi vuonna 2019 entisellä tasollaan, voittojen koheneminen vuonna 2019 johtui todennäköisimmin ulkomaankaupan vaihtosuhteen paranemisesta ja sellaisten sektorien kehityksestä, jotka kärsivät vähemmän maailmantalouden ja ulkomaankaupan kasvun hidastumisesta.^[22] Niihin kuuluivat esimerkiksi rakennus- ja kiinteistösektorit, joiden arvonlisäyksen deflaattorit nousivat voimakkaasti: rakennusalalla keskimääräinen nousu oli 4,6 % vuonna 2019.

Pidemmän aikavälin inflaatio-odotukset heikkenivät vuonna 2019. EKP:n Survey of Professional Forecasters -kyselyssä odotukset seuraavan viiden vuoden inflaatiosta vaimenivat vuoden 2019 viimeisellä neljänneksellä 1,7 prosenttiin vuotta aiemmasta (1,9 %). Myös markkinapohjaiset pidemmän aikavälin inflaatio-odotukset, kuten viiden vuoden inflaatioon sidottu swapkorko viiden vuoden päästä, heikkenivät. Vuoden loppua kohden ne kuitenkin vakaantuivat, joskin alhaiselle tasolle.

1.4 Suotuisat rahoitusolot tukivat edelleen rahan määrän ja luotonannon kasvua

Vuonna 2019 euroalueen rahoitusmarkkinoiden kehitykseen vaikuttivat lähinnä talouskasvun hidastuminen, kun inflaatio pysytteli hitaana, rahapolitiikkaa kevennettiin entisestään ja poliittiset tekijät loivat epävarmuutta, joka vähensi ajoittain riskinottohalukkuutta. Sekä rahamarkkinakorot että pidempien joukkolainojen tuotot laskivat merkittävästi, kun taas osakkeiden hinnat nousivat yleisesti riskipreemioiden laskun myötä. Euroalueen yritysten ulkoisen rahoituksen virrat pysyivät vuonna 2019 yleisesti ottaen ennallaan ja olivat merkittävästi viimeisimmän huipputasonsa (2017) alapuolella. Pankkilainanotto ja velkapapereiden liikkeeseenlasku jatkuivat kuitenkin vakaina ja saivat tukea suotuisista rahoitusoloista. Noteeraamattomien osakkeiden liikkeeseenlasku oli vahvaa, kun sitä tuki fuusioiden ja yritysostojen lisääntyminen. Pankkien yksityiselle sektorille myöntämien luottojen kasvu yhdessä M3:n hallussapidon alhaisten vaihtoehtoiskustannusten kanssa piti osaltaan yllä lavean rahan kasvuvauhtia. Suotuisissa rahoitusoloissa kuvastuivat kasvua tukevaksi mitoitettu EKP:n rahapolitiikka ja pankkijärjestelmän kyky välittää keskuspankin kasvutuki edelleen yritysten ja kotitalouksien lainakorkoihin. Rahoitusvarallisuuden ja kiinteistöomaisuuden arvonnousu tuki kotitalouksien varallisuutta, joka puolestaan kannatteli yksityisen kulutuksen kasvua.

Euroalueen valtioiden joukkolainojen tuotot supistuivat merkittävästi vuonna 2019, ja pitkät korot painuivat kesällä negatiivisiksi. Korkojen laskussa näkyi huoli euroalueen talouskasvun hidastumisen laajuudesta ja kestosta sekä sen vaikutuksista inflaatiokehitykseen. Euroalueen riskittömien korkojen lasku johtui osaksi myös Yhdysvaltojen kasvua tukevasta rahapolitiikasta, Yhdysvaltojen ja Kiinan kauppakiistan ja Ison-Britannian EU-eron voimistamasta globaalista riski-ilmapiiristä sekä rahoitusmarkkinoilla lisääntyneistä odotuksista, että EKP keventäisi edelleen rahapolitiikkaansa. EKP julkisti kasvua tukevan rahapoliittisen paketin syyskuussa, ja kun euroalueelta saatiin jonkin verran positiivisempia makrotaloustietoja ja globaali riski-ilmapiiri vakaantui hieman, euroalueen valtioiden joukkolainojen tuotot suurenivat asteittain. Tästä huolimatta euroalueen valtioiden 10 vuoden joukkolainojen keskimääräinen BKT-painotettu tuotto 31.12.2019 oli 0,28 % eli 0,74 prosenttiyksikköä pienempi kuin 1.1.2019. Euroalueen valtioiden 10 vuoden joukkolainojen tuottoerot suhteessa vastaavaan Saksan valtionlainaan supistuivat, joissakin maissa merkittävästikin, kun finanssipolitiikkaan liittyvä epävarmuus väheni.

Osakkeiden hinnat nousivat euroalueella huomattavasti. Rahoitussektorin ulkopuolisten euroalueen yritysten laaja osakeindeksi nousi vuoden 2019 mittaan 20,7 %, kun taas pankkiosakeindeksi nousi 9,7 % (ks. kuvio 13). Tärkein osakkeiden hintakehitystä tukeva tekijä olivat matalat diskonttokorot, kun taas yritysten tulosodotukset pysyivät heikkoina ja osakekursseja painoivat riskipreemiot, jotka muuttuivat pääasiassa Yhdysvaltojen ja Kiinan kauppakiistan ja Ison-Britannian EU-eroa koskevien neuvottelujen myötä.

Yritysten ulkoiset rahoitusvirrat pysyivät vuonna 2019 suurin piirtein ennallaan ja olivat merkittävästi viimeisimmän (2017) huipputasonsa alapuolella (ks. kuvio 14). Pankkilainanotto ja velkapapereiden liikkeeseenlasku jatkuivat kuitenkin vakaina ja saivat tukea suotuisista rahoitusoloista. Noteeraamattomien osakkeiden liikkeeseenlasku oli vahvaa, kun sitä tuki fuusioiden ja yritysostojen lisääntyminen. Sitä vastoin muiden rahoituslähteiden (kuten konsernin sisäisten lainojen ja kauppaluottojen) käyttö hiipui ja noteerattujen osakkeiden nettoliikkeeseenlasku väheni (heijastellen oman pääoman kohonnutta kustannusta muihin rahoituslähteisiin verrattuna). Pankkilainojen korot laskivat edelleen – pääpiirteittäin markkinakorkojen kehitystä myötäillen – ennätyksellisen alhaisille tasoille vuonna 2019.

EKP:n rahapolitiikan keventäminen vuonna 2019 välittyi rahoitusoloihin, jotka muuttuivat entistä suotuisammiksi. Tämä johtui osittain siitä, että jotkin vuonna 2019 aloitetut toimenpiteet, kuten kohdennettujen pitempiaikaisten rahoitusoperaatioiden kolmas sarja (TLTRO III) ja varantovelvoitteiden kaksiportainen korkojärjestelmä, oli nimenomaan suunniteltu vahvistamaan pankkien rahoituksenvälityskykyä (ks. osa 2.1). Samaan aikaan pankkijärjestelmän taseiden korjaus eteni, kun vakavaraisuusasema ja omaisuuserien laatu paranivat.

Kotitalouksien nettovarallisuus kasvoi voimakkaasti vuoden 2019 kolmen ensimmäisen neljänneksen aikana, mikä tuki yksityistä kulutusta. Vaikka asuntomarkkinoiden kehitys maltillistui, nettovarallisuus sai tukea asuntojen hintojen nousun jatkumisesta, joka johti kotitalouksien kiinteistöomaisuuden arvon nousuun. Lisäksi kotitalouksien rahoitusvarojen arvo nousi huomattavasti, ja asuntojen hinnannousu ja suotuisat rahoitusolot myötävaikuttivat pankkien kotitalouksille myöntämien asuntolainojen vuotuisen kasvun jatkuvaan nousutrendiin. Kotitalouksien velkaantuneisuusaste (velka suhteessa kotitalouden käytettävissä oleviin nimellisiin bruttotuloihin) pysyi selvästi kriisiä edeltäneen keskiarvonsa yläpuolella.

Pankkien luotonanto yksityiselle sektorille oli kaiken kaikkiaan vakaata, ja sen vuotuinen kasvuvauhti (lainojen myyntiä, arvopaperistamista ja laskennallisia konsernitilijärjestelyjä (notional cash pooling) koskevilla tiedoilla korjattuna) kiihtyi 3,7 prosenttiin joulukuussa 2019 vuotta aiemmasta 2,4 prosentista. Luotonannon kasvu oli edelleen suurin lavean rahan kasvua vauhdittava tekijä (ks. kuvion 16 palkkien siniset osat). Samaan aikaan ulkoiset rahavirrat kiihdyttivät aiempaa enemmän M3:n kasvua (ks. kuvion 16 palkkien keltaiset osat). Siten M3:n kasvu elpyi vuonna 2019 (ks. kuvio 15). Vaikka laajennetussa omaisuuserien osto-ohjelmassa tehtyjen netto-ostojen lopettaminen vuoden 2018 lopussa hidasti M3:n kasvua (ks. kuvion 16 palkkien punaiset osat), niiden jatkuminen marraskuussa 2019 vaikutti lavean rahan kasvuun vain vähän.

M3:n kasvua vauhdittivat edelleen pääasiassa yön yli -talletukset. Tämä johtui siitä, että likvidien talletusten hallussapidosta aiheutuva vaihtoehtoiskustannus pysyi pienenä, kun korkotaso oli hyvin alhainen ja tuottokäyrä loiva. Yön yli -talletusten kasvu perustui sekä kotitalouksien että yritysten yön yli -talletusten voimakkaaseen kasvuun. Tämän seurauksena liikkeessä olevasta rahasta ja yön yli -talletuksista koostuva suppea raha-aggregaatti jatkoi voimakasta kasvuaan.

2 Rahapolitiikka: määrätietoisia toimia tilanteen niin vaatiessa

EKP:n neuvosto vahvisti kasvua tukevaa rahapolitiikkaansa vuonna 2019 kolmasti, sillä euroalueen talouskehitys oli heikkoa, riskit viittasivat kasvun heikkenemiseen entisestään ja inflaationäkymät olivat jatkuvasti alle EKP:n neuvoston keskipitkän aikavälin tavoitteen. Toistuvat epätavanomaiset rahapoliittiset toimet kertovat EKP:n neuvoston määrätietoisesta pyrkimyksestä toimia tilanteen mukaan inflaation palauttamiseksi kestävästi lähemmäksi keskipitkän aikavälin tavoitetta. Toimien täysimääräinen vaikutus näkyy aina euroalueen taloudessa viiveellä, joten EKP:n neuvosto seurasi tiiviisti inflaatiokehitystä ja rahapoliittisten toimien vaikutuksen välittymistä talouteen. Se oli edelleen valmis tarvittaessa tarkistamaan kaikkia välineitään symmetrisen inflaatiotavoitteensa mukaisesti varmistaakseen, että inflaatio palautuu kestävästi lähemmäksi tavoitetta. Vuoden 2019 lopussa rahapolitiikan harjoittamista varten pidettävien arvopapereiden osuus eurojärjestelmän taseesta oli 70 %. Vuoden 2019 taseen loppusumma oli 4 700 miljardia euroa eli edellisvuoden tasolla. Suureen taseeseen liittyvät riskit pidettiin edelleen kurissa EKP:n riskienhallintajärjestelyjen avulla.

2.1 Vuoden ensimmäisillä toimilla pidettiin rahapolitiikka vahvasti kasvua tukevana euroalueen ulkopuolisten haasteiden kasvaessa

Talousnäkymät olivat heikentyneet jo vuoden 2018 lopussa, ja vuoden 2019 alussa saatujen tietojen perusteella kehitys oli edelleen odotettua heikompaa ulkoisen kysynnän vaimentumisen sekä maa- ja sektorikohtaisten tekijöiden vuoksi. Oli myös hyvin epävarmaa, johtuiko euroalueen kasvun hidastuminen ohimenevistä vai pysyvämpilaatuisista tekijöistä ja miten lyhyellä aikavälillä hidastuva kasvu vaikuttaisi keskipitkän aikavälin kasvunäkymiin. EKP:n neuvosto katsoi, että euroalueen talousnäkymiin kohdistuvat riskit painottuivat odotettua heikomman kehityksen suuntaan jatkuvan geopoliittisiin tekijöihin, protektionismin uhkaan, kehittyvien markkinoiden heikkouksiin ja rahoitusmarkkinoiden heilahteluihin liittyvän epävarmuuden vuoksi. Se korosti, että rahapolitiikassa tarvittiin edelleen kärsivällisyyttä, varovaisuutta ja peräänantamattomuutta. Suotuisat rahoitusolot ja myönteinen työmarkkinakehitys sekä palkkojen nopeutuva nousu tukivat edelleen euroalueen talouskasvua ja inflaatiopaineiden vähittäistä voimistumista, mutta EKP:n neuvosto totesi, että runsas rahapoliittinen elvytys oli yhä tarpeen inflaation palauttamiseksi kestävästi lähemmäksi hieman alle kahta prosenttia keskipitkällä aikavälillä.

Kevään tilastotiedot osoittivat kehityksen olleen edelleen heikkoa, ja niiden perusteella talouskasvun voitiin odottaa vaimenevan huomattavasti vuoden 2019 aikana. Tehdasteollisuuden kasvu oli vaimentunut huomattavasti pääasiassa euroalueen ulkopuolisten haasteiden vaikutuksesta maailmantalouden ja -kaupan kehityksen pysyessä heikkona. Talouden vaimeampi kasvuvauhti hidasti inflaation palautumista EKP:n neuvoston keskipitkän aikavälin tavoitteen mukaiseksi.

Kasvu- ja inflaationäkymien merkittävän heikentymisen vuoksi EKP:n neuvosto päätti maaliskuun kokouksessaan laajoista rahapoliittisista toimista, joilla tuettaisiin kasvua entistä vahvemmin. Toimilla haluttiin kasvattaa kotimaisia hintapaineita ja edistää kokonaisinflaation kehitystä keskipitkällä aikavälillä sekä parantaa euroalueen talouden kestokykyä maailmanlaajuisen epävarmuuden vallitessa. EKP:n neuvosto teki seuraavat päätökset: Ensinnäkin se päätti pidentää ohjauskorkoja koskevan ennakoivan viestinnän aikajännettä. EKP:n neuvosto ilmoitti, että ohjauskorkojen odotettiin pysyvän ennallaan ainakin vuoden 2019 loppupuoliskon ajan ja joka tapauksessa niin kauan kuin olisi tarpeen sen varmistamiseksi, että inflaatio palautuisi edelleen kestävästi lähemmäksi keskipitkän aikavälin tavoitetta. Toiseksi EKP:n neuvosto ilmoitti, että omaisuuserien osto-ohjelmassa hankittujen omaisuuserien erääntyessä takaisin maksettavan pääoman uudelleensijoituksia aiottiin jatkaa täysimääräisesti vielä pidemmän aikaa sen jälkeen, kun EKP:n neuvosto alkaisi nostaa EKP:n ohjauskorkoja, ja joka tapauksessa niin kauan kuin olisi tarpeen suotuisan likviditeettitilanteen ja vahvasti kasvua tukevan rahapolitiikan ylläpitämiseksi. Ohjauskorkoja koskevan ennakoivan viestinnän myötä myös odotettu uudelleensijoitusajanjakso pidentyi automaattisesti, mikä tuki ennakoivaa viestintää ja kertoi EKP:n neuvoston määrätietoisesta pyrkimyksestä toimia tilanteen mukaan. Kolmanneksi päätettiin käynnistää uusi kohdennettujen pitempiaikaisten neljännesvuosittaisten rahoitusoperaatioiden sarja (TLTRO-III), joka alkaisi syyskuussa 2019 ja päättyisi maaliskuussa 2021. Kunkin operaation maturiteetti olisi kaksi vuotta. Uusien operaatioiden tavoitteena oli pitää pankkien luotonantotilanne ja lainaehdot suotuisina. Yksityisen sektorin luotonsaanti tuki kotitalouksien ja yritysten kulutusta ja investointisuunnitelmia, mikä edisti talouskasvua sekä inflaation palautumista kohti EKP:n neuvoston keskipitkän aikavälin tavoitetta. Neljänneksi EKP:n neuvosto päätti, että eurojärjestelmän luotto-operaatioita toteutettaisiin jatkossakin kiinteäkorkoisina huutokauppoina, joissa tehdyt tarjoukset hyväksytään täysimääräisesti. Näin toimittaisiin niin kauan kuin on tarpeen ja ainakin vuoden 2021 maaliskuussa alkavan vähimmäisvarantojen pitoajanjakson loppuun saakka.

EKP:n neuvosto ilmoitti huhtikuun kokouksessaan, että kolmannen sarjan kohdennettujen pitempiaikaisten rahoitusoperaatioiden tarkat ehdot ilmoitettaisiin myöhemmän kokouksen yhteydessä. Operaatioiden hinnoittelussa otettaisiin huomioon varsinkin rahapolitiikan pankkivetoisen välittymiskanavan perusteellinen arviointi sekä talousnäkymien kehitys. EKP:n neuvosto totesi myös, että korkotason pysyessä negatiivisena ennakoitua pidempään se pohtii säännöllisen arvioinnin yhteydessä, olisiko negatiivisten korkojen mahdollisia sivuvaikutuksia pankkien rahoituksenvälitykseen lievennettävä suotuisien talousvaikutusten säilyttämiseksi.

Vuoden toisista kasvua tukevista toimista päätettiin, kun luottamuksen heikkeneminen vaikutti inflaationäkymiin

Vuoden alkupuoliskolla saadut tiedot osoittivat kansainvälisen tilanteen ja erityisesti maailmankaupan jatkuvan heikkouden sekä pitkittyvän epävarmuuden varjostavan edelleen euroalueen talousnäkymiä. Vaikutus näkyi etenkin euroalueen tehdasteollisuudessa. Lisäksi YKHI-inflaatio hidastui edelleen pääasiassa tilapäisten tekijöiden vuoksi eivätkä pohjainflaation indikaattorit elpyneet.

Inflaationäkymiin vaikuttavan pitkittyneen epävarmuuden vuoksi EKP:n neuvosto katsoi, että rahapoliittisia välineitä oli syytä tarkistaa toisen kerran vuonna 2019 talouskasvun tukemiseksi, jotta inflaatio voisi edelleen palautua kestävästi kohti keskipitkän aikavälin tavoitetta. Näin ollen EKP:n neuvosto päätti kesäkuun kokouksessaan vahvistaa ohjauskorkoja koskevaa ennakoivaa viestintää ja pidentää sen aikajännettä. EKP:n neuvosto ilmoitti, että ohjauskorkojen odotettiin pysyvän ennallaan ainakin vuoden 2020 alkupuoliskon ajan ja joka tapauksessa niin kauan kuin olisi tarpeen sen varmistamiseksi, että inflaatio palautuisi edelleen kestävästi lähemmäksi hieman alle kahta prosenttia keskipitkällä aikavälillä. Ennakoivassa viestinnässä myös toistettiin, että omaisuuserien osto-ohjelmassa hankittujen omaisuuserien erääntyessä takaisin maksettavan pääoman uudelleensijoituksia aiottiin jatkaa. EKP:n neuvosto päätti myös uudessa kohdennettujen pitempiaikaisten rahoitusoperaatioiden sarjassa suoritettavien operaatioiden hinnoittelusta. Kunkin operaation korkona olisi eurojärjestelmän perusrahoitusoperaatioiden keskikorko lisättynä 10 peruspisteellä. Pankeilla, joilla operaation ehdot täyttävä nettoluotonanto ylittäisi tietyn viitearvon, korko olisi alempi: alimmillaan se voisi olla keskimääräinen talletuskorko lisättynä 10 peruspisteellä. Hinnoittelussa otettiin huomioon riittävän tasapuolisesti yhtäältä pankkien luotonannon kehityksen merkitys ja toisaalta kasvua tukevan rahapolitiikan tärkeys.

Kesän edetessä euroalueen talousnäkymiä varjostivat edelleen maailmantalouden kasvun hidastuminen ja kansainvälisen kaupan heikkous. Lisäksi pitkittynyt epävarmuus heikensi yhä yritysten luottamusta etenkin tehdasteollisuudessa. Hintakehitys oli edelleen vaimeaa ja pohjainflaation indikaattorit pysyivät entisellä tasollaan. Markkinaindikaattoreihin perustuvat pitkän aikavälin inflaatio-odotukset pysyivät ennätyksellisen vaimeina kesäkuun rahapolitiikkakokouksen jälkeisellä tasolla, ja kyselytiedot osoittivat pitkän aikavälin inflaatio-odotusten heikentyneen selvästi.

EKP:n neuvosto totesi heinäkuun kokouksessaan, että inflaatiovauhti – niin toteutunut kuin ennakoitukin – oli ollut jatkuvasti tavoiteltua hitaampaa. Lisäksi EKP:n neuvosto katsoi, että symmetrinen keskipitkän aikavälin inflaatiotavoite tuki inflaation palautumista kestävästi tavoitteen mukaiseksi. Näin ollen pidettiin tärkeänä, että EKP:n neuvosto toimisi määrätietoisesti ja olisi valmis keventämään rahapolitiikkaa edelleen tarkistamalla kaikkia välineitään tarpeen mukaan inflaatiotavoitteensa saavuttamiseksi. EKP:n neuvosto totesi, että mikäli keskipitkän aikavälin inflaationäkymät jäisivät jatkossakin tavoitteesta, se ryhtyisi toimiin symmetrisen inflaatiotavoitteensa mukaisesti. Ohjauskorkoja koskevaa ennakoivaa viestintää muutettiin, ja EKP:n ohjauskorkojen odotettiin pysyvän samalla tasolla tai sitä alempina. Lisäksi EKP:n neuvosto pyysi eurojärjestelmän komiteoita kartoittamaan toimintamahdollisuuksia, kuten ohjauskorkoja koskevan ennakoivan viestinnän vahvistamista, varannoille maksettavien korkojen porrastamista ja muita lievennystoimia sekä mahdollisten uusien omaisuuseräostojen volyymia ja koostumusta. Näin pohjustettiin mahdollisia laajoja rahapoliittisia toimia, joista päätettäisiin EKP:n neuvoston seuraavassa rahapolitiikkakokouksessa, mikäli inflaationäkymät eivät kohenisi inflaatiotavoitteen mukaisesti.

Hitaana pysyvään inflaatiovauhtiin reagoitiin kolmannenkin kerran vuonna 2019 laajoilla rahapoliittisilla toimilla

EKP:n asiantuntijoiden syyskuun 2019 arvioiden mukaan inflaationäkymät vaimenivat edelleen. EKP:n neuvoston oli otettava huomioon euroalueen talouskasvun pitkittynyt hidastuminen, heikomman kehityksen suuntaan viittaavat riskit sekä keskipitkän aikavälin inflaatiotavoitteesta jatkuvasti jäävät inflaationäkymät. Inflaatiovauhti oli arvioitu yhä hitaammaksi perättäisissä asiantuntija-arvioissa – sen ennakoitiin vuoden 2019 syyskuun arvioissa olevan enää 1,5 % vuonna 2021 (vuoden 2018 joulukuun arvioissa 1,8 %). Arvioissa oli otettu huomioon rahoitusolot, joissa näkyivät jo odotukset rahapolitiikan keventämisestä – ja silti asiantuntijat arvioivat inflaation poikkeavan yhä enemmän EKP:n neuvoston tavoitteesta. Pohjainflaatio ja inflaatio-odotukset pysyivät useimpien indikaattorien perusteella vaimeina. EKP:n neuvosto totesi, että inflaatiovauhdin palautumista kestävästi kohti tavoitetta oli syytä tukea keventämällä rahapolitiikkaa kolmannen kerran. EKP:n neuvosto teki syyskuussa seuraavat päätökset:

Ensinnäkin EKP:n ohjauskoroista talletuskorko päätettiin laskea 10 peruspisteellä -0,50 prosenttiin (ks. kuvio 17). Talletuskoron laskun yhteydessä EKP:n neuvoston ohjauskorkoja koskevaa ennakoivaa viestintää muutettiin: EKP:n neuvosto odotti nyt ohjauskorkojen pysyvän samalla tasolla tai sitä alempina, kunnes arviointijakson inflaationäkymät palautuisivat vankasti riittävän lähelle kahta prosenttia (mutta alle sen) ja kehitys näkyisi johdonmukaisesti myös pohjainflaatiossa.

Toiseksi neuvosto päätti, että omaisuuserien osto-ohjelmassa alettaisiin jälleen tehdä uusia ostoja: omaisuuseriä ostettaisiin 1.11.2019 alkaen nettomääräisesti 20 miljardilla eurolla kuukaudessa (ks. kuvio 18). EKP:n neuvosto odotti ostojen päättyvän hieman ennen kuin ohjauskorkoja alettaisiin nostaa. EKP:n neuvosto myös toisti, että ohjelmassa ostettujen omaisuuserien erääntyessä takaisin maksettavan pääoman uudelleensijoituksia jatkettaisiin täysimääräisesti vielä pidemmän aikaa sen jälkeen, kun EKP:n neuvosto alkaisi nostaa EKP:n ohjauskorkoja, ja joka tapauksessa niin kauan kuin olisi tarpeen suotuisan likviditeettitilanteen ja vahvasti kasvua tukevan rahapolitiikan ylläpitämiseksi.

Kolmanneksi se päätti muuttaa kolmannessa kohdennettujen pitempiaikaisten rahoitusoperaatioiden sarjassa tehtävien operaatioiden ehtoja ja tarjota operaatioihin osallistuville pankeille rahoitusta edullisemmalla korolla. Korko olisi alempi pankeilla, joilla operaation ehdot täyttävä nettoluotonanto ylittää tietyn viitearvon: alimmillaan se voi olla operaation voimassaoloajalta laskettu keskimääräinen talletuskorko. Lisäksi operaatioiden kestoa pidennettiin kahdesta vuodesta kolmeen vuoteen. Rahoitusoperaatioiden ehtoja muutettiin suotuisammiksi, jotta pankkien luotonantotilanne pysyisi hyvänä, rahapolitiikan vaikutus välittyisi sujuvasti ja rahapolitiikalla voitaisiin tukea kasvua tehokkaammin.

Lisäksi rahapolitiikan pankkivetoisen välittymiskanavan toiminnan tukemiseksi pankkien varannoille maksettava korko muutettiin kaksiportaiseksi: osa varantovelvoitteen ylittävistä talletuksista vapautettiin negatiivisesta talletuskorosta.

EKP:n neuvoston syyskuun rahapolitiikkakokouksessa päätetyt laajat rahapoliittiset toimet täydensivät toisiaan, ja niillä luotiin huomattava elvyttävä vaikutus sekä tuettiin inflaation palautumista lähemmäksi EKP:n neuvoston tavoitetta. Talletuskoron lasku ja ennakoivan viestinnän täsmentäminen ilmoittamalla korkojen nostoon vaadittavat olosuhteet auttoivat ankkuroimaan lyhyet ja keskipitkät korot, jotka ovat tärkeitä euroalueen yrityslainojen hinnoittelun kannalta. Uudelleen aloitetut omaisuuserien netto-ostot ja odotettavissa oleva uudelleensijoitusajanjakso auttoivat ankkuroimaan pidemmät korot, jotka ovat tärkeitä kotitalouksien asuntolainojen hinnoittelussa. Kolmannen kohdennettujen pitempiaikaisten rahoitusoperaatioiden sarjan ehtoja muutettiin, jotta pankkien luotonantotilanne pysyisi suotuisana, rahapolitiikan vaikutus välittyisi sujuvasti ja pankkien olisi kannattavaa myöntää luottoja asiakkailleen. Lisäksi pankkien varannoille maksettava korko muutettiin kaksiportaiseksi. Näin pienennettiin negatiivisista koroista pankeille aiheutuvia välittömiä kustannuksia ja tuettiin rahapolitiikan pankkivetoisen välittymiskanavan toimintaa, jolloin markkinarahoituksen saannin helpottumisen vaikutus välittyi edelleen yritysten ja kotitalouksien luotonsaantiin.

Merkkejä kasvunäkymien vakautumisesta – EKP:n neuvosto seuraa inflaatiokehitystä ja on valmis toimimaan

Rahapolitiikkaa kevennettiin vuoden 2019 aikana kolme kertaa. Vuoden lopulla pohjainflaation indikaattorit olivat yleisesti ottaen vaimeita ja euroalueen talouskasvu oli edelleen hidasta, joskin oli jo alustavia merkkejä talouskehityksen jonkinasteisesta vakaantumisesta ja pohjainflaatiokin vaikutti hieman nopeutuvan aiemmin laadittujen arvioiden mukaisesti. Koska kehitystä oli havaittavissa, ja rahapoliittisten toimien vaikutus näkyy taloudessa viiveellä, EKP:n neuvosto ilmoitti joulukuun kokouksessaan seuraavansa tiivisti inflaatiokehitystä ja syyskuussa päätettyjen toimien vaikutuksen välittymistä talouteen. EKP:n neuvosto korosti olevansa joka tapauksessa edelleen valmis tarkistamaan kaikkia välineitään tarpeen mukaan symmetrisen inflaatiotavoitteensa mukaisesti varmistaakseen, että inflaatio palautuisi kestävästi lähemmäksi tavoitetta.

Pitkittyneen epävarmuuden sekä ennakoitua heikomman kehityksen suuntaan painottuvien riskien vuoksi vuoden 2019 aikana otettiin käyttöön useita merkittäviä kasvua tukevia rahapoliittisia toimia. Toimet täydensivät toisiaan ja edistivät pankkien rahoituskustannusten laskua (ks. kuvio 19). Pankkien erittäin suotuisat rahoitusolot välittyivät talouteen yleisemminkin, ja yritysten ja kotitalouksien lainakorot olivat lähes ennätyksellisen matalat (ks. kuvio 20). Vuoden 2019 aikana tehdyillä päätöksillä jatkettiin vuodesta 2014 harjoitettua vahvasti kasvua tukevaa rahapolitiikkaa ja edistettiin euroalueen talouden piristymistä.

2.2 Eurojärjestelmän taseen kehitys omaisuuserien ostojen alkaessa uudelleen

Eurojärjestelmä on vuosina 2007‑2008 alkaneesta maailmanlaajuisesta finanssikriisistä lähtien toteuttanut joukon tavanomaisia ja epätavanomaisia rahapoliittisia toimia, joilla on ollut suora vaikutus eurojärjestelmän taseen kokoon ja koostumukseen. Vastapuolille on muun muassa jaettu luotto-operaatioissa rahoitusta enimmillään neljäksi vuodeksi, ja lisäksi omaisuuserien osto-ohjelmassa on ostettu yksityisen ja julkisen sektorin omaisuuseriä. Joulukuussa 2018 eurojärjestelmä lopetti netto-ostot omaisuuserien osto-ohjelmassa, ja vuonna 2019 se sijoitti täysimääräisesti uudelleen omaisuuserien erääntyessä takaisin maksetun pääoman. Eurojärjestelmä aloitti 1.11.2019 uudelleen arvopaperien nettomääräiset ostot. Ostoja tehtiin keskimäärin 20 miljardilla eurolla kuukaudessa. Vuoden 2019 lopussa eurojärjestelmän taseen koko oli 4 700 miljardia euroa, kuten jo vuoden 2018 lopussa.

Vuoden 2019 lopussa rahapolitiikkaan liittyviä saamisia oli yhteensä 3 300 miljardin euron arvosta eli ne muodostivat 70 % taseen kokonaisvaroista (72 % vuoden 2018 lopussa). Näistä eristä euroalueen luottolaitoksille myönnettyjen lainojen osuus taseen kokonaisvaroista oli 13 % (vuoden 2018 lopussa 16 %) ja rahapolitiikan harjoittamista varten hankittujen arvopaperien osuus 56 % (sama kuin vuoden 2018 lopussa; ks. kuvio 21). Loput taseen rahoitusvarat koostuivat pääasiassa eurojärjestelmän valuutta- ja kultavarannoista sekä rahapolitiikkaan liittymättömistä euromääräisistä sijoituksista.

Taseen vastattavaa-puolella vastapuolten varantotalletukset ja talletusmahdollisuuden käyttö pysyivät kutakuinkin ennallaan ja olivat vuoden lopussa yhteensä 2 000 miljardia euroa eli 39 % taseen kokonaisveloista (kuten vuoden 2018 lopussa). Kun eurojärjestelmä oli ilmoittanut alkavansa maksaa varannoille kaksiportaista korkoa 30.10.2019 alkaen, vastapuolet alkoivat siirtää varojaan talletusmahdollisuudesta varantotalletuksiin. Vuoden 2019 lopussa enää 15 % vastapuolten talletuksista eurojärjestelmässä oli talletusmahdollisuudessa (vuoden 2018 lopussa 34 %). Setelien määrän kasvutrendi jatkui, ja liikkeessä olevien setelien osuus kokonaisveloista oli vuoden 2019 lopussa 28 % (vuoden 2018 lopussa 26 %). Muiden velkaerien (kuten pääoman ja arvonmuutostilien) osuus kokonaisveloista oli 34 % (kuten vuoden 2018 lopussakin, ks. kuvio 21).

Omaisuuserien osto-ohjelman sijoitussalkkujen keskimääräinen maturiteetti sekä sijoitusten jakauma

Omaisuuserien osto-ohjelmassa on tällä hetkellä neljä aktiivista osto-ohjelmaa: kolmas katettujen joukkolainojen osto-ohjelma, omaisuusvakuudellisten arvopaperien osto-ohjelma, julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelma sekä yrityssektorin velkapapereiden osto-ohjelma. Kuukausittaisten ostojen tavoitemäärät ovat vaihdelleet EKP:n neuvoston päätösten mukaisesti.

Omaisuuserien osto-ohjelmassa ostettuja arvopapereita oli vuoden 2019 lopussa kaikkiaan 2 600 miljardin euron arvosta (jaksotetun hankintahinnan perusteella). Omaisuusvakuudellisten arvopaperien osuus kaikista omaisuuserien osto-ohjelmassa ostetuista arvopapereista oli vuoden 2019 lopussa 1 % (28 miljardia euroa), katettujen joukkolainojen osuus 10 % (264 miljardia euroa) ja yrityssektorin velkapapereiden osuus 7 % (185 miljardia euroa). Yksityisen sektorin arvopapereista ohjelmassa ostettiin vuoden 2019 kahtena viimeisenä kuukautena eniten yrityssektorin velkapapereita: niitä ostettiin nettomääräisesti 7,7 miljardin euron arvosta. Yrityssektorin velkapapereiden ostoissa noudatetaan vertailuindeksiä, jossa kaikki ostokelpoiset velkapaperikannat ovat edustettuina markkina-arvon mukaan.

Suurin osa omaisuuserien osto-ohjelmassa ostetuista arvopapereista oli julkisen sektorin velkapapereita. Vuoden 2019 lopussa niitä oli eurojärjestelmän hallussa jo 2 100 miljardin euron arvosta, mikä on 82 % kaikista omaisuuserien osto-ohjelman sijoituksista (eli niiden osuus on pysynyt samana kuin vuoden 2018 lopussa). Julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelmassa maakohtaiset ostokiintiöt määräytyvät EKP:n pääoman jakoperusteen mukaan. Euroalueen kansalliset keskuspankit saivat itse päättää, miten ne täyttivät ostokiintiönsä. Ne voivat ostaa maansa keskus- tai aluehallinnon tai tiettyjen valtiosidonnaisten laitosten liikkeeseen laskemia velkapapereita. Jotkin kansalliset keskuspankit ostivat myös EU:n alueelle sijoittautuneiden ylikansallisten laitosten velkapapereita. EKP ei ostanut ylikansallisten laitosten eikä aluehallinnon liikkeeseen laskemia velkapapereita. Julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelmassa hankittujen arvopaperien maturiteeteissa oli jonkin verran maittaisia eroja, mutta niiden painotettu keskimääräinen maturiteetti oli vuoden 2019 lopussa 7,12 vuotta eli hieman lyhempi kuin vuoden 2018 lopussa, jolloin se oli 7,37 vuotta.^[23]

Vuonna 2019 eurojärjestelmä sijoitti omaisuuserien osto-ohjelmassa hankittujen omaisuuserien erääntyessä takaisin maksetun pääoman uudelleen täysimääräisesti. Yksityisen sektorin arvopaperien osto-ohjelmissa uudelleensijoituksia tehtiin 37,2 miljardin euron arvosta vuonna 2019 ja julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelmassa 167,3 miljardin euron arvosta.^[24] Julkisen sektorin ja yrityssektorin velkapapereiden osto-ohjelmissa sekä kolmannessa katettujen joukkolainojen osto-ohjelmassa hankittuja arvopapereita annettiin edelleen lainaan^[25] joukkolaina- ja repomarkkinoiden likvidiyden parantamiseksi.^[26]

Eurojärjestelmän rahoitusoperaatioiden kehitys

Avoinna olevien eurojärjestelmän rahoitusoperaatioiden volyymi oli vuoden 2019 lopussa 624,1 miljardia euroa eli 109,3 miljardia euroa pienempi kuin vuotta aiemmin. Volyymin pieneneminen johtui pääasiassa siitä, että toisen sarjan kohdennetuissa pitempiaikaisissa rahoitusoperaatioissa jaettua rahoitusta maksettiin ennenaikaisesti takaisin 208 miljardin euron arvosta. Kolmannen kohdennettujen pitempiaikaisten rahoitusoperaatioiden sarjan kahdessa ensimmäisessä operaatiossa jaettiin 101,1 miljardia euroa, mutta avoinna olevien rahoitusoperaatioiden kokonaisvolyymi pieneni silti toisen sarjan kohdennetuissa pitempiaikaisissa rahoitusoperaatioissa jaetun rahoituksen takaisinmaksun vuoksi. Avoinna olevien eurojärjestelmän rahoitusoperaatioiden painotettu keskimaturiteetti oli vuoden 2019 lopussa noin 1,2 vuotta eli lyhyempi kuin vuotta aiemmin (noin 1,8 vuotta).

2.3 Omaisuuserien osto-ohjelmaan liittyvien taloudellisten riskien minimointi

Omaisuuserien osto-ohjelmassa ryhdyttiin jälleen tekemään netto-ostoja, jotta voitaisiin tukea inflaatiovauhdin kestävää palautumista lähemmäksi keskipitkän aikavälin tavoitetta. Ostoja tehdään vain siinä laajuudessa kuin kulloinkin on tarpeen EKP:n hintavakaustavoitteen saavuttamiseksi. Tavoitteisiin voidaan pyrkiä monin tavoin, mutta valittujen menetelmien tulisi olla toimivia ja riskitehokkaita. Eurojärjestelmän riskienhallinnassa pyritään riskitehokkuuteen eli eurojärjestelmän tavoitteiden saavuttamiseen mahdollisimman vähäisin riskein.^[27]

Kaikkiin rahapolitiikan välineisiin sisältyy riskejä, eivätkä suorat omaisuuseräostot ole poikkeus. Eurojärjestelmä hallitsee ja valvoo näitä riskejä. Omaisuuseräostoihin liittyvien taloudellisten riskien lieventämiseksi tarvitaan erityisiä taloudellisten riskien hallintajärjestelyjä, jotka riippuvat kulloisistakin rahapolitiikan tavoitteista ja kunkin omaisuuserätyypin ominaisuuksista ja riskiprofiilista. Riskienhallintajärjestelyt koostuvat ostokelpoisuuskriteereistä, luottoriski- ja due diligence -arvioinneista, hintasäännöistä sekä vertailu- ja raja-arvoista. Omaisuuserien osto-ohjelman riskienhallintajärjestelyt koskevat paitsi omaisuuserien ostoa ja hankittujen omaisuuserien erääntyessä takaisin maksettavan pääoman uudelleensijoituksia myös itse omaisuuseriä niin kauan kuin ne ovat eurojärjestelmän taseessa.

Järjestelyjen ainoana tarkoituksena ei ole pienentää taloudellisia riskejä, vaan niiden avulla pyritään myös saavuttamaan hajautettu ja markkinoiden kannalta neutraali sijoitusjakauma, joka auttaa saavuttamaan rahapoliittiset tavoitteet. Riskienhallintajärjestelyissä otetaan huomioon myös muita kuin taloudellisia riskejä, kuten oikeudellisia, operatiivisia ja maineriskejä.

Seuraavassa tarkastellaan omaisuuserien osto-ohjelman toteutusta ohjaavia taloudellisten riskien hallintajärjestelyjä.^[28] Taulukkoon 1 on koottu järjestelyjen keskeiset osatekijät.

Ostokelpoisuusvaatimukset

Ostokelpoisia voivat olla vain omaisuuserät, jotka hyväksytään vakuudeksi eurojärjestelmän luotto-operaatioissa. Luotto-operaatioiden vakuuskelpoisuusvaatimukset käyvät ilmi rahapolitiikan välineitä koskevista yleisistä säännöistä (ns. yleinen järjestelmä). Vakuuskelpoisuuden edellytyksenä on muun muassa, että omaisuuserällä on vähintään yhden eurojärjestelmän luottoriskinarvioinnissa hyväksyttävän ulkoisen luottoluokituslaitoksen antama luokitus^[29], joka vastaa vähintään eurojärjestelmän yhdenmukaistetun luokitusasteikon luokkaa 3 (CQS 3, tai parempi eli CQS 1 tai CQS 2). Lisäksi vakuudeksi hyväksytään vain euroalueella liikkeeseen laskettuja euromääräisiä omaisuuseriä, joiden selvitys suoritetaan euroalueella. Omaisuusvakuudellisten arvopaperien kohdalla lisäehtona on, että suurin osa arvopaperin vakuutena oleviin saamisiin kytkeytyvistä velallisista on euroalueella.

Yleisten vaatimusten lisäksi kullakin osto-ohjelmalla on omat erityiset ostokelpoisuusvaatimuksensa. Esimerkiksi julkisen sektorin ja yrityssektorin velkapapereille on asetettu vähimmäis- ja enimmäismaturiteetti. Yrityssektorin velkapapereiden osto-ohjelmassa ei voida ostaa velkapapereita, joiden liikkeeseenlaskija tai liikkeeseenlaskijan emoyritys on luottolaitos. Lisäksi yrityssektorin velkapapereiden osto-ohjelmassa ja kolmannessa katettujen joukkolainojen osto-ohjelmassa ei osteta alas ajettavien yhteisöjen eikä varainhoitoyhtiöiden liikkeeseen laskemia omaisuuseriä. Kolmannessa katettujen joukkolainojen osto-ohjelmassa joukkolainojen on täytettävä omaa vakuuskäyttöä koskevat eurojärjestelmän hyväksyttävyysvaatimukset eli liikkeeseenlaskijalaitos voi käyttää niitä itse vakuutena.^[30] Eurojärjestelmä ei 1.1.2019 lähtien myöskään ostanut ehdollisia katettavia pass-through-joukkovelkakirjalainoja. Lisäksi omaisuuseräostoja ei saa käyttää Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artiklan 123 kohdassa 1 määrätyn julkisyhteisöjen keskuspankkirahoituksen kiellon kiertämiseen.

Luottoriskiarvioinnit ja due diligence -menettelyt

Yksityisen sektorin omaisuuserien osto-ohjelmissa eurojärjestelmä toteuttaa ostokelpoisiin velkapaperiemissioihin liittyviä luottoriskiarviointeja ja due diligence -menettelyjä säännöllisesti. Seurannassa käytetään tiettyjä riski-indikaattoreita, ja arvioinneissa ja menettelyissä noudatetaan suhteellisuusperiaatetta, eli mitä riskipitoisempi omaisuuserä on, sitä perusteellisemmin sitä analysoidaan. Tarvittaessa voidaan turvautua täydentäviin riskienhallintatoimiin suhteellisuusperiaatteen rajoissa. Ostoja voidaan esimerkiksi rajoittaa tai keskeyttää, ja poikkeustilanteissa omaisuuseriä voidaan jopa myydä, jos EKP:n neuvosto tapauskohtaisen arvionsa pohjalta niin päättää.

Hintasäännöt

Laajennetussa omaisuuserien osto-ohjelmassa noudatettavilla hintasäännöillä varmistetaan, että ostot tehdään markkinahintaan, jolloin ne voidaan toteuttaa mahdollisimman riskitehokkaasti ja vääristämättä markkinoita. Hintasääntöjen mukaan huomioon otetaan saatavissa olevat markkinahinnat ja niiden laatu sekä käypä hinta. Lisäksi jälkikäteisarvioinneissa selvitetään, vastasivatko ostohinnat ostojen aikaisia markkinahintoja.

Kaikissa osto-ohjelmissa on sallittua hankkia vakuuskelpoisia tuotoltaan negatiivisia omaisuuseriä, joiden tuotto voi tilanteen mukaan olla myös alle talletusmahdollisuuden koron.^[31]

Vertailuarvot

Hyvin hajautetun sijoitussalkun rakentamisessa käytetään vertailuarvoja, jotka auttavat myös vähentämään riskejä. Yksityisen sektorin omaisuuserien ostoissa vertailuarvot pohjautuvat ostokelpoisen kannan markkina-arvoon eli kustakin kelpoisuuskriteerien ja riskien kannalta hyväksyttävästä emissiosta jäljellä olevien omaisuuserien yhteenlaskettuun nimellisarvoon. Julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelmassa maakohtaiset ostokiintiöt määräytyvät EKP:n pääoman jakoperusteen mukaan.

Limiitit

Laajennetussa omaisuuserien osto-ohjelmassa käytetään limiittejä. Emissio- ja liikkeeseenlaskijakohtaisille omistusosuuksille on määritetty rahapoliittisten, toiminnallisten, oikeudellisten ja riskienhallinnallisten näkökohtien pohjalta ylärajat^[32] omaisuuseräluokittain – julkisen sektorin velkapapereille omansa ja yksityisen sektorin velkapapereille omansa.

Emissio- ja liikkeeseenlaskijakohtaisten omistusosuuksien ylärajoja sovelletaan markkinoiden toiminnan ja hinnanmuodostuksen turvaamiseksi, riskien keskittymisen rajoittamiseksi sekä sen varmistamiseksi, ettei eurojärjestelmästä tule pääasiallista euroalueen valtioiden velkojaa. Julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelmassa emissiokohtaisen omistusosuuden yläraja on ylikansallisten laitosten joukkolainoilla 50 % arvopaperin kannasta. Muutoin julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelmassa emissiokohtaisen omistusosuuden yläraja on 33 % arvopaperin kannasta, kunhan on varmistettu, että eurojärjestelmälle ei muodostu omistusosuuden myötä yhteistoimintalausekkeen (collective action clause) käytön estävää määrävähemmistöosuutta. Muussa tapauksessa yläraja on 25 %. Ylikansallisten laitosten kohdalla liikkeeseenlaskijakohtaisen omistusosuuden yläraja on 50 % kunkin laitoksen liikkeeseen laskemien ostokelpoisten omaisuuserien jäljellä olevasta kannasta, ja muiden vakuuskelpoisten liikkeeseenlaskijoiden kohdalla raja on 33 %.

Yksityisen sektorin omaisuuserien osto-ohjelmissa emissiokohtaisen omistusosuuden yläraja on 70 %. Yrityssektorin velkapapereihin sovelletaan tietyissä tapauksissa alempaa emissiokohtaisen omistusosuuden ylärajaa: esimerkiksi julkisten yritysten liikkeeseen laskemien velkapapereiden kohdalla raja on sama kuin julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelmassa. Katettujen joukkolainojen ja yrityssektorin velkapapereiden ostoille on asetettu emissiokohtaisen ylärajan lisäksi liikkeeseenlaskijakohtainen yläraja. Yrityssektorin velkapapereihin sovellettavat ylärajat pohjautuvat liikkeeseenlaskijaryhmäkohtaiseen vertailuindeksiin, joka määräytyy ryhmään kuuluvien liikkeeseenlaskijoiden velkapapereiden markkina-arvon perusteella. Näin varmistetaan, että ostot jakautuvat hajautetusti. Kuten edellä todettiin, alempia ylärajoja voidaan soveltaa myös silloin, jos se on perusteltua luottoriskiarviointien ja due diligence -menettelyjen pohjalta.

3 Euroalueen rahoitussektorilla pankkien kestokyky parantunut mutta myös riskit kasvaneet

Euroalueen rahoitussektorin riskiympäristö pysyi haastavana vuonna 2019. Yhtäältä rahoitusvakautta tukivat useat tekijät, muun muassa talouskasvu ja euroalueen pankkien vakavaraisuus. Toisaalta kasvunäkymien heikentymisen riskit vahvistuivat. Vahva riskinotto rahoitus- ja kiinteistömarkkinoilla voimisti edelleen varallisuushintoihin liittyviä riskejä, ja kasvavalla pankkialaan kuulumattomalla rahoitussektorilla riskejä ilmeni yhä enemmän. EKP:tä kuultuaan euroalueen maat toteuttivat useita makrovakaustoimia järjestelmäriskien hallitsemiseksi ja häiriönsietokyvyn vahvistamiseksi. Lisäksi EKP edisti edelleen pankkien vakavaraisuusvalvonnan kautta Euroopan pankkisektorin vakautta. EKP osallistui myös vuonna 2019 keskusteluun pankkiunionin viimeistelystä ja pääomamarkkinaunionin edistämisestä ja korosti tarvetta kehittää työkaluja pankkien ulkopuolisen rahoitussektorin riskien hallitsemiseksi.

3.1 Rahoitusvakaustilanne vuonna 2019

Rahoitusvakaustilanne pysyi haastavana vuonna 2019. Maailmantalouden näkymät heikkenivät vuonna 2019 poliittisen ja rahapolitiikkaan liittyvän epävarmuuden kasvaessa. Markkinoiden toimintaa ohjasivat yhä enemmän odotukset rahapolitiikan keventämisestä entisestään sekä turvallisten sijoituskohteiden etsintä, ja paremman luokituksen saaneiden valtioiden ja yritysten joukkolainojen tuotot supistuivat merkittävästi. Matalat (tai jopa negatiiviset) korot ja turvallisten sijoitusten heikko tuotto olivat haaste rahoituslaitosten kannattavuudelle. Sijoitusrahastot ja vakuutusyhtiöt reagoivat ottamalla suurempia riskejä. Kasvunäkymien heiketessä korkotason odotettiin pysyvän matalana vielä pitkään, mikä huononsi pankkien kannattavuusnäkymiä entisestään. Toisaalta pankkien näkymiä paransivat kohenevat rahoitusnäkymät, sillä varainhankintakustannukset pienenivät ja pääsy joukkolainamarkkinoille helpottui. Pankkien pääomitus pysyi riittävällä tasolla ydinpääomasuhteen (CET1) ollessa 14,2 %.

EKP määritti vuonna 2019 neljä keskeistä riskiä, jotka vaikuttavat euroalueen rahoitusvakauteen kahden vuoden aikavälillä. Niitä on käsitelty tarkemmin kahdesti vuodessa ilmestyvässä EKP:n Financial Stability Review -julkaisussa (ks. kaavio 1).

• Varallisuushintoihin liittyvät riskit aiheuttivat huolta myös vuonna 2019, ja EKP varoitti, että uudelleenhinnoittelu voisi aiheuttaa häiriöitä kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla. Tuottohakuisuus voimistui vuonna 2019, ja osakkeiden hinnat nousivat euroalueella noin 20 %, vaikka yritysten tulokset heikkenivät, makrotaloustilanne huononi ja alle 10 % maailmanlaajuisesti liikkeessä olevista joukkolainoista tarjosi yli 3 prosentin tuottoa. Kehitykseen liittyi siis edelleen osakemarkkinoiden ja luokitukseltaan heikompien kiinteätuottoisten arvopaperien markkinoiden äkillisten korjausliikkeiden riski, etenkin taloudellisen ja poliittisen epävarmuuden vallitessa. Matala korkotaso voimisti edelleen kiinteistöjen hintojen nousua euroalueella vuonna 2019. Euroopan järjestelmäriskikomitea (EJKR) varoitti suosituksissaan asuinkiinteistösektorin heikkouksista ja totesi, että hintojen jatkuva voimakas nousu, kiinteistövakuudellisten lainojen lisääntyminen ja kotitalouksien voimakas velkaantuminen ovat keskeinen riski monissa maissa (ks. osa 3.2).
• Julkisen ja yksityisen sektorin velkakestävyysongelmat olivat edelleen huolenaihe useissa maissa, sillä velkaantuminen oli usein kansainvälisestikin katsottuna suurta ja ylitti pitkän aikavälin keskiarvot. Vaikka rahoituskustannukset olivat alhaiset, mikä helpotti velkakestävyyspaineita lyhyellä aikavälillä, sijoitusten äkilliset siirrot tai makrotaloustilanteen heikkeneminen olisivat aiheuttaneet riskejä sekä julkisen että yksityisen sektorin rahoitustilannetta ajatellen. Korot ovat nyt niin matalalla, että korkotason äkillinen nousu voisi aiheuttaa erityisen suuria vaikeuksia kotitalouksille ja yrityksille maissa, joissa suurin osa lainoista on vaihtuvakorkoisia.
• Riskit kasvoivat euroalueen pankkisektorilla. Euroalueen pankkien kannattavuus oli yhä heikkoa vuonna 2019, ja kannattavuusnäkymät heikkenivät entisestään talouden kasvunäkymien huonontuessa ja korkotason pysyessä matalana. Järjestämättömien saamisten kokonaismäärä väheni yhä maltillista tahtia, mutta osissa pankkisektoria oli vielä parantamisen varaa. Monien pankkien pitkän aikavälin kannattavuusnäkymiä heikensivät vieläkin ylikapasiteetti ja heikko kustannustehokkuus.
• Pankkialaan kuulumattoman rahoitussektorin heikkouksia kasvatti riskinoton lisääntyminen. Sijoitusrahastot ja vakuutusyhtiöt ottivat edelleenkin riskejä korkeammin luokiteltujen omaisuuserien tuottojen laskiessa. Erittäin likvidin omaisuuden väheneminen ja paikoin huomattava velkarahoituksen käyttö sijoitusrahastosektorilla aiheuttivat huolta, sillä niihin liittyi mahdollisuus sijoitusten äkillisestä ja laajamittaisesta lunastamisesta tai muusta markkinoiden volatiliteettia lisäävästä sijoituskäyttäytymisestä.

Vuonna 2019 EKP nosti esiin myös heikkouksia, jotka uhkaavat rahoitussektoria pidemmällä aikavälillä. Ennen kaikkea ilmastonmuutoksen vaikutuksia rahoitusvakauteen pyrittiin kartoittamaan aktiivisemmin, ja ilmastonmuutokseen liittyvää viestintää lisättiin. EKP:n tavoitteena on mandaattinsa rajoissa osallistua yleisiin pyrkimyksiin hillitä ilmastonmuutoksen mahdollisia negatiivisia vaikutuksia. EKP keskittää pyrkimyksensä useisiin eri painopistealueisiin (ks. kehikko 3). EKP yrittää hillitä myös omia ympäristövaikutuksiaan. Se on vähentänyt hiilidioksidipäästöjä työntekijää kohti 74 % vuodesta 2008 vuoteen 2018. Lisäksi EKP tarkasteli vuonna 2019 finanssiteknologian kehityksen vaikutuksia sekä mikro- että makrovakausnäkökulmasta (ks. kehikko 4).

3.2 Makrovakauspolitiikalla parannetaan rahoitussektorin riskinsietokykyä

Mahdollisiin kehittymässä oleviin järjestelmäriskeihin voidaan puuttua makrovakauspolitiikan keinoin. EKP:lle on annettu tässä tärkeä rooli ja erityisvaltuuksia (ks. YVM-asetus). EKP:n erityistehtävänä on arvioida yhteiseen valvontamekanismiin osallistuvien maiden kansallisten viranomaisten käyttöön ottamien, EU-lainsäädännössä säädettyjen pankkisektorin makrovakaustoimien riittävyyttä, ja sillä on myös valtuudet tiukentaa kansallisia vaatimuksia. Vastatakseen keskeisiin riskeihin vuonna 2019 euroalueen kansalliset viranomaiset toteuttivat EKP:tä kuultuaan selvästi edellisvuotista enemmän makrovakaustoimia, joiden tarkoitus oli vähentää järjestelmäriskejä ja vahvistaa kykyä sietää tällaisia riskejä.

Makrovakaustoimet rahoitusvakauden tukena

Vuonna 2019 EKP jatkoi laajaa työtään makrovakauspolitiikan saralla rahoitusvakauden säilyttämiseksi. Tutkimustyön lisäksi EKP koordinoi euroalueen kansallisten viranomaisten kanssa säännöllisesti toteutettavia yhteisiä riskiarviointeja ja makrovakauspoliittisia toimia. EKP ja kansalliset viranomaiset jatkoivat laajoja keskusteluja makrovakausvälineiden käytöstä sekä makrovakauspolitiikan analyysivälineiden kehittämisestä. Näin parannettiin edelleen järjestelmäriskien arviointimenetelmiä ja -prosesseja sekä euroalueen makrovakaustoimien riittävyyttä.

Vuonna 2019 makrovakauskeskustelussa muistutettiin jatkuvasti, että pankkien on tärkeää ylläpitää kykyään kestää makrotalousympäristön häiriöitä. Makrovakauspolitiikka voi toimia vastasyklisesti vain, jos puskurit voidaan tarvittaessa vapauttaa käyttöön. Vastasyklisestä pääomapuskurista pääoma voidaan vapauttaa käyttöön, jos suhdanneriskit toteutuvat. Jos vastasyklisiä puskureita olisi enemmänkin, niiden avulla voitaisiin välttää luottolamaan johtavaa ja laskusuhdannetta voimistavaa velkavipujen yhtäaikaista purkua pankkijärjestelmässä. Pääomapuskurien koolla on merkitystä, mutta myös sillä, että pääoma saadaan käyttöön häiriötilanteessa. Tällä hetkellä vastasyklisten puskurien koko on euroalueella 0,1 % suhteessa riskipainotettuihin saamisiin, eli ne ovat yhä suhteellisen pieniä verrattuna muihin puskureihin (ks. kuvio 22).

Vuonna 2019 EKP sai päätökseen ensimmäisen rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävien muiden luottolaitosten (O-SII) vähimmäispuskurien määrittämistä koskevan arvioinnin. O-SII-puskurien tarkoituksena on pienentää rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävien luottolaitosten mahdollisen kaatumisen vaikutusta niiden kotimaan rahoitusjärjestelmään ja talouteen. Vähimmäispuskurien määrittämisessä käytettävää menettelyä täsmennettiin, ja useimpien rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävien pankkien vähimmäispuskurit kasvoivat. Lisätietoa on maaliskuun 2020 makrovakauskatsauksessa (Macroprudential Bulletin). Uusien järjestelyjen avulla voidaan varmistaa, että rahoitusjärjestelmän kannalta merkittäville pankeille voidaan asettaa suurempia puskurivaatimuksia joissakin maissa ja siten pienentää rahoitusvakaudelle aiheutuvia riskejä. Järjestelyt on tarkoitus ottaa käyttöön vähitellen 1.1.2022 alkaen.

EKP jatkoi makrovakautta koskevan viestintänsä tehostamista. Se pyrki kertomaan selkeämmin jatkuvasta makrovakauden edistämistyöstä ja sen taustalla olevista periaatteista. Marraskuun 2019 Financial Stability Review -julkaisussa käsiteltiin myös makrovakauspolitiikkaa ja sitä, miten sillä voidaan korjata rahoitusjärjestelmän heikkouksia. Puheiden, lehdistötiedotteiden ja tutkimusraporttien lisäksi EKP julkaisi tänäkin vuonna kahdesti makrovakauskatsauksen (Macroprudential Bulletin), jonka avulla EKP:n makrovakauspolitiikkaa ja päätöksentekoprosesseja tehdään ymmärrettäviksi sekä makrovakautta koskevaa uutta tutkimustietoa ja arvioita välitetään lukijoille. Lisäksi EKP julkaisee verkkosivuillaan yhteenvedon yhteiseen valvontamekanismiin osallistuvissa maissa käytössä olevista makrovakaustoimista.

Makrovakauspoliittiset päätökset vuonna 2019

Mandaattinsa nojalla EKP arvioi vuonna 2019 yhteensä 106 euroalueen kansallisten viranomaisten makrovakauspäätöksiin liittyvää ilmoitusta, jotka koskivat suhdannevaihteluihin liittyvien riskien ja rakenteellisten järjestelmäriskien hallintaan tarkoitettuja välineitä sekä muita vakavaraisuusasetuksen artiklassa 458 tarkoitettuja välineitä. Useimmat ilmoitukset liittyivät vastasyklisten pääomapuskureiden määrittämiseen sekä kansainvälisen rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävien laitosten (G-SII) ja muiden rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävien laitosten (O-SII) nimeämiseen ja niiden pääomapuskurien määrittämiseen. EKP:n neuvosto hyväksyi vastustamattajättämismenettelyllä kaikki kansallisten viranomaisten vuonna 2019 ilmoittamat makrovakauspäätökset.

Seitsemän euroalueen maan kansallisilta toimivaltaisilta viranomaisilta saatiin vuonna 2019 ilmoitus positiivisen vastasyklisen pääomapuskurin aktivoinnista (vuonna 2018 ilmoituksia saatiin neljältä maalta). Vuoden 2019 lopussa puskureita ei ollut aktivoitu 12 maassa. Puskurin määrityksessä käytettiin ohjattua harkintaa, jossa pohjana olivat keskeiset riski-indikaattorit ja erityisiin talous- ja rahoitusoloihin liittyvä harkinta.

Ranskan rahoitusvakausviranomainen ilmoitti korottavansa puskuria, ja maaliskuussa 2019 se korotti vastasyklisen puskurin 0,25 prosentista 0,5 prosenttiin yhtäältä ennaltaehkäisevästi ja toisaalta siksi, että yksityisen sektorin velkaantuneisuus Ranskassa lisääntyy. Belgian keskuspankki päätti korottaa puskurin nollasta 0,5 prosenttiin kesäkuussa 2019 tavoitteenaan ennen kaikkea kohentaa pankkien kykyä selviytyä suhdanneriskeistä. Suhdannevaihteluihin liittyviä järjestelmäriskejä ei pidetty päivänpolttavana ongelmana, mutta ennaltaehkäisevää toimintaa pidettiin asianmukaisena jatkuvan luotontarjonnan varmistamiseksi suhdannekierron eri vaiheissa. Saksan finanssivalvontaviranomainen päätti kesäkuussa 2019 ottaa käyttöön 0,25 prosentin vastasyklisen puskurin. Suhdannevaihteluihin liittyvien järjestelmäriskien (etenkin luottoriskin aliarvioinnista, vakuuksien yliarvostuksesta ja korkoriskistä johtuvien heikkouksien) katsottiin olevan mahdollinen uhka finanssivakaudelle. Slovakian keskuspankki päätti heinäkuussa 2019 korottaa vastasyklistä puskuria, tällä kertaa 1,5 prosentista 2,0 prosenttiin. Pankkisektori ja sen kannattavuus altistuivat suhdanneriskeille yhä enemmän, ja viranomaisen tulkinnan mukaan rahoitusmarkkinoilla ilmeni ylilyöntejä. Luxemburgin rahoitussektorin valvontaviranomainen päätti korottaa vastasyklisen puskurin 0,25 prosentista 0,5 prosenttiin joulukuussa 2019, sillä luotonanto oli kasvanut ja kiinteistöjen hinnat olivat nousseet voimakkaasti.

Matala korkotaso voi johtaa riskinoton lisääntymiseen ja luotonantokriteerien keventämiseen etenkin, jos pankilla on kannattavuuspaineita. Vuonna 2019 kiinteistöalan heikkoudet lisääntyivät monissa euroalueen maissa, kun asuinkiinteistöjen hintojen nousu jatkui ja kiinteistölainojen kehitys ja kotitalouksien haavoittuvuustekijät vielä pahensivat tilannetta. Tällaisessa tilanteessa mahdollista riskien kertymistä voidaan hillitä tarjoamalla ohjeita luotonantokriteerien pitämiseen riittävän tiukkoina tai kiristämällä lainanottajapohjaisia toimia ennakoivasti tietyin poikkeuksin. Vuoden 2019 loppuun mennessä 13 maassa oli toteutettu tällaisia yksinomaan kansallisten viranomaisten vastuualaan kuuluvia toimia.

EKP arvioi myös kansallisten viranomaisten päätöksiä, jotka koskivat muiden riskien hallintaan tarkoitettuja välineitä eli O-SII-puskureita, järjestelmäriskipuskureita sekä vakavaraisuusasetuksen artiklassa 458 tarkoitettuja makrovakaustoimenpiteitä. Vuonna 2019 Viron keskuspankki otti käyttöön jälkimmäiseen ryhmään kuuluvan uuden toimenpiteen varmistaakseen, että pankit pystyvät hallitsemaan asuntolainoihin liittyviä järjestelmäriskejä. Sisäisten luottoluokitusten menetelmää käyttävien pankkien on sovellettava vastuilla painotettua vähintään 15 prosentin keskimääräistä riskipainoa vähittäisvastuisiin, joiden vakuutena on Virossa asuville myönnettyjä asuinkiinteistölainoja. Vaatimus tuli voimaan 30.9.2019. Suomessa Finanssivalvonta päätti kesäkuussa 2019 jatkaa asuntoluottokannan keskimääräisiin riskipainoihin sovellettavan luottolaitoskohtaisen 15 prosentin alarajan edellyttämistä pankeilta, joilla on käytössä sisäisten luottoluokitusten menetelmä. Jatkopäätös tuli voimaan 1.1.2020, ja se on voimassa vuoden ajan.

Yhteistyö Euroopan järjestelmäriskikomitean kanssa

EKP tarjosi edelleen analyyttista, tilastollista, logistista ja hallinnollista tukea Euroopan järjestelmäriskikomitean (EJRK) sihteeristölle, joka vastaa komitean juoksevien tehtävien koordinoinnista. EJRK vastaa EU:n rahoitusjärjestelmän makrovakauden valvonnasta ja järjestelmäriskien ennaltaehkäisemisestä ja vähentämisestä.

EKP osallistui säännöllisesti EJRK:n jatkuvaan järjestelmäriskien tunnistus- ja seurantatyöhön sekä tuki yleisesti EJRK:n toimintaa. EKP osallistui esimerkiksi työhön kiinteistötiedoissa olevien aukkojen täydentämiseksi. EJRK antoi aiheesta suosituksen. Lisäksi EKP oli mukana kehittämässä olennaisten kolmansien maiden seurantaa sekä tuki EJRK:ta sen analysoidessa asuinkiinteistösektorin haavoittuvuustekijöitä keskipitkällä aikavälillä. Analyysin pohjalta EJRK antoi viisi varoitusta ja kuusi suositusta eri EU-maille.

EKP oli myös vahvasti mukana laatimassa EJRK:n alustavaa selvitystä makrovakauspolitiikan linjatyön yhteisistä periaatteista. Vuoden 2019 huhtikuussa julkaisu raportti oli ensimmäinen askel yhteisten periaatteiden kehittämistyössä, ja siinä tarkasteltiin makrovakauspolitiikan ja rahoitusvakaustavoitteen välistä yhteyttä. EKP osallistui myös kehittämistyön toiseen vaiheeseen ja sen edustaja toisena puheenjohtajana EJRK:n asiantuntijaryhmässä, joka kehitti käytännön menetelmiä makrovakauspolitiikan linjan arviointia, käsittelyä ja kuvaamista varten.

EKP edustaja toimii toisena puheenjohtajana myös analyyttisessa asiantuntijaryhmässä, joka arvioi mahdollisia päällekkäisyyksiä makrovakaudellisten pääomapuskurien, vähimmäisomavaraisuusasteen ja omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vähimmäismäärää (MREL) koskevien vaatimusten välillä. Tavoitteena on selvittää vaatimusten keskinäisiä vaikutuksia ja niiden merkitystä makrovakauspuskurien tehokkuuden kannalta.

EKP:n edustaja toimi vuonna 2019 puheenjohtajana ryhmässä, joka luonnosteli EJRK:n suositusta toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa päätoimipaikkaansa pitäviä pankkeja koskevien tietojen vaihdosta ja keruusta makrovakausvalvontaa varten.

EKP tuki EJRK:n työtä, jossa kehitettiin makrovakausvälineitä käytettäviksi myös pankkisektorin ulkopuolella. EKP osallistui tietojen analysointiin ja riskianalyysiin, jossa tarkasteltiin etenkin vakuusjärjestelyjen vaikutusta vakuutuslaitoksiin, ja oli mukana suunnittelemassa uusia makrovakausvälineitä vakuutussektoria varten. Erityistä huomiota kiinnitettiin tiettyihin vuonna 2018 julkaistussa Macroprudential provisions, measures and instruments for insurance -raportissa tärkeiksi havaittuihin vaihtoehtoihin. Tulokset otetaan esille Solvenssi II -direktiivin uudistamista koskevissa keskusteluissa, jonka tavoitteena on vahvistaa vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan sääntelyä makrovakauden näkökulmasta.

EKP osallistui myös pankkisektorin ulkopuolisten toimijoiden riskimittarien kehittämiseen ja EU Non-bank Financial Intermediation Risk Monitor -julkaisun neljännen numeron laatimiseen. Julkaisussa luodaan katsaus perinteisen pankkisektorin ulkopuolella tapahtuvan rahoituksenvälityksen kehitykseen erityisesti rahoitusvakauden riskien näkökulmasta. EKP myös laati tekstiä ja kehitti analyyttista ajattelua väliraporttiin, jossa käsiteltiin puuttumista alkumarginaalien ja aliarvostuksien myötäsyklisyyteen johdannaismarkkinoilla ja arvopapereilla toteutettavissa rahoitustoimissa.

EKP ja EJRK kehittivät yhdessä menetelmiä, joilla voitaisiin tutkia ilmastonmuutoksen eri skenaarioiden vaikutusta EU:n rahoitussektorilla. Menetelmien kartoittamisen lisäksi arvioitiin tietojen saatavuutta ja muodostettiin yleiskuva siitä, millä eri tavoilla rahoituslaitokset altistuvat ilmastoriskeille, jotta ne voitaisiin ottaa huomioon riskianalyysissa.

EKP:n edustaja toimi puheenjohtajana EJRK:n stressitestityöryhmässä, joka laati epäsuotuisat skenaariot Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen eläkerahastostressitestiä sekä Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen rahamarkkinarahasto- ja keskusvastapuolistressitestejä varten. Työryhmä sai merkittävää teknistä tukea ja mallinnusapua useilta EKP:n pääosastoilta.

EKP oli aktiivisesti mukana EJRK:n järjestelmätason kyberturvallisuutta käsittelevässä eurooppalaisessa ryhmässä (European Systemic Cyber Group), jossa kehitettiin kyberriskien arviointia.

Lisätietoja EJRK:sta on sen verkkosivuilla ja vuosikertomuksessa.

3.3 EKP:n pankkivalvontatehtävät

Vuonna 2019 EKP:n pankkivalvonnan perustamisesta tuli kuluneeksi viisi vuotta. Näinä vuosina EKP on pankkivalvojana edistänyt Euroopan pankkisektorin vakautta ja kaikkien euroalueen pankkien tasapuolisia toimintaedellytyksiä. Yhteinen pankkivalvonta on kehittynyt merkittävästi vuodesta 2014, ja sen organisaatio alkaa vakiintua.

Vaikka pankit ovat pystyneet korjaamaan taseitaan huomattavasti kriisin jälkeen, taseiden korjaamista pidettiin edelleen tärkeänä valvontaprioriteettina. Prioriteetteina seurattiin eurooppalaisten pankkien heikon kannattavuuden taustatekijöitä ja niiden hallinnon ongelmia, kuten pankkien perinteistä riskienhallintaa sekä uusia riskejä, joita liittyi etenkin jatkuvaan finanssipalvelujen digitalisaatioon ja altistumiseen tietotekniikka- ja kyberriskeille.

Vuoden mittaan EKP jatkoi valvontakäytäntöjen ja -menetelmien kehittämistä. Elokuussa 2019 EKP otti uudet pilarin 1 vaatimukset huomioon järjestämättömien saamisten käsittelyä koskevissa EKP:n lisäodotuksissa, jotka oli julkaistu edellisvuonna täydentämään EKP:n ohjeita järjestämättömien saamisten käsittelystä.^[40] Heinäkuussa 2019 EKP julkaisi julkisen kuulemisen jälkeen EKP:n sisäisten mallien ohjeiden riskikohtaiset luvut, jotka koskivat luottoriskiä, markkinariskiä ja vastapuoliriskiä. Ohjeiden yleisosa oli julkaistu marraskuussa 2018. Helmikuussa 2019 EKP julkaisi valvonnassaan oleville pankeille tehdyn stressitestin kokonaistulokset. EKP:n stressitestillä täydennettiin EU:n laajuista vuoden 2018 stressitestiä. Lokakuussa 2019 julkaistiin EKP:n vuoden 2019 stressitestinä järjestämän likviditeettiriskiä koskevan herkkyysanalyysin tulokset. Vuoden 2018 stressitestin tulokset otettiin huomioon vuoden 2018 valvojan arviointiprosessissa, jonka tulokset julkaistiin huhtikuussa 2019, ja vuoden 2019 stressitestin tulokset otetaan huomioon vuoden 2019 arviointiprosessissa.

EKP:n suorassa valvonnassa olevien pankkien määrä pysyi jokseenkin vakaana vuonna 2019, mutta useiden pankkien ryhmärakenteessa on tapahtunut muutoksia, kun pankkiryhmittymät siirtävät toimintojaan Isosta-Britanniasta euroalueelle tai yhdistelevät toimintoja ryhmän sisällä. Osa näistä pankeista katsottiin merkittäviksi, ja ne tulivat EKP:n suoraan valvontaan. Tarvittava kattava arviointi aloitettiin joissakin pankeissa jo vuoden 2019 jälkipuoliskolla. Epävarmassa tilanteessa ennen Ison-Britannian EU-eroa EKP:n pankkivalvonta keskittyi seuraamaan pankkien ja pankkivalvojien valmiutta erilaisten brexit-skenaarioiden varalta ja niiden yhteisesti sopimien brexit-suunnitelmien toteutusta. Vuonna 2019 pankkien valitsemien toimintamallien käyttöönotossa tapahtui jonkinasteista edistystä, mutta EKP muistutti pankkeja toistuvasti, ettei suunnitelmien toteutusta kannattanut enää lykätä, ja tiedotti valvontaodotuksista päivittämällä EKP:n pankkivalvontasivujen Vastauksia kysymyksiin -osiota, julkaisemalla useita artikkeleita pankkivalvonnan uutiskirjeessä sekä käymällä kahdenvälisiä keskusteluja valvottavien yhteisöjen kanssa.

Vuonna 2019 tehtiin valmisteluja yhteisen pankkivalvonnan laajentamiseksi euroalueen ulkopuolelle, kun Bulgaria ja Kroatia olivat jättäneet hakemukset tiiviin yhteistyön aloittamiseksi EKP:n ja niiden kansallisten toimivaltaisten viranomaisten kesken. EKP:n pankkivalvonta sai päätökseen kuuden bulgarialaispankin kattavan arvioinnin, ja elokuussa 2019 päätettiin viiden kroatialaispankin kattavan arvioinnin käynnistämisestä. Kattava arviointi tulee suorittaa osana prosessia tiiviin yhteistyön aloittamiseksi sellaisen jäsenvaltion kanssa, jonka rahayksikkö ei ole euro. Bulgarian ja Kroatian keskuspankkien kanssa on myös valmisteltu niiden mahdollista roolia toimivaltaisina viranomaisina yhteisen pankkivalvonnan piirissä.

Lisätietoja EKP:n pankkivalvontatehtävistä on sen pankkivalvontasivuilla ja pankkivalvonnan vuoden 2019 toimintakertomuksessa.

3.4 EKP:n osallistuminen yhteiseurooppalaisiin hankkeisiin

Pankkiunionin ensimmäinen osa, yhteinen valvontamekanismi, aloitti toimintansa viisi vuotta sitten. Taustalla oli monenlaisia pitkälle tähtääviä finanssikriisin vanavedessä toteutettuja institutionaalisia ja lainsäädännöllisiä aloitteita. Yhteisen pankkivalvonnan aloittaminen oli konkreettinen edistysaskel, jolla EU:n jäsenvaltiot ja toimielimet edistivät rahoitusmarkkinoiden yhdentymistä ja vakautta ja talouden häiriönsietokykyä.

Pankkitoiminnassa on kuitenkin edelleen varaa tiiviimmälle yhdentymiselle. Yhdentyminen edistäisi rahapolitiikan tasapuolista välittymistä ja helpottaisi euroalueen valtionvelkakriisiin johtaneen pankkien ja valtioiden välisen kohtalonyhteyden purkamista. Pankkiunionin ohella myös pääomamarkkinoita on kehitettävä ja niiden yhdentymistä vietävä eteenpäin, jotta finanssijärjestelmän riskejä pystytään hajauttamaan paremmin. Rahoitussektorilla on paljon toimijoita, jotka eivät ole pankkeja, ja näiden toimijoiden riskejä tulisi hillitä asianmukaisilla makrovakausvälineillä.

Pankkiunionin viimeistely

EKP oli vuonna 2019 tiiviisti mukana eurooppalaisilla foorumeilla, joilla työskenneltiin pankkiunionin vahvistamiseksi. Kesäkuussa 2019 eurohuippukokouksen julkilausumassa ilmaistiin tyytyväisyyttä edistykseen talous- ja rahaliiton syventämisessä ja kannatettiin teknisen työn jatkamista pankkiunionin vahvistamiseksi edelleen. Vuoden 2019 jälkipuoliskolla korkean tason työryhmä tutki eurooppalaisen talletussuojajärjestelmän perustamisen mahdollisuutta lyhyen ja pitkän aikavälin näkökulmasta, valtionlainoihin liittyvien riskien sääntelyä sekä mahdollisuuksia vahvistaa rahoitusvakautta, kriisinhallintaa ja yhdentymistä. Euroryhmä päätti myös jatkaa pyrkimyksiään viimeistellä Euroopan vakausmekanismia koskevan sopimuksen tarkistus, sillä sitä tarvitaan esimerkiksi yhteistä kriisinratkaisurahastoa koskevien varautumisjärjestelyjen luomiseksi.^[42]

EKP osallistui laajasti eri teemoja käsitteleviin teknisiin keskusteluihin eurooppalaisilla foorumeilla. Kriisinratkaisujärjestelyjen saralla EKP painotti varhaisen vaiheen toimintaa koskevassa lainsäädännössä olevien päällekkäisyyksien purkamista.^[43] Lisäksi EKP edisti valtiorajat ylittävän yhdentymisen esteiden analysointia. Erityisesti perehdyttiin pääoman ja varallisuuden vapaan liikkuvuuden esteisiin pankkiunionin alueella. EKP kannatti yleisluontoista kompromissiratkaisua, jossa yhteinen talletussuojajärjestelmä tarjoaisi ensi vaiheessa likviditeettitukea ja voisi loppuvaiheessa kattaa tappioita täysimääräisesti. Tällainen kattava sopimus tarvittaisiin, jotta eurooppalaiset voisivat hyötyä pankkiunionista täysimääräisesti, sillä se mahdollistaisi markkinoiden yhdentymisen ja tasapuolisen talletussuojan. Resurssien yhdistäminen Euroopan tasolla olisi tallettajien kannalta luotettavampi vaihtoehto kuin kansalliset järjestelyt, joiden alttius maakohtaisille häiriöille voisi heikentää niiden uskottavuutta ja tallettajien luottamusta niihin.

EKP auttoi vähentämään pankkisektorin riskejä entisestään. Perusajatuksena oli, että riskien jakaminen ja riskien vähentäminen tukevat prosesseina toisiaan. EKP:n pankkivalvonta jatkoi työtään pankkien taseiden kunnostamisen eteen tukemalla pankkeja järjestämättömien saamisten käsittelyohjeiden noudattamisessa ja arvioi pankkien luotonmyöntämiskriteerien laatua etenkin uusien lainojen kohdalla. Vuonna 2019 EKP osallistui edelleen riskien vähentämisen seurantaraporttien laadintaan yhdessä Euroopan komission ja yhteisen kriisinratkaisuneuvoston kanssa (raportit julkaistiin toukokuussa ja marraskuussa). Riskien todettiin vähentyneen entisestään.

Myös pankkiunionin toinen osa oli valokeilassa vuonna 2019. Joulukuussa 2018 oli sovittu, että Euroopan vakausmekanismi toimisi yhteisen kriisinratkaisurahaston varautumisjärjestelynä. Euroalueen kriisinratkaisujärjestelyissä ei kuitenkaan vielä ole ratkaistu, miten pankeille voidaan tarjota likviditeettiä, kun ne kriisinratkaisun jälkeen taas katsotaan toimiviksi. Muissa suurissa talouksissa tällaiset järjestelyt perustuvat yleensä takaukseen, jonka valtio antaa likviditeettiä tarjoavalle keskuspankille, mutta euroalueella vastaavasta järjestelystä ei toistaiseksi ole pystytty sopimaan.

Pääomamarkkinaunionin edistäminen

EKP kannatti myös vuonna 2019 pääomamarkkinaunionin saattamista valmiiksi. Tehokkaasti toteutettu aito pääomamarkkinaunioni syventäisi merkittävästi rahoitusmarkkinoiden yhdentymistä sekä vahvistaisi talous- ja rahaliittoa ja euron kansainvälistä asemaa, mikä tukisi rahapolitiikan sujuvaa ja tasapuolista välittymistä.

Pääomamarkkinoiden syvempi yhdentyminen parantaisi finanssijärjestelmän kriisinsietokykyä, sillä pankkien rinnalla olisi käytettävissä enemmän vaihtoehtoisia markkinavetoisia rahoituslähteitä. Vuonna 2019 EKP:n Financial Stability Review -julkaisussa painotettiin, että pääomamarkkinaunionin saattaminen valmiiksi on perustavana edellytyksenä sille, että riskien jakamista voidaan kehittää ja taloudellisten häiriöiden sietokyky euroalueella paranee. Vuoden 2015 jälkeen geopoliittinen ja taloudellinen kehitys on lisännyt yhdentymistarvetta Euroopan pääomamarkkinoilla. Hyviä esimerkkejä tällaisesta kehityksestä ovat Ison-Britannian ero EU:sta, digitalisaatio ja ilmastonmuutos.

Euroopan komission pääomamarkkinaunionin luomista koskeva toimintasuunnitelma vuodelta 2015 mahdollisti useiden suunnitelmaa koskevien ehdotusten viimeistelyn komission lainsäädäntökaudella 2014–2019. Etenkin lainsäädäntöpuoli eteni hyvin, mutta hankkeen edistyminen edellyttäisi uutta päättäväisyyttä joidenkin keskeisten prioriteettien kohdalla.

Vuonna 2019 EKP nosti eurooppalaisilla foorumeilla esiin tärkeitä elementtejä, joilla pääomamarkkinaunionia voidaan edistää. Verotuksen ja maksukyvyttömyyssäännöstön yhdenmukaistaminen on välttämätöntä, jotta pääomamarkkinoilla voidaan sujuvasti suorittaa tapahtumia maiden rajojen yli, ja myös muiden toimijoiden kuin pankkien valvonnassa on pyrittävä yhtenäistämään säännöstöä.^[44] Pitkällä aikavälillä Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle voitaisiin antaa lisävaltuuksia, jolloin Euroopan unioniin voitaisiin helpommin luoda aito pääomamarkkinaunioni, jossa yhteisiä sääntöjä noudatettaisiin yhdenmukaisesti.

Makrovakauspolitiikka ja pankkisektorin ulkopuoliset toimijat

EKP kannattaa markkinapohjaisen rahoituksen lisäämistä euroalueen taloudessa, mutta pankkisektorin ulkopuolisten toimijoiden merkityksen nopea kasvu rahoitusmarkkinoilla voi aiheuttaa ongelmia rahoitusvakaudelle. Muiden rahoituksenvälittäjien kuin pankkien roolin kasvattaminen talouden rahoittajina kuuluu pääomamarkkinaunionihankkeen tavoitteisiin, mutta on tärkeää seurata tehokkaasti tämän sektorin toimintaa.

Muiden rahoituslaitosten kuin pankkien laadukkaan valvonnan varmistaminen on välttämätöntä, jotta mahdollisiin järjestelmäriskeihin pystytään puuttumaan asianmukaisesti. Vuonna 2019 EKP kannatti edelleen makrovakausjärjestelyjen laajentamista pankkijärjestelmän ulkopuolelle ja osallistui laajasti aihetta koskevaan tekniseen keskusteluun eurooppalaisilla ja kansainvälisillä foorumeilla.

4 Markkinainfrastruktuurin ja maksujen sujuva toiminta

Eurojärjestelmän perustehtäviin kuuluu maksujärjestelmien sujuvan toiminnan varmistaminen. Tämä tehtävä on tiiviissä yhteydessä niihin tehtäviin, joita eurojärjestelmällä on rahapolitiikan ja rahoitusjärjestelmän vakauden aloilla. Eurojärjestelmällä on keskeinen rooli niiden markkinainfrastruktuurien ja järjestelyjen kehittämisessä, ylläpitämisessä ja valvonnassa, joilla edistetään maksujen, arvopaperien ja vakuuksien turvallista ja tehokasta liikkuvuutta euroalueella.

4.1 TARGET-palvelut

Eurojärjestelmän TARGET-palvelut koostuvat nykyisellään kolmesta osasta: TARGET2 on reaaliaikainen bruttomaksujärjestelmä eurojärjestelmän rahapoliittisiin toimiin liittyville euromääräisille maksuille sekä pankkien välisille ja kaupallisille maksuille, TARGET2-Securities (T2S) on Euroopan laajuinen arvopaperikaupan selvitysalusta, ja TARGET-pikamaksujen selvityspalvelun (TIPS) avulla maksupalveluntarjoajat voivat tarjota asiakkailleen välitöntä varojensiirtoa kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä.

Yli 1000 pankkia käyttää TARGET2-järjestelmää euromääräisten maksujen käynnistämiseen joko omasta puolestaan tai asiakkaidensa puolesta. Kun mukaan luetaan sivukonttorit ja tytäryhtiöt, TARGET2-järjestelmän välityksellä voidaan tavoittaa yli 45 000 pankkia ympäri maailmaa. Vuonna 2019 TARGET2-järjestelmässä välitettiin päivittäin keskimäärin 344 120 maksua, joiden päivittäinen keskimääräinen arvo oli 1 700 miljardia euroa.

Systeemisesti merkittävänä maksujärjestelmänä (Systemically Important Payment System, SIPS) TARGET2 on keskeisessä asemassa paitsi rahoitussektorin ja euroalueen talouden vakauden ja tehokkuuden kannalta myös euroalueen yhteisen rahapolitiikan sujuvuuden ja yhteisvaluutan vakauden kannalta. Muiden SIPS-järjestelmien tavoin myös TARGET2 on eurojärjestelmän jatkuvassa valvonnassa, jota toteutetaan riskiperusteisesti ja johon sisältyy päätelaitetietoturvan ja kyberturvallisuuden valvonta.

Eurojärjestelmä otti vuonna 2019 käyttöön uuden TARGET2-järjestelmän varamenettelyjärjestelmän. Sen avulla voidaan TARGET2-järjestelmän käyttökatkon sattuessa jatkaa kriittisiksi ja erittäin kriittisiksi luokiteltujen maksutapahtumien käsittelyä, vaikka käyttökatko kestäisi yli vuorokaudenkin. Uusi varamenettelyjärjestelmä on osa laajempaa strategiaa eurojärjestelmän markkinainfrastruktuurin toiminnallisen resilienssin ja kyberturvallisuuden lujittamiseksi.

TARGET2 on toiminut sujuvasti yli vuosikymmenen ajan. Sinä aikana maksuympäristö on kuitenkin muuttunut huomattavasti teknisen kehityksen, uusien lakisääteisten vaatimusten ja muuttuvien käyttäjätarpeiden myötä, ja eurojärjestelmässä suunnitellaankin TARGET2-järjestelmän korvaamista uudella reaaliaikaisella bruttomaksujärjestelmällä (real-time gross settlement system, RTGS) marraskuussa 2021. Samalla likviditeetin hallinta optimoidaan kaikissa TARGET-palveluissa. Uusi RTGS-järjestelmä käyttää ISO 20022 ‑sanomanvälitysstandardia ja pystyy välittämään maksuja useissa eri valuutoissa. Tulevan RTGS-palvelun käyttäjien yksityiskohtaisista toimintomäärittelyistä julkaistiin vuoden 2019 lopussa parannettu versio julkisessa kuulemisessa saadun palautteen perusteella. Lisäksi kaksi verkkopalvelujen tarjoajaa teki eurojärjestelmän kanssa sopimukset käyttäjille tarjottavista verkkoriippumattomista yhteyksistä kaikkiin eurojärjestelmän markkinainfrastruktuuripalveluihin uuden keskitetyn yhdysväylän (Eurosystem Single Market Infrastructure Gateway, ESMIG) kautta.

Nyt on kulunut yli kaksi vuotta siitä, kun arvopaperikeskusten vaiheittainen siirtyminen yhteiseen T2S-järjestelmään vietiin päätökseen. T2S-järjestelmässä on tällä hetkellä mukana 21 arvopaperikeskusta, jotka palvelevat 20:tä eri markkinaa Euroopassa. Vuonna 2019 T2S-järjestelmässä selvitettiin keskimäärin 606 938 maksutapahtumaa päivässä, ja päivittäin selvitettyjen tapahtumien keskimääräinen volyymi oli 1 106,13 miljardia euroa.

Vuonna 2019 T2S-järjestelmän palveluille teki ensimmäistä kertaa teknisiä ja toiminnallisia tarkastuksia EKP:n neuvoston nimittämä riippumaton ulkopuolinen tarkastaja. Tarkastajan huomiot välitettiin eurojärjestelmälle sekä T2S-järjestelmää käyttäville arvopaperikeskuksille ja euroalueen ulkopuolisille keskuspankeille. Jatkossa nämä tarkastukset tehdään vuosittain.

Lisäksi vuonna 2019 valmistui ensimmäinen kattava T2S.n toiminnan yleisvalvonta-arviointi, joka aloitettiin vuonna 2018 kolme vuotta aiemmin tehdyn esiarvioinnin jälkeen. Arvioinnissa todettiin, että T2S on pitkälti maksu- ja markkinainfrastruktuurikomitean ja kansainvälisen arvopaperimarkkinavalvojien järjestön rahoitusmarkkinainfrastruktuureille laatimien periaatteiden mukainen, mikä osoittaa, että T2S on turvallinen ja tehokas. Vaikka arvioinnissa havaittiin tietyillä alueilla puutteita, niiden ei katsottu aiheuttavan vakavaa riskiä, mikäli niihin reagoidaan ripeästi.

Marraskuussa 2018 käynnistetyn TARGET-pikamaksujen selvityspalvelun (TIPS) ensimmäisenä toimintavuotena palveluun liittyi seitsemän euroalueen markkina-aluetta, mikä merkitsee, että TIPSin kautta voidaan nyt tavoittaa yli 1000 maksupalveluntarjoajaa. Vuonna 2020 TIPSiin on liittymässä lisää euroalueen markkina-alueita. Koska TIPS tukee eri valuuttoja, Ruotsin keskuspankki ilmoitti aikovansa liittää Ruotsin kruunun TIPSiin vuonna 2022.

Lisäksi eurojärjestelmä kehittää uutta TARGET-palvelujen komponenttia eli eurojärjestelmän vakuushallintajärjestelmää (Eurosystem Collateral Management System, ECMS). Tässä yhteisessä järjestelmässä on mahdollista hallita kaikissa eurojärjestelmän luotto-operaatioissa vakuuksina käytettäviä omaisuuseriä. Vuonna 2019 hankkeessa edettiin aikataulun mukaisesti määrittelyvaiheen loppuun. Vakuushallintajärjestelmä on määrä ottaa käyttöön marraskuussa 2022.

4.2 Markkinainfrastruktuurin ja maksujen innovaatiot ja yhdentyminen

Rahoitusalalla on meneillään merkittävä muutosvaihe, jota ohjaavat innovaatiot ja digitalisaatio. Esimerkiksi vähittäismaksumarkkinoilla uusi EU:n lainsäädäntö, jossa annetaan kolmansille osapuolille mahdollisuus tilitietojen käyttöön, sekä pikamaksujen käyttöönotto ja yleisemmin tekniset innovaatiot ovat tuoneet alalle uusia markkinaosapuolia, uusia maksupalvelujen käyttökanavia ja uusia tapoja tehdä maksutoimeksiantoja. (Kryptovaroista, stablecoin-kryptovaroista ja digitaalisesta keskuspankkivaluutasta ks. kehikko 5.) Tämä kehitys asettaa eurojärjestelmälle kaksitahoisen haasteen: järjestelmän on yhtäältä tuettava yhdentymistä ja innovaatioita kehityksen vauhdittajan roolissaan ja toisaalta edistettävä markkinainfrastruktuurin ja maksujen turvallisuutta ja tehokkuutta valvojan roolissaan.

EKP julkaisi vuonna 2019 yhtenäisen euromaksualueen (SEPA) järjestelyjen käyttöönoton vaikutusten arviointiraportin SEPA migration – impact assessment report, joka osoitti, että yhtenäisen euromaksualueen kehitys ja siirtyminen Euroopan laajuisiin maksujärjestelmiin tilisiirroissa ja suoraveloituksissa ovat merkittävästi edistäneet turvallisten, tehokkaiden ja yhtenäisten eurooppalaisten maksuliikennemarkkinoiden toteutumista. Korttimaksuissa yhtenäistä euromaksualuetta ei kuitenkaan vielä ole saavutettu. Lisäksi maksutoimeksiantojen ratkaisut loppukäyttäjille ovat yhä pirstaloituneet Euroopassa. Myöskään vuorovaikutuspisteissä (eli myyntipaikassa ja sähköisessä kaupankäynnissä) tapahtuviin maksuihin ei vielä ole saatu Euroopan laajuista ratkaisua, joka vastaisi eurooppalaisten käyttäjien tarpeisiin.

Tähän ongelmaan vastaamiseksi eurojärjestelmässä otettiin vuonna 2019 käyttöön uusi vähittäismaksustrategia. Sillä tuetaan Euroopan laajuisen markkinajohtoisen ratkaisun kehittämistä vuorovaikutuspisteissä tapahtuviin maksuihin ja asetetaan tärkeimmät tavoitteet tälle ratkaisulle.

Eurojärjestelmä on ryhtynyt tarkistamaan yleisvalvontaohjeistoaan sen periaatteen mukaisesti, että samoja tehtäviä hoitavien yksiköiden tulee täyttää samat yleisvalvonnan vaatimukset (”sama riski, samat vaatimukset”), ja kehittämään uutta järjestelmää maksuvälineiden, ‑järjestelmien ja ‑järjestelyjen yleisvalvontaan (PISA-valvontajärjestelmä). Tämä uusi kokonaisvaltainen, ketterä ja tulevaisuuteen suuntautunut järjestelmä on suunniteltu sovellettavaksi sekä vakiintuneisiin että uusiin maksutuotteisiin, maksupalveluntarjoajiin ja maksuteknologioihin, ja sillä on määrä parantaa koko maksujärjestelmän turvallisuutta ja tehokkuutta.

Eurojärjestelmä edistää kaupan jälkeisten toimintojen yhdenmukaistamista koko markkinoiden laajuudessa, jotta Euroopan rahoitusmarkkinoiden syvempi yhdentyminen etenisi. Vakuushallinnan yhdenmukaistamisen alalla tärkeimpänä tavoitteena on edistää Euroopan yhteisen vakuushallinnan sääntökirjan laatimista. Sääntökirjaan sisältyisivät vakuushallinnan standardit. EKP:n arvopapereita ja vakuuksia koskevien markkinainfrastruktuurien neuvonantoryhmä hyväksyi vuonna 2019 ensimmäisen sarjan tällaisia standardeja, jotka kattavat kolmikantavakuushallinnan, velkainstrumentteihin liittyvät yhtiötapahtumat ja laskutusprosessit. Nämä standardit on määrä ottaa käyttöön marraskuuhun 2022 mennessä. Kansallisia sidosryhmiä on pyydetty laatimaan suunnitelmat omien järjestelmiensä muuntamiseksi standardien mukaisiksi.

Eurojärjestelmä on myös edelleen edistänyt kaupanjälkeisten toimien yhdenmukaistamista arvopaperien selvityksen alalla etenkin valvomalla tiiviisti standardien käyttöönoton etenemistä ja puuttumalla sen mahdollisiin viivästyksiin. Vuoden 2019 lopussa T2S:ään osallistuvista markkinoista 90 % noudatti keskeisiä yhdenmukaistamisstandardeja (kun vuonna 2018 osuus oli 85 %).

Arvopaperialan infrastruktuurien osalta eurojärjestelmä osallistuu euron liikkeeseen laskevana keskuspankkina arvopaperikeskusten toimilupien myöntämiseen ja niiden säännöllisiin tarkastuksiin ja valvontaan arvopaperiasetuksen nojalla. Eurojärjestelmä on tällä hetkellä ainoa viranomainen, joka osallistuu kaikkien euroalueen arvopaperikeskusten toimilupien myöntämiseen ja tarkastuksiin. Tässä roolissaan se edistää osaltaan johdonmukaista lähestymistapaa näiden tehtävien hoitoon ja toimii siten keskeisessä asemassa arvopaperien selvityksen turvallisuuden ja tehokkuuden varmistamisessa.

Keskusvastapuolten alalla eurojärjestelmä on euron liikkeeseen laskevana keskuspankkina edelleen osallistunut Euroopan markkinarakenneasetuksen (European Market Infrastructure Regulation, EMIR) nojalla perustettujen valvontakollegioiden toimintaan esimerkiksi arvioimalla keskusvastapuolten pyyntöjä palvelujensa laajentamisesta tai riskimalleihin tehtävistä muutoksista. Lisäksi eurojärjestelmällä on edustajat maailmanlaajuisesti perustetuissa tai perusteilla olevissa kriisinhallintaryhmissä niiden keskusvastapuolten osalta, jotka ovat systeemisesti merkittäviä useammassa kuin yhdessä maassa.

Vuonna 2019 eurojärjestelmä kävi keskusteluja EMIR-asetuksen järjestelmään tehtävistä muutoksista. Muutosten tarkoituksena on parantaa keskusvastapuolten, erityisesti EU:n ulkopuolisten keskusvastapuolten, sääntelyä, ja ne tulivat voimaan 1.1.2020. Eurojärjestelmä osallistui myös keskusvastapuolten elvytystä ja kriisinratkaisua koskevan EU-asetuksen valmisteluihin ja EU:n laajuisiin keskusvastapuolten stressitesteihin erityisesti likviditeettiriskin osalta.

5 Markkinoiden toiminnan tukitoimet ja rahoituspalvelut muille laitoksille

Lokakuussa 2019 EKP ryhtyi julkaisemaan uutta euroalueen rahamarkkinoiden €STR-viitekorkoa (euro short-term rate), joka perustuu kokonaan EKP:n rahamarkkinatilastoasetuksen nojalla kerättyihin tietoihin. €STR-viitekorko korvaa vaiheittain eoniakoron (joka on euroalueen pankkien yön yli ‑luottojen painotettu keskikorko), ja sen odotetaan nousevan yhdeksi euroalueen markkinoiden tärkeimmistä viitekoroista. Rahoitusala oli varautunut uuden viitekoron käyttöönottoon, joten siitä ei aiheutunut vakavia häiriöitä. €STR-viitekoron päivittäinen tuottaminen on sujunut hyvin, ja laskentamenetelmä on osoittautunut luotettavaksi. Vuonna 2019 EKP vastasi aiempien vuosien tapaan useiden EU:n rahoitusoperaatioiden hallinnoinnista ja eurojärjestelmän varannonhoitopalveluiden yleiskoordinoinnista. Lisäksi EKP päätti ryhtyä julkaisemaan entistä enemmän tietoja valuuttamarkkinainterventioistaan huhtikuusta 2020 lähtien. Tarkoituksena on tiedonkulun ja avoimuuden edistäminen ja yhtenäistäminen EKP:n muilla tehtäväalueilla noudatettujen tilivelvollisuuskäytäntöjen kanssa (ks. kehikko 6).

5.1 €STR, uusi euroalueen rahamarkkinoiden viitekorko

EKP ryhtyi julkaisemaan uutta vakuudettomien euromääräisten yön yli ‑markkinoiden viitekorkoa 2.10.2019. €STR-viitekorko kuvastaa euroalueen pankkien lainanoton kustannuksia euromääräisillä vakuudettomilla yön yli ‑tukkulainamarkkinoilla. Luotettava, päivittäin laskettava €STR-viitekorko perustuu nykyisellään 50 raportointivelvollisen pankin ilmoittamiin rahamarkkinakauppoihin, joiden arvo on tällä hetkellä yhteensä yli 30 miljardia euroa. Uuden koron on tarkoitus vähitellen korvata eoniakorko.

€STR-viitekoron tarkoitus on heijastaa kattavasti rahamarkkinoiden dynamiikkaa. Koron laskennan perustana on laaja otos pankkien lakisääteisesti raportoimista rahamarkkinakaupoista, joissa toisena osapuolena on muu pankki tai muu rahoituslaitos kuin pankki. Laajan perustansa ansiosta korko pysyy vakaana vakuudettomien markkinoiden rakenteellisista muutoksista huolimatta. Vuonna 2019 €STR-viitekoron laskennan perustana oleva rahamarkkinakauppojen keskimääräinen päivävolyymi oli 31,1 miljardia euroa. €STR-viitekoron tietojen riittävyyttä koskevilla vaatimuksilla varmistetaan, että korko on edustava. Vaatimukset edellyttävät, että tietoja tulee olla vähintään 20:ltä rahamarkkinatilastoasetuksen nojalla raportoivalta pankilta ja että viiden suurimman osuuden raportoineen pankin kauppojen osuus päivän kokonaisvolyymista ei saa ylittää 75 prosenttia. Jos jompikumpi näistä vaatimuksista ei täyty, käyttöön otetaan lyhytaikainen varajärjestely, jolla koron saatavuus varmistetaan. Korko lasketaan volyymipainotettuna keskiarvona, josta poistetaan volyymin ylin ja alin neljännes eli ne kaupat, joiden korot ovat korkeimmat ja matalimmat. Näin voidaan vähentää äärihavaintojen vaikutusta. Lisätietoja €STR-koron laskentamenetelmästä on luvun 7 kehikossa 7.

€STR-viitekorko korvaa vaiheittain eoniakoron, jonka laskenta lopetetaan 3.1.2022. Euromääräisten rahamarkkinoiden riskittömiä korkoja käsittelevän yksityisen sektorin työryhmän suositusten ja julkisen kuulemisen perusteella eoniakorkoa hallinnoiva Euroopan rahamarkkinainstituutti muutti 2.10.2019 eoniakoron laskentamenetelmää. Eoniakorko lasketaan sen lopetuspäivään 3.1.2022 asti siten, että se on €STR-korko plus kiinteä 8,5 peruspisteen korkolisä. Vuonna 2017 perustettu työryhmä sai tehtäväkseen suositella riskittömiä korkoja uuden viitekoron perustaksi ja laati ohjeistuksen eoniakorosta €STR-korkoon siirtymiseksi. Ohjeistus sisältää eoniakorkoon sidottuja sopimuksia koskevat suositukset sekä analyyseja muutoksen vaikutuksista tuotteisiin, prosesseihin ja malleihin, tilinpäätöksiin ja riskienhallintaan.

Uuden viitekoron käyttöönottoa helpottivat EKP:n viestintä viitekoron käyttäjien kanssa €STR-koron käyttöönoton valmisteluvaiheessa sekä euromääräisten rahamarkkinoiden riskittömiä korkoja käsittelevän työryhmän ohjeistus ja suositukset. Rahoitusala oli varautunut uuden viitekoron käyttöönottoon ja eoniakoron laskentatavan muutokseen, joten niistä ei aiheutunut vakavia häiriöitä. Pankit esimerkiksi mukauttivat sisäisiä järjestelmiään viitekoron uuteen julkaisuaikaan, joka on kaupankäyntipäivää seuraavan päivän aamu. Lisäksi ensimmäiset €STR-viitekorkoon indeksoidut markkinakaupat, joihin kuului myös arvopaperien liikkeeseenlaskuja, toteutettiin onnistuneesti. Johdannaismarkkinoilla ensimmäiset OTC-koronvaihtosopimukset toteutettiin viitekoron käyttöönoton yhteydessä, ja pian sen jälkeen loka-marraskuussa jotkin keskusvastapuolet ryhtyivät tarjoamaan €STR-viitekorkoon perustuvien tuotteiden selvitystä.

€STR-viitekoron päivittäinen tuottaminen on sujunut hyvin, ja laskentamenetelmä on osoittautunut luotettavaksi. Laskentamenetelmän luotettavuutta voidaan havainnollistaa kahdella esimerkillä. Ensiksikin EKP:n talletusmahdollisuuden koron leikkaaminen 18.9.2019 näkyi heti täysimääräisesti €STR-korkoa edeltäneessä ”pre-€STR”-korossa, ja julkistamisen alettua €STR-korko ja sen perustana olevien rahamarkkinakauppojen korko ja jakauma ovat pysyneet melko vakaina. Toiseksi Saksassa 3.9.2019 vietetty pyhäpäivä ei juurikaan vaikuttanut korkoon ja siihen liittyviin indikaattoreihin. Vaikka raportoitujen rahamarkkinakauppojen arvo laski edellisestä päivästä 4,3 miljardia euroa, osallistuvien pankkien määrä ja viiden suurimman pankin osuus pysyivät kuitenkin tietojen riittävyysvaatimusten rajoissa. Lisäksi €STR-koron vaihtelu pysyi kohtuullisena, mikä kertoo laskentamenetelmän vakaudesta myös poikkeustilanteissa.

Vaikka €STR-viitekoron käyttö onkin nopeasti lisääntymässä, €STR-korkoon perustuvien käteis- ja johdannaismarkkinoiden riittävä likvidiys edellyttää lisää aktiivisuutta markkinaosapuolilta. €STR-viitekoron käytön tulisi olla laaja-alaista kaikissa markkinasegmenteissä. Toisin sanoen sitä ei tulisi pitää vain eoniakoron korvikkeena johdannaismarkkinoilla, vaan hyödyntää myös sellaisissa tapauksissa, joissa tavallisesti käytettäisiin muita viitekorkoja. Esimerkkejä tällaisesta käytöstä taseen molemmilla puolilla ovat joukkolainojen liikkeeseenlaskut ja lainojen myöntäminen.

€STR-viitekorkoa voidaan hyödyntää myös pankkienvälisiin viitekorkoihin sisältyvien riskien hallinnassa osana näiden korkojen maailmanlaajuista uudistusta. Finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän^[45] suosituksen mukaan maailman korkomarkkinoita tulisi kannustaa riskittömien yön yli ‑korkojen käyttöön mahdollisuuksien mukaan, ja euribor- ja liborkorkoihin sidottuihin sopimuksiin tulisi sisällyttää vakaat varajärjestelyt. Euroalueella euriborkoron hallinnoijalle 3.7.2019 myönnetty toimilupa mahdollisti viitekoron käytön jatkumisen, eikä euriborkoron laskentaa ole tarkoitus lopettaa, toisin kuin liborkoron. Euriborkoron pitkän aikavälin kestävyyttä ei kuitenkaan voida pitää itsestäänselvyytenä. Se on riippuvainen sekä euribor-paneeliin kuuluvien pankkien vakaudesta että aktiivisuuden kehityksestä niillä rahamarkkinoilla, joita euriborkorko pyrkii heijastamaan. Vaikka toimivaltaiset viranomaiset voivatkin EU:n vertailuarvoasetuksen nojalla tarjota tilapäisratkaisun edellyttämällä kriittisten tietojen pakollista toimittamista tai vertailuarvon pakollista hallinnointia, tällainen järjestely on luonteeltaan ja kestoltaan väliaikainen. Niinpä €STR-viitekorko – ja siihen perustuvat aikarakenteet – voisivat olla euriborkorkoon sidottujen sopimusten varajärjestely ja euriborkoron vaihtoehto. Muissa maissa, kuten Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa ja Sveitsissä, on jo hyviä esimerkkejä siitä, miten €STR-viitekorkoa vastaavat yön yli ‑korot saavuttivat suosiota ratkaisuna liborkorkoon liittyviin epävarmuustekijöihin.

5.2 EU:n luotonanto- ja luotonotto-operaatioiden hoito

EKP hoitaa keskipitkän aikavälin rahoitustuen järjestelmän (MTFA)^[46] ja Euroopan rahoituksenvakautusmekanismin (ERVM)^[47] alaisia EU:n luotonanto- ja luotonotto-operaatioita. Vuonna 2019 EKP huolehti keskipitkän aikavälin rahoitustuen järjestelmän lainoihin liittyvien korkomaksujen käsittelystä. Järjestelmän kautta myönnettyjen lainojen kanta oli vuoden 2019 lopussa 200 miljoonaa euroa. EKP hoiti myös erilaisia ERVM:n alaisiin lainoihin liittyviä maksuja ja korkomaksuja. Vuoden 2019 lopussa mekanismin kautta myönnettyjen lainojen kanta oli 46,8 miljardia euroa.

Vastaavasti EKP hoitaa myös Euroopan rahoitusvakausvälineen (ERVV)^[48] ja Euroopan vakausmekanismin (EVM)^[49] toiminnasta aiheutuvat maksut. Vuonna 2019 EKP huolehti kahteen ERVV:n lainaan liittyvien erilaisten korkojen ja maksujen käsittelystä. EKP käsitteli myös EVM:n pääomituksen edellyttämät jäsenten maksusuoritukset.

Lisäksi EKP hoitaa kaikki Kreikan lainajärjestelysopimukseen liittyvät maksut.^[50] Sopimuksen mukaisesti myönnettyjen lainojen kanta oli vuoden 2019 lopussa 52,9 miljardia euroa.

5.3 Eurojärjestelmän varannonhoitopalvelut

Vuonna 2019 eurojärjestelmä tarjosi edelleen asiakkailleen kattavia rahoituspalveluja euromääräisten varannonhoitopalvelujen järjestelmässä, joka otettiin käyttöön vuonna 2005 asiakkaiden euromääräisten varantojen hoitamiseksi. Useat eurojärjestelmän kansalliset keskuspankit (eurojärjestelmän palvelujen tarjoajat) tarjoavat kaikkia sijoituspalveluita yhtenäisin ehdoin ja yleisten markkinastandardien mukaisesti euroalueen ulkopuolisten maiden keskuspankeille, rahaviranomaisille ja valtion elimille sekä kansainvälisille järjestöille. Järjestelmän yleisenä koordinoijana EKP huolehtii järjestelmän häiriöttömästä toiminnasta ja sen kehittämisestä sekä raportoi siitä EKP:n neuvostolle.

Vuonna 2019 varannonhoitopalveluiden järjestelmään liittyi yksi keskuspankki, joten palveluntarjoajia on nyt kymmenen. Vuoden 2019 lopussa eurojärjestelmän varannonhoitopalveluihin liittyviä asiakassuhteita oli 273, kun niitä edellisvuoden lopussa oli 277. Euromääräisten varannonhoitopalvelujen järjestelmässä hoidettujen varojen kokonaismäärä (johon sisältyvät sekä käteisvarat että arvopaperit) väheni samalla aikavälillä noin 7,5 %.

6 Enemmän seteleitä, vähemmän väärennöksiä

EKP ja euroalueen kansalliset keskuspankit vastaavat euromääräisten setelien liikkeeseen laskemisesta euroalueella, käteisrahan saatavuuden takaamisesta ja luottamuksen säilymisestä valuuttaan. Liikkeessä olevien eurosetelien lukumäärä ja arvo ovat kasvaneet niiden käyttöönottovuodesta 2002 lähtien, ja kasvu on ollut yleensä talouskasvua nopeampaa. Vuonna 2019 väärennösten määrä pysyi pienenä, mikä johtui useista tekijöistä, kuten toisen eurosetelisarjan eli Europa-sarjan entistä paremmista turvatekijöistä, jatkuvasta yhteistyöstä lainvalvontaviranomaisten kanssa, säännöllisestä yleisöviestinnästä sekä ammattimaisille rahankäsittelijöille tarjotusta koulutuksesta. Toukokuussa 2019 toinen eurosetelisarja täydentyi sadan ja kahdensadan euron seteleillä, joissa on uusia ja innovatiivisia turvatekijöitä.

6.1 Setelien kierto lisääntyi edelleen

Vuonna 2019 liikkeessä olevien euroseteleiden määrä kasvoi noin 6,4 % ja niiden arvo kasvoi noin 5,0 %. Vuoden lopussa liikkeessä oli 24,1 miljardia euroseteliä, joiden arvo oli yhteensä 1 293 miljardia euroa (ks. kuviot 25 ja 26). Sekä liikkeessä olevien setelien määrästä että niiden arvosta lähes puolet oli 50 euron seteleitä. Selvästi nopeimmin kasvoi vuositasolla 200 euron setelien osuus, joka oli 61,4 % vuonna 2019, sillä 200 euron setelit kattoivat osan 500 euron setelien kysynnästä jälkimmäisten liikkeeseenlaskun loputtua. Vuoden 2019 lopussa liikkeessä olevien 100 euron setelien kokonaisarvo oli 305 miljardia euroa eli saman verran kuin kaikkien heinäkuussa 2002 liikkeessä olleiden eurosetelien yhteenlaskettu arvo. Myös setelien määrä jatkoi voimakasta kasvuaan: 100 euron setelit 8,8 prosentin ja 50 euron setelit 7,4 prosentin vauhtia.

Arvioiden mukaan noin kolmannes liikkeessä olevien euroseteleiden arvosta on euroalueen ulkopuolella. Nämä setelit ovat enimmäkseen euroalueen naapurimaissa ja lähinnä nimellisarvoltaan suuria seteleitä. Niitä käytetään arvon säilyttämiseen ja maksuvälineinä kansainvälisillä markkinoilla.

Eurosetelien tuotanto on jaettu euroalueen kansallisten keskuspankkien kesken. Vuonna 2019 tuotettiin kaikkiaan noin 3,7 miljardia seteliä.

Vuonna 2019 liikkeessä olevien eurokolikoiden määrä kasvoi 3,3 % ja oli vuoden lopussa 135,1 miljardia kolikkoa. Liikkeessä olevien kolikoiden kokonaisarvo oli 30 miljardia euroa eli 3,4 % suurempi kuin vuoden 2018 lopussa.

Vuonna 2019 euroalueen kansalliset keskuspankit tarkastivat noin 30 miljardin setelin aitouden ja kunnon. Liikkeestä poistettiin noin 5 miljardia seteliä, jotka katsottiin liian huonokuntoisiksi kiertoon. Eurojärjestelmä myös auttoi edelleen setelinkäsittelylaitteiden valmistajia varmistamaan, että laitteet, joilla eurosetelien aitous ja kunto tarkastetaan ennen niiden palauttamista kiertoon, täyttävät EKP:n vaatimukset. Luottolaitokset ja muut ammattimaiset rahankäsittelijät tarkastivat vuonna 2019 noin 38 miljardin eurosetelin aitouden ja kunnon.

Uusien 100 euron ja 200 euron setelien käyttöönotto ja 500 euron setelien liikkeeseenlaskun päättyminen

Uudet 100 euron ja 200 euron setelit otettiin käyttöön 28.5.2019 ja nyt kaikki toisen sarjan setelit ovat käytössä. Uusista seteleistä oli ensimmäisenä laskettu liikkeeseen 5 euron seteli vuonna 2013.

Kaikki euroalueen keskuspankit lopettivat 500 euron setelien liikkeeseenlaskun tammi–huhtikuussa 2019. Muiden ensimmäisen sarjan eurosetelien tavoin myös 500 euron seteli pysyy laillisena maksuvälineenä ja sitä voidaan edelleen käyttää maksamiseen ja arvon säilyttämiseen. Kaikki ensimmäisen sarjan eurosetelit (500 euroa mukaan lukien) säilyttävät aina arvonsa, sillä niitä voi vaihtaa euroalueen kansallisissa keskuspankeissa rajoittamattoman ajan.

6.2 Eurosetelien väärennökset pysyivät vähälukuisina vuonna 2019

Väärennettyjen eurosetelien määrä pysyi vähäisenä vuonna 2019, jolloin kierrosta poistettiin noin 559 000 väärennöstä. Määrän vähyys johtui useista tekijöistä, kuten toisen eurosetelisarjan entistä paremmista turvatekijöistä, yhteistyöstä lainvalvontaviranomaisten kanssa sekä viestintä- ja koulutustoimista Euroopan ja jäsenvaltioiden tasolla. Liikkeessä olevien aitojen eurosetelien määrään verrattuna väärennösten osuus pieneni edelleen ja on nyt hyvin alhainen. Kuviosta 27 näkyy kierrosta poistettujen väärennösten määrän kehitys pitkällä aikavälillä.

Eniten väärennetään 20 euron ja 50 euron seteleitä, joiden osuus oli vuonna 2019 yhteensä yli 70 % kaikista kierrosta poistetuista väärennöksistä. Väärennettyjen 50 euron setelien osuus pieneni vuonna 2019.

Kierrosta poistettujen väärennösten laadun heikkenemisestä huolimatta EKP kehottaa edelleen kaikkia olemaan varuillaan seteleitä vastaanottaessaan ja muistamaan tutun tunnustele–katso–kallistele-testin. Yksittäinen turvatekijä ei vielä takaa rahan aitoutta, vaan aina on syytä tarkastaa useampia. Lisäksi ammattimaisille rahankäsittelijöille on jatkuvasti tarjolla koulutusta sekä Euroopassa että sen ulkopuolella, ja ajantasaista tiedotusmateriaalia pidetään yleisön saatavilla eurojärjestelmän väärentämisenvastaisen toiminnan tukemiseksi. EKP tekee samassa tarkoituksessa myös yhteistyötä Europolin, Interpolin ja Euroopan komission kanssa.

6.3 Kohti vihreämpiä seteleitä

Vuonna 2004 eurojärjestelmä toteutti euroseteleille ISO 14040 ‑sarjan standardeihin perustuvan elinkaariarvioinnin. Tämä oli ensimmäisiä setelien ympäristövaikutusten arviointeja, joissa setelien koko elinkaari otettiin huomioon. Tämä monitahoinen arviointi on ollut tärkein tietolähde eurosetelien ympäristövaikutusten vähentämistoimia toteutettaessa. Eurojärjestelmä on esimerkiksi ottanut käyttöön eurosetelien ja niiden raaka-aineiden valmistajien akkreditointimenettelyn, jossa tarkastellaan myös valmistajien ympäristöjärjestelmää. Eurojärjestelmä pitää lisäksi tärkeänä siirtymistä asteittain kohti tavoitetta, että eurosetelien paperissa käytetään yksinomaan kestävästi tuotettuja puuvillakuituja.

Eurojärjestelmä on myös seurannut vuosittain kaikkien akkreditoitujen valmistajien keskeisiä kulutus- ja päästötietoja ja pyrkinyt vähentämään setelintuotantoprosessin ympäristövaikutuksia.

7 Tilastot

EKP laatii, kerää, koostaa ja julkaisee kansallisten keskuspankkien avustuksella laajaa valikoimaa tilastoja, jotka tukevat euroalueen rahapolitiikan harjoittamista, rahoitusjärjestelmän vakauden säilyttämistä sekä useiden muiden EKPJ:n tehtävien ja Euroopan järjestelmäriskikomitean (EJRK) tehtävien hoitamista. Tilastoja käyttävät myös viranomaiset, rahoitusmarkkinaosapuolet, tiedotusvälineet ja suuri yleisö, ja ne edistävät osaltaan EKP:n avoimuustavoitetta.

Tässä luvussa tarkastellaan keinoja pankkien raportointirasitteen kurissa pitämiseksi sekä finanssiteknologian eli fintechin alan tilastoja, mukaan lukien kryptovaroja koskevat tilastot. Yhdessä kehikossa tarkastellaan euromääräisten markkinoiden lyhyen viitekoron (€STR) riippumatonta määräytymisprosessia asianomaisten suuntaviivojen pohjalta (kehikko 7) ja toisessa rahoitustilinpidon tilastojen keskipitkän ajan strategiaa, jossa asetetaan tavoitteet tuleville vuosille (kehikko 8).

7.1 Raportointirasitteen pitäminen kurissa

Finanssikriisi osoitti, että kokonaistilastoista oli vain rajallisesti hyötyä poliittisten päättäjien tarvitessa tietoa tilanteessa, joka oli entistä hajanaisempi eri maissa, eri aloilla ja eri markkinoilla. EKP vastasi tähän antamalla uusia säädöksiä, joiden nojalla se pystyy hankkimaan kokonaistilastojen lisäksi rahapolitiikan, pankkivalvonnan ja makrovakauden valvonnan tarpeet täyttäviä yksityiskohtaisia tietoja. Näitä tietolähteitä ovat esimerkiksi AnaCredit-tietokanta, arvopapereiden omistustilastot ja rahamarkkinatilastot. Tämä lisäsi pankkien raportointirasitetta.

Toinen pankkien ongelma on se, että eri maiden raportointivaatimukset eivät ole yhdenmukaistettuja, mikä johtuu EKPJ:n perinteisestä tavasta antaa kansallisten keskuspankkien käyttää kansallisia raportointijärjestelmiään eurooppalaisten tilastointivaatimusten täyttämiseen.

Vaikka tilastojen raportointi onkin käsitetasolla pitkälti yhdenmukaistettu euroalueella, käytännössä kansallisille keskuspankeille on toimitettava useita erillisiä tilastoraportteja, joiden toimitustiheys ja aikataulut sekä aggregointitaso vaihtelevat.

Lisäksi tilastoraportit ovat osittain päällekkäisiä pankkivalvonnan edellyttämien lukuisien raporttien kanssa. Tämä johtaa päällekkäisyyksiin sekä monimutkaisiin raportointiaikatauluihin ja ‑prosesseihin.

Pankkiala on ymmärrettävästi tuonut tämän tilanteen esille ja vaatinut, että raportointivaatimusten rakenteesta ja täytäntöönpanosta tehtäisiin paljon kustannustehokkaampia^[52] samalla, kun sääntelyn tehokkuus säilytetään ja tietojen laatua parannetaan entisestään.

Tätä taustaa vasten EKPJ ryhtyi vuonna 2016 kehittämään yhdistettyä raportointijärjestelmää (Integrated Reporting Framework, IReF), johon koottaisiin nykyiset pankkeja koskevat tilastointivaatimukset. IReF-järjestelmän on tarkoitus toimia yhtenäisenä ratkaisuna EKPJ:n tilastoraportointiin eri maissa ja eri tilastointialoilla. Uudessa järjestelmässä, jonka odotetaan tulevan käyttöön vuosien 2024–2027 aikana, kerätään enemmän yksityiskohtaisia tietoja kuin nykyisissä tilastoissa^[53]. Näin nykyiset vaatimukset pystytään täyttämään yhteisessä järjestelmässä ja vaatimusten päällekkäisyydet vältetään mahdollisuuksien mukaan. Vaikka tietojen määrä siis kasvaa merkittävästi, pankit joutuvat suorittamaan vähemmän tilastoluokituksia ja aggregointeja, jotka vaativat usein runsaasti resursseja. Nämä tehtävät siirtyvät EKPJ:lle, ja tietojen laadun odotetaan sen myötä yleisesti paranevan. IReF-järjestelmä käyttää yhteistä tietomallia ja yhteisiä määritelmiä, joiden odotetaan standardoivan määritelmät täysimääräisesti ja varmistavan metodologisen luotettavuuden. Yksityiskohtaiset tiedot ovat luonteeltaan siten joustavia, että niitä voidaan yhdistellä eri tavoin uusiksi tuotteiksi ja palveluiksi. Tämän odotetaan vähentävän lakisääteisen raportointijärjestelmän muutostiheyttä ja samalla pienentävän viranomaisten tarvetta erillisiin tietopyyntöihin.

Kuten kuviosta 2 ilmenee, EKPJ:n yleinen strategia tiedonkeruussa pankeilta sisältää myös raportoivien pankkien tukemisen niiden sisäisiin järjestelmiin tallennettavien tietojen (esim. kirjanpito-, riskienhallinta-, arvopaperi- tai talletustietojen) järjestämisen optimoinnissa tietojensyöttötasolla, joka voisi toimia pohjana kaikkien sovellettavien raportointiedellytysten täyttämiselle standardoitujen muuntosääntöjen perusteella. Tähän tähdätään Banks’ Integrated Reporting Dictionary (BIRD) ‑hankkeella, jota kehitetään EKP:n edustajien, joidenkin euroalueen keskuspankkien ja pankkialan yhteisessä ryhmässä. BIRD-hanke kattaa EKPJ:n tilastojen lisäksi valvonta- ja kriisinratkaisutietojen raportoinnin.

EKPJ päätti vuonna 2018 aloittaa kustannus-hyötyanalyysin laatimisen IReF-järjestelmästä tiiviissä yhteistyössä pankkitoimialan ja muiden merkittävien sidosryhmien kanssa, jotta voitaisiin arvioida IReF:n vaikutusta tarjonta- ja kysyntäpuolella. Ensimmäisenä askelena oli laadunarviointikyselyn toteuttaminen tilastoraportoinnin tilanteesta aloittain ja maittain, jotta voitaisiin tunnistaa IReF-järjestelmän tärkeimmät kustannustekijät ja mahdolliset hyödyt. Vuonna 2019 EKPJ:n tilastokomitea arvioi laadunarviointikyselyn tulokset ja laati IReF:lle konkreettisia skenaarioita tiedonkeruun ja tilastojen tuottamisen eri näkökohdista. Seuraavana askelena vuonna 2020 on näiden skenaarioiden kustannusten ja hyötyjen arviointi kyselylomakkeella. Skenaariot laatineissa fokusryhmissä oli EKPJ:n kenttäasiantuntijoita ja tiettyjen aiheiden osalta pankkitoimialan edustajia. Uusi kyselylomake perustuu IReF-järjestelmän raportointivaatimusten luonnokseen, ja sen perusteella vastaajat voivat arvioida skenaarioita, jotka perustuvat konkreettisiin ehdotuksiin raportointivaatimuksiksi. EKPJ arvioi tulokset, ja jos ne tukevat IReF-järjestelmää, EKPJ tunnistaa ne optimaaliset piirteet, jotka tukisivat parhaiten toimialaa ja EKPJ:n käyttäjiä ja tilastojen laatijoita.

Jos yleisen kustannus-hyötyanalyysin tulos on hyväksyttävä, EKP:n neuvosto voi päättää IReF:n kehitystyön jatkamisesta. Tällöin laaditaan luonnos EKP:n asetukseksi, josta toteutetaan julkinen kuuleminen ennen sen hyväksymistä ja täytäntöönpanoa. IReF-järjestelmän vaatimukset olisivat pakollisia kaikille euroalueen pankeille.

7.2 Uusia ja laajennettuja euroalueen tilastoja

Fintech ja kryptovarat

Rahoituspalvelujen tukena tai niiden tarjoamisessa käytettäviä teknologisia innovaatioita (fintech) koskevia tilastoja laaditaan ja kehitetään jatkuvasti, jotta tilastojen käyttäjien tarpeet voitaisiin edelleen täyttää digitaalisen kehityksen jatkuvasti muuttaessa maailmaa. Erityisesti mainittakoon, että vuoden 2019 alussa EKP:n tilastoinnin pääosasto perusti kryptovaroja koskevan sisäisen tilaston ja määritteli joukon indikaattoreita, jotka ensi sijassa perustuivat julkisesti saatavilla oleviin aggregoituihin tietoihin. Kun tämä tilasto ja indikaattorijoukko olivat läpäisseet laaduntarkastukset ja niitä oli täydennetty muilla, kaupallisista lähteistä saaduilla tiedoilla^[54], niistä saatiin apua kryptovarailmiön seurantaan EKP:ssä^[55]. Massadatatekniikoita käyttäen EKP pystyi luomaan automatisoidut menettelyt useiden kryptovaroja koskevien tiedonkeruiden toteuttamiseen, käsittelyyn ja yhdistelyyn. Tärkeä osa työtä on kryptovarojen tilastoluokituksen tutkiminen. Fintechin tilastollisista määritelmistä sekä siihen liittyvistä tiedonsaantitarpeista käydään keskustelua myös kansainvälisillä foorumeilla^[56]. EKP:ssä on kehitteillä kokeellinen sisäinen tilasto euroalueen fintech-yhteisöistä^[57] eräissä euroalueen kansallisissa keskuspankeissa toteutettujen vastaavien aloitteiden mukaisesti. Tavoitteena on saada tietoa rahoitussektorin ja fintechin välisistä yhteyksistä, fintechin tarjoamista mahdollisuuksista ja siihen liittyvistä riskeistä.

8 Taloudellinen tutkimus

Taloudellisella tutkimuksella on tärkeä osa analysoitaessa talouskehitystä ja rahapoliittisten toimien välittymistä, joten se antaa vankan pohjan EKP:n rahapolitiikan tavoitteiden saavuttamiselle. Vuoden 2019 talousympäristössä tutkimuksen keskeisinä painopistealueina olivat edelleen inflaatiodynamiikka, kotitalouksien rahoituskysymykset sekä rahapolitiikan, rahoitusvakauden ja reaalitalouden väliset vaikutussuhteet.

8.1 Tutkimusverkostot

EKPJ:n tutkimustoiminnan koordinoinnin ja yliopistotutkijoiden kanssa verkostoitumisen kannalta avainasemassa on kolme tutkimusklusteria ja joukko tutkimusverkostoja. Vuonna 2019 EKPJ:n rahatalouteen, rahoitusvakauteen ja euroalueen talouden kilpailukykyyn keskittyvät kolme tutkimusklusteria järjestivät jälleen työpajoja näistä teemoista. Lisäksi Centre for Economic Policy Research ‑verkostossa perustettiin uusi verkosto, Research and Policy Network on Central Bank Communication, jonka toisena johtajana EKP toimii (ks. myös osa 11.2).

Yksi EKP:n taloudellisen tutkimuksen painopisteistä on makrovakauspolitiikka ja sen vuorovaikutus rahapolitiikan kanssa. Vuonna 2019 erityinen työryhmä tutki näiden kahden tehtäväalueen välisiä vuorovaikutussuhteita, esimerkiksi rahapolitiikan vaikutuksia rahoitusvakauteen ja makrovakaustoimien vaikutusta reaalitalouteen. Vuonna 2020 painopisteenä on näiden kahden EKP:n tehtäväalueen optimaalinen koordinointi.^[61]

PRISMA Research Network ‑verkosto tutkii yksittäisten yritysten ja vähittäiskauppasektorin hinnoittelukäyttäytymistä mikrotason hintatietoaineistojen kautta. Tutkimuksessa keskitytään selvittämään yksittäisten yritysten tuotehinnoittelun ja kokonaisinflaatiodynamiikan välistä suhdetta. Erityisesti tutkitaan, vaikuttavatko alhainen inflaatio, rahapolitiikan mitoitus ja suhdannevaihe hinnoittelukäyttäytymiseen.

Household Finance and Consumption Network (HFCN) ‑verkosto on saanut päätökseen Household Finance and Consumption Survey (HFCS) ‑kyselytutkimuksen kolmannen kierroksen, jonka tulokset julkistetaan vuonna 2020. Tutkimuksen kohteena oli muun muassa, miten rahapolitiikan välittymiseen vaikuttaa kotitalouksien heterogeenisyys, esimerkiksi tuloluokka. HFCS-tutkimuksen tietoja on käytetty myös keskeisenä syötteenä mikrosimulaatiomalleissa, joilla kartoitetaan kotitalouksien taloudellista tilannetta eri stressitestiskenaarioissa.

EU:n jäsenmaiden tuottavuuteen ja kilpailuun keskittyvä Competitiveness Research Network eli CompNet-tutkimusverkosto saattoi päätökseen uuden tiedonkeruukierroksen, jonka tarkoitus on parantaa yritystason kilpailuindikaattoritietojen kattavuutta ja maakohtaista vertailukelpoisuutta. Vuonna 2019, CompNet-verkoston keräämiä tietoja käytettiin tutkimuksissa, jotka käsittelivät esimerkiksi kauppa-, finanssi- ja työmarkkinapolitiikan roolia pääoman ja työvoiman uudelleensuuntaamisessa.

Vuonna 2019 käynnistyneessä verkkokyselyssä EKP ryhtyi keräämään euroalueen kuluttajien odotuksia koskevia tietoja. Verkkokysely toteutetaan yhteistyössä kansallisten keskuspankkien kanssa, ja siinä selvitetään inflaatiota, työmarkkinoita, kulutus- ja säästökäyttäytymistä sekä kuluttajien varallisuutta koskevia odotuksia. Sen avulla EKP saa tärkeää tietoa odotusten vaikutuksesta kuluttajien tekemiin taloutta ja rahoitusta koskeviin päätöksiin.

8.2 Konferenssit ja julkaisut

Vuonna 2019 EKP järjesti jälleen useita korkean tason tutkimustapahtumia. Portugalissa Sintrassa järjestetyssä EKP:n keskuspankkifoorumissa pohdittiin, mitä Euroopan talous- ja rahaliiton (EMU) 20 toimintavuodesta on opittu. Keskeisiä aiheita olivat taloudellisen yhdentymiskehityksen vaihtelevuus sekä finanssipolitiikan ja rahapolitiikan rooli makrotalouden vakauttamisessa (ks. myös luvun 12 kehikko 12). EKP:n neljännessä Annual Research Conference ‑tapahtumassa käsiteltiin innovatiivisia tutkimusaiheita, joita olivat esimerkiksi pitkittynyt stagnaatio, rahoitusmarkkinoiden rakenteet ja massadatan rooli taloustieteellisessä tutkimuksessa. Muiden keskeisten konferenssien aiheina olivat rakenteelliset muutokset euroalueella, inflaatiokehitys, maailmankauppa, työmarkkinat, finanssipolitiikka ja Euroopan talous- ja rahaliiton hallinto, kuluttajien odotuksia käsittelevät kyselytutkimukset, sukupuolen vaikutus urakehitykseen sekä rahapolitiikka ja makrovakauspolitiikka.

Vuonna 2019 ilmestyi 129 EKP:n henkilöstön laatimaa tutkimuskatsausta EKP:n Working Paper Series ‑julkaisusarjassa. Lisäksi julkaistiin useita EKP:n tehtäviin tai metodologisiin näkökulmiin painottuvia tutkimuksia Occasional Paper‑, Statistics Paper‑ ja Discussion Paper ‑sarjoissa. Monien EKP:n tutkimusten pohjalta julkaistiin myös artikkeleita tieteellisissä julkaisuissa. Lisäksi tutkimustuloksia esiteltiin laajemmalle yleisölle tarkoitetussa Research Bulletin ‑julkaisussa, jossa ilmestyi 12 artikkelia. Kehikoissa 9 ja 10 käsitellään kahta vuonna 2019 toteutettua tutkimusta.

9 Oikeudelliset asiat

Tämä luku käsittelee Euroopan unionin tuomioistuimen EKP:tä koskevaa oikeuskäytäntöä, EKP:n lausuntoja, tapauksia, joissa laiminlyötiin velvollisuus kuulla EKP:tä ehdotuksista lainsäädännöksi sen toimivaltaan kuuluvilla aloilla, sekä julkisen sektorin keskuspankkirahoitusta ja erityisoikeuksia koskevan kiellon noudattamisen valvontaa.

9.1 EKP:tä koskevat Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisut

Unionin tuomioistuin kumosi 26.2.2019 Latvian korruption ehkäisemis- ja torjuntaviraston (Korupcijas novēršanas un apkarošanas birojs) 19.2.2018 annetun päätöksen siltä osin kuin siinä kiellettiin Ilmārs Rimšēvičsiä hoitamasta tehtäväänsä Latvian keskuspankin (Latvijas Banka) pääjohtajana. Rimšēvičsin (C-202/18) ja EKP:n (C-238/18) erikseen kyseisestä päätöksestä nostamat kanteet olivat ensimmäiset asiat, jotka Euroopan unionin tuomioistuin on käsitellyt Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön (EKPJ:n perussäännön) artiklan 14.2 toisessa kohdassa sille vahvistetun toimivallan perusteella. Unionin tuomioistuin totesi ensinnäkin, että kansallisen keskuspankin pääjohtajalle asetettu kielto harjoittaa tehtäväänsä – vaikka se olisi tilapäinenkin, kuten tässä tapauksessa – merkitsee tehtävästä erottamista ja että Euroopan unionin tuomioistuimen on siksi valvottava kyseisen kiellon laillisuutta. Toiseksi tuomioistuin katsoi, että EKPJ:n perussäännön artiklan 14.2 toisessa kohdassa tarkoitetun kanteen tarkoituksena oli kansallisen oikeuden toimen kumoaminen EKPJ:n ”erityisen institutionaalisen toimintakehyksen” vuoksi. Kolmanneksi tuomioistuin totesi, että Latvia ei ollut osoittanut, että Rimšēvičsin erottaminen tehtävästään olisi perustunut riittäviin viitteisiin siitä, että hän oli syyllistynyt vakavaan rikkomukseen EKPJ:n perussäännön artiklan 14.2 toisessa kohdassa tarkoitetussa merkityksessä.

Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi 23.5.2019 useiden velkainstrumenttien haltijoiden EKP:tä vastaan nostaman kanteen (asia T-107/17). Vaaditut vahingonkorvaukset liittyivät tiettyjen Kreikan valtion joukkolainojen aliarvostuksiin, jotka toteutettiin vuonna 2012 Kreikan valtionvelan osittaisen uudelleenjärjestelyn yhteydessä. Kantajat olivat väittäneet, että EKP oli 17.2.2012 annetussa lausunnossaan (CON/2012/12) jättänyt viittaamatta Helleenien tasavallan velan suunnitellun uudelleenjärjestelyn lainvastaisuuteen. EKP:n lausunto koski Kreikan luonnosta laiksi, jolla Kreikan lainsäädännön alaisten valtion joukkolainojen ehtoihin lisättäisiin jälkikäteen yhteistoimintalausekkeita. Unionin yleinen tuomioistuin totesi, että uudelleenjärjestely ei loukannut kantajien Euroopan unionin perusoikeusasiakirjan artiklassa 17 suojattua perustavanlaatuista omistusoikeutta. Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi myös kaikki muut kantajien esittämät väitteet lainvastaisuudesta. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin totesi, että EKP ei ollut velvollinen maksamaan vahingonkorvausta sen perusteella, että se ei ollut viitannut lausunnossaan Kreikan lain väitettyyn lainvastaisuuteen. Tuomioon on haettu muutosta unionin tuomioistuimesta.

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi 6.5.2019 kahdessa eri asiassa (T-283/18, Bernis ym. v. EKP, ja T-281/18 ABLV Bank v. EKP), että luottolaitoksen selvitystilan johdosta annettu arvio, jonka mukaan luottolaitos on ”kykenemätön tai todennäköisesti kykenemätön jatkamaan toimintaansa”, on valmisteleva toimi, joka ei voi olla itsenäisen muutoksenhaun kohteena tuomioistuimessa. Näissä tapauksissa luottolaitos ja sen suorat ja välilliset osakkeenomistajat nostivat kanteen EKP:n arviosta, joka koski sitä, oliko ABLV Luxembourg kykenemätön tai todennäköisesti kykenemätön jatkamaan toimintaansa yhdenmukaisten sääntöjen ja yhdenmukaisen menettelyn vahvistamisesta luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisua varten yhteisen kriisinratkaisumekanismin ja yhteisen kriisinratkaisurahaston puitteissa 15.7.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 806/2014 artiklan 18 kohdassa 1 tarkoitetussa merkityksessä. Unionin yleinen tuomioistuin vahvisti EKP:n kannan, jonka mukaan tällainen arvio olisi katsottava pelkäksi tosiseikkoihin perustuvaksi arvioinniksi, jolla ei itsessään ole oikeusvaikutuksia ja jota ei näin ollen voi riitauttaa EU:n tuomioistuimissa.

Unionin tuomioistuin vahvisti 8.5.2019 asiassa C-450/17 P (Landeskreditbank Baden-Württemberg v. EKP) unionin yleisen tuomioistuimen tuomion, jossa viimeksi mainittu tuomioistuin hylkäsi kanteen, jossa vaadittiin EKP:n päätöksen kumoamista. Kyseisessä päätöksessä EKP oli ilmoittanut Landeskreditbankille, että luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille 15.10.2013 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 1024/2013 artiklan 6 kohdan 4 mukaisesti Landeskreditbank kuului merkittävyytensä vuoksi pikemminkin EKP:n valvontaan kuin yhteisen valvontamekanismin mukaiseen jaettuun valvontaan. Unionin yleinen tuomioistuin oli hylännyt Landeskreditbankin tästä päätöksestä nostaman kanteen. Unionin tuomioistuin vahvisti, että EKP:llä on asetuksen N:o 1024/2013 artiklan 4 perusteella yksinomainen toimivalta valvoa kaikkia luottolaitoksia. Toimivaltaiset kansalliset viranomaiset avustavat EKP:tä sen asetukseen N:o 1024/2013 perustuvien tehtävien hoidossa siten, että tietyt, mainitun asetuksen artiklan 6 kohdan 4 ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuihin vähemmän merkittäviin luottolaitoksiin liittyvät tehtävät toteutetaan hajautetusti.

Unionin tuomioistuin kumosi 5.11.2019 osittain unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun, jossa luottolaitoksen osakkeenomistajilla todettiin olevan asiavaltuus riitauttaa Euroopan unionin tuomioistuimissa EKP:n päätös luottolaitoksen pankkiluvan peruuttamisesta (yhdistetyt asiat C-663/17 P, C-665/17 P ja C-669/17 P, Trasta Komercbanka ym. v. EKP). EKP:n valitettua ratkaisusta unionin tuomioistuin joutui ensimmäistä kertaa ottamaan kantaa siihen, voidaanko sellainen kumoamiskanne ottaa tutkittavaksi, jonka luottolaitoksen osakkeenomistajat ovat nostaneet EKP:n valvontapäätöksestä, joka on osoitettu sille luottolaitokselle, jonka osakkeita he omistavat. Unionin tuomioistuin katsoi, että päätös ei koskenut suoranaisesti osakkeenomistajia Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artiklan 263 neljännessä kohdassa tarkoitetussa merkityksessä, joten heidän puolestaan nostettu kanne oli jätettävä tutkimatta. Unionin tuomioistuin katsoi myös, että Trasta Komercbankan entisen johdon laillisen edustajan Trasta Komercbankan puolesta nostama kanne on otettava tutkittavaksi Euroopan unionin perusoikeuskirjan artiklassa 47 säädetyn tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeuden noudattamiseksi.

9.2 EKP:n lausunnot ja kuulematta jättämiset

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artiklan 127 kohdan 4 ja artiklan 282 kohdan 5 nojalla EKP:tä on kuultava ehdotuksista EU:n tai sen jäsenvaltioiden lainsäädännöksi EKP:n toimivaltaan kuuluvilla aloilla. Kaikki EKP:n lausunnot julkaistaan EKP:n verkkosivuilla. EKP:n lausunnot ehdotuksista EU:n lainsäädännöksi julkaistaan lisäksi Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Vuonna 2019 EKP antoi kuusi lausuntoa ehdotuksista unionin säädöksiksi ja 40 lausuntoa ehdotuksista kansalliseksi lainsäädännöksi toimivaltaansa kuuluvilla aloilla.

Velvollisuus kuulla EKP:tä laiminlyötiin kahdeksassa kansallisen lainsäädäntöehdotuksen tapauksessa, joista seitsemää pidettiin selkeinä ja tärkeinä^[65]. Ehdotuksia, joiden osalta kansalliset viranomaiset laiminlöivät EKP:n kuulemisen, olivat 1) Bulgarian laki luottolaitoksista annetun lain muuttamisesta Bulgarian keskuspankin valvontavaltuuksien ja hallinnollisten seuraamusten määräämisvaltuuksien osalta, 2) Italian asetus kiireellisistä veroasioista ja muista kiireellisistä tarpeista, 3) Liettuan laki rahoitusmarkkinaosapuolten yhteisöverosta, 4) Portugalin laki pankkisalaisuussääntöjen muuttamisesta parlamentaaristen tutkintavaliokuntien yhteydessä ja sellaisten toimien julkistamisesta, joihin liittyy julkisten varojen käyttö luottolaitoksissa, sekä laki valtion organisaatio- ja tiedotusjärjestelmän (SOIS) uudistamisesta ja laajentamisesta, 5) Romanian laki Romanian keskuspankin perussäännön muuttamisesta sen hallinnoimien kultavarantojen hallussapidon osalta ja 6) Ruotsin laki tiettyjen luottolaitosten ja niiden sivukonttoreiden velvollisuudesta tarjota käteishuoltopalveluja. Tapauksia, joissa olisi laiminlyöty velvollisuus kuulla EKP:tä ehdotuksista unionin lainsäädännöksi, ei todettu.

EKP antoi lausuntoja ehdotuksista EU:n säädöksiksi, jotka koskivat euroalueen lähentymistä ja kilpailukykyä edistävän talousarviovälineen ohjausjärjestelmää, Ison-Britannian EU-eroa koskevan sopimuksen tekemistä sekä EKP:n uuden puheenjohtajan ja uusien johtokunnan jäsenten nimittämistä.

EKP antoi lausuntoja ehdotuksista kansallisia keskuspankkeja koskevaksi jäsenvaltioiden lainsäädännöksi, mukaan lukien Belgian, Kyproksen, Italian, Latvian ja Portugalin keskuspankkien hallintorakenteiden uudistukset; Bulgarian keskuspankin osallistuminen yhteiseen kriisinratkaisumekanismiin; Kyproksen keskuspankin taloudellinen riippumattomuus; Tšekin keskuspankkiin sovellettavat edunvalvontaa koskevat vaatimukset; Italian kultavarantojen omistus; Luxemburgin keskuspankin rooli euron suojaamisessa väärentämiseltä ja eurometallirahojen aitouden tarkistamisessa; Maltan keskuspankin harjoittama maksupalvelujen valvonta; Alankomaiden keskuspankkiin sovellettavat tiedonsaantioikeutta koskevat vaatimukset; Puolan keskuspankin johtajien ja ylemmän johdon palkkiot; Portugalin keskuspankkiin sovellettavat tilintarkastusvaatimukset; Slovenian keskuspankin vastuu erityistoimenpiteistä, jotka koskevat pankkien kirjaamia arvonalentumisia, sekä kansallisille keskuspankeille annettavat uudet tehtävät, jotka koskevat mikroluotonantajien valvontaa (Kreikan keskuspankki), luottotietotoimistojen valvontaa (Maltan keskuspankki) ja sen valvontaa, miten luottolaitokset noudattavat CHF-lainojen uudelleenjärjestelyä koskevia vaatimuksia (Slovenian keskuspankki).

EKP antoi lausuntoja ehdotuksista vakavaraisuus- ja finanssivalvontaa koskevaksi kansalliseksi lainsäädännöksi, mukaan lukien tiiviiden yhteistyöjärjestelyjen toteuttaminen EKP:n ja Kroatian keskuspankin välillä yhteisessä valvontamekanismissa; Itävallan, Latvian ja Portugalin pankkien ja rahoitusmarkkinoiden valvonnan institutionaalisten rakenteiden uudistukset; Portugalin ja Espanjan makrovakauden valvonnan institutionaalisten rakenteiden uudistukset; Kyproksen luottojärjestelyjä (mukaan lukien järjestämättömät lainat) ostavien ja myyvien yhteisöjen, Kreikan mikroluotonantajien ja Maltan luottotietotoimistojen valvonnan uudistukset sekä EKP:n ja Tanskan viranomaisten välinen tietojenvaihto rahanpesun torjunnassa.

EKP antoi lausuntoja ehdotuksista maksuvälineitä koskevaksi kansalliseksi lainsäädännöksi, mukaan lukien Kreikan, Espanjan ja Alankomaiden käteisrajoitukset, Tanskan 500 euron setelin käyttökielto sekä Ruotsin laajennettu käteispalvelujen tarjonta.

EKP antoi lausuntoja ehdotuksista pankki- ja rahoitusalan sääntelyä koskevaksi kansalliseksi lainsäädännöksi, mukaan lukien Viron katettuja joukkolainoja koskevat säännökset; Kreikan luottolaitosten myöntämien järjestämättömien lainojen arvopaperistamisen takausjärjestelmä; Kreikan ja Irlannin vakituisten asuntojen suoja; Irlannin ja Puolan rajoitukset asuntolainojen siirroille; Liettuan, Romanian ja Slovakian pankkeihin ja/tai rahoituslaitoksiin sovellettavat erityisverot tai ‑maksut; Luxemburgin asuntolainoihin sovellettavat makrovakauden valvontavälineet; Alankomaiden rahoitusalan yritysten korkokäytäntöihin sovellettavat vaatimukset; Romanian kulutusluottosopimusten viitekorko sekä Slovenian CHF-kulutusluottojen uudelleenjärjestely. EKP antoi myös lausuntoja Kyproksen ja Espanjan kansallisten kyberturvallisuusalan lainsäädäntöehdotusten vaikutuksista markkinainfrastruktuureihin ja luottolaitoksiin.

9.3 Julkisen sektorin keskuspankkirahoitusta ja erityisoikeuksia koskevan kiellon noudattaminen

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artiklan 271 alakohdan d perusteella EKP:n tehtävänä on valvoa, että EU:n kansalliset keskuspankit noudattavat sopimuksen artikloihin 123 ja 124 sekä neuvoston asetuksiin (EY) N:o 3603/93 ja 3604/93 sisältyviä kieltoja. Artiklassa 123 kielletään EKP:tä ja kansallisia keskuspankkeja myöntämästä tilinylitysoikeuksia tai muita luottojärjestelyjä jäsenvaltioiden keskushallinnoille tai EU:n toimielimille tai laitoksille sekä hankkimasta velkasitoumuksia suoraan niiltä (ensimarkkinoilta). Artiklassa 124 kielletään toimenpiteet, joilla jäsenvaltioiden keskushallinnoille tai EU:n toimielimille tai laitoksille annetaan erityisoikeuksia rahoituslaitoksissa, elleivät tällaiset toimenpiteet perustu toiminnan vakauden valvontaan liittyviin seikkoihin. EKP:n neuvoston ohella myös Euroopan komissio valvoo, että jäsenvaltiot noudattavat näitä määräyksiä.

EKP seuraa myös, miten EU:n kansalliset keskuspankit ostavat jälkimarkkinoilta oman maansa ja muiden jäsenvaltioiden julkisen sektorin sekä EU:n toimielinten ja laitosten velkainstrumentteja. Neuvoston asetuksen (EY) N:o 3603/93 johdanto-osan kappaleiden mukaan julkisen sektorin velkainstrumenttien hankkimista jälkimarkkinoilta ei saisi käyttää Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artiklassa 123 määrätyn tavoitteen kiertämiseen. Tällaisia velkainstrumenttien ostoja ei saisi käyttää julkisen sektorin epäsuorana keskuspankkirahoituksena.

EKP:n vuonna 2019 toteuttama seuranta vahvisti, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artikloja 123 ja 124 oli yleisesti ottaen noudatettu.

Seurannassa havaittiin, että vuonna 2019 julkisen sektorin talletuksia koskevat korkokäytännöt olivat useimmissa kansallisissa keskuspankeissa täysin korkokattojen mukaisia. Eräiden kansallisten keskuspankkien on kuitenkin varmistettava, että julkisen sektorin talletusten korko ei ylitä korkokattoa.

EKP on vuodesta 2014 alkaen ilmaissut vuosikertomuksissaan huolensa Unkarin keskuspankin vuosina 2014 ja 2015 käynnistämistä ohjelmista, ja se on jatkanut niiden seurantaa. Vuonna 2019 Unkarin keskuspankki jatkoi toimenpiteitä EKP:n epäilysten hälventämiseksi osallistumisestaan ”Pallas Athena Public Thinking Programme” -ohjelmaan. Tästä ei kuitenkaan saisi tulla ennakkotapausta. EKP seuraa edelleen Unkarin keskuspankin omistusta Budapestin pörssissä. Unkarin keskuspankki osti marraskuussa 2015 enemmistöosuuden Budapestin pörssistä, minkä voidaan edelleen katsoa aiheuttavan huolta keskuspankkirahoituksen käytöstä.

Irlannin keskuspankki vähensi vuonna 2019 merkittävästi IBRC-pankkiin (Irish Bank Resolution Corporation) liittyviä omaisuuseriä, jotka on ajan mittaan myytävä kokonaisuudessaan. Vuoden aikana myytiin pitkäaikaisia vaihtuvakorkoisia joukkovelkakirjalainoja. Myyntien jatkaminen asianmukaiseen tahtiin hälventäisi edelleen vakavia huolia keskuspankkirahoituksen käytöstä.

10 EKP:n rooli EU:ssa ja kansainvälisissä yhteyksissä

Vuonna 2019 EKP jatkoi tiivistä vuoropuhelua monien EU:n toimielinten kanssa, tärkeimpänä niistä Euroopan parlamentti, jolle EU on tilivelvollinen. Kansainvälisillä foorumeilla EKP antoi panoksensa G20-maiden keskusteluun maailmantalouden näkymistä. EKP osallistui aktiivisesti Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) toimintaan ja tarkasteli kansainvälisen raha- ja rahoitusjärjestelmän kysymyksiä sekä IMF:n seuranta- ja lainanantokäytäntöjen tarkistuksia eurooppalaisesta näkökulmasta. EKP tekee edelleen yhteistyötä EU:n ulkopuolisten maiden keskuspankkien kanssa kaikkialla maailmassa.

10.1 EKP:n tilivelvollisuus yleisölle

Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa määrätään EKP:n ensisijaiseksi tehtäväksi hintavakauden ylläpitäminen euroalueella. EKP:lle annetaan myös valtuudet käyttää tehtäviensä toteuttamiseksi asianmukaisia välineitä riippumattoman harkintansa mukaan. EKP:n tehtävistä ja riippumattomuudesta päätettiin demokraattisesti perussopimusten vahvistamisen yhteydessä. Riippumattomuus merkitsee, että EKP voi toteuttaa tehtäviään ilman poliittisia paineita ja lyhyen aikavälin näkökohtia, jotka saattaisivat haitata tehtävien toteuttamista. Samalla EKP:n riippumattomuuden välttämätön vastinpari on tilivelvollisuus. Päätöstensä legitimiteetin varmistamiseksi EKP on velvollinen selventämään päätöstensä taustoja kansalaisille ja heidän demokraattisesti valituille edustajilleen. Tätä täydentää Euroopan unionin tuomioistuimen toteuttama oikeudellinen arviointi. Toisin sanoen riippumattomuus ja tilivelvollisuus varmistavat, että EKP:llä on mahdollisuudet toteuttaa valtuuksiaan ja että se myös tekee niin. Keskuspankin riippumattomuuden noustua uudelleen huomion kohteeksi EKP:n neuvoston jäsenet pitivät vuonna 2019 lukuisia puheita riippumattomuuden ja tilivelvollisuuden suhteesta.^[66]

Euroopan parlamentti on avainasemassa EKP:n tilivelvollisuuden toteutumisessa. Vuonna 2019 EKP:n pääjohtaja oli kuultavana Euroopan parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunnan (ECON) kolmessa kokouksessa. Näihin sisältyi myös uuden pääjohtajan Christine Lagarden ensimmäinen kuuleminen (ks. kaavio 3).^[67] Tammikuussa 2019 silloinen pääjohtaja Mario Draghi oli läsnä parlamentin täysistunnossa, jossa käsiteltiin EKP:n vuosikertomusta. Euroopan parlamentti antoi päätöslauselman EKP:n vuosikertomuksesta 2017. EKP julkisti vastauksensa päätöslauselmaan. Vuonna 2019 EKP sai parlamentin jäseniltä 28 kirjallista kysymystä, joihin annetuissa vastauksissa EKP selvensi kantaansa eri aiheisiin. Vastaukset julkaistiin EKP:n verkkosivuilla. EKP on pankkivalvontatoimistaan tilivelvollinen Euroopan parlamentille ja EU:n neuvostolle.^[68] Lisäksi EKP on laatinut Euroopan tilintarkastustuomioistuimen kanssa yhteisymmärryspöytäkirjan tietojenvaihdon käytännön järjestelyistä, joita noudatetaan EKP:n pankkivalvontatehtäviä koskevien tarkastusten yhteydessä.

Vuonna 2019 tuli kuluneeksi 20 vuotta euron käyttöönotosta, ja Eurobarometri-mielipidetutkimuksen mukaan euron suosio saavutti uuden kaikkien aikojen huippulukeman, kun yli 75 prosenttia vastaajista kannatti yhteistä rahaa. Eurobarometrin tulos on rohkaiseva viesti EKP:lle, joka pyrkii entisestään vahvistamaan vuoropuhelua kansalaisten ja heidän demokraattisesti valittujen edustajiensa kanssa.

10.2 Kansainväliset suhteet

G20-maat

Vuonna 2019 Japanin puheenjohtajakaudella G20-maiden keskusteluissa käsiteltiin maailmantalouden näkymiä sekä toimenpiteitä, joilla voitaisiin puuttua maailmantalouden kasvun hidastumiseen geopoliittisten epävarmuustekijöiden ja ulkomaankaupan jännitteiden keskellä ja talouspolitiikan liikkumatilan supistuessa. Ulkomaankaupan jännitteistä keskusteltiin jokaisessa G20-maiden kokouksessa, joskin edistys jäi vähäiseksi. Vaikka maiden johtajat jakoivatkin huolen maailmantalouteen kohdistuvista riskeistä, näkemykset poikkesivat useissa aiheissa, esimerkiksi siinä, millaisia jatkotoimia ilmastonmuutos edellyttää. G20-maat pyrkivät seurannassaan edelleen vahvaan, kestävään, tasapuoliseen ja tasapainoiseen kasvuun maailmantalouden näkymien parantamiseksi keskipitkällä aikavälillä. Rahoitusalan sääntelyuudistuksen todettiin edistyneen, mutta edelleen riittää haasteita, joihin tulisi puuttua. Niitä ovat esimerkiksi muiden rahoituslaitosten kuin pankkien entisestään lisääntyneen rahoituksenvälityksen tuomat riskit. Huomattavaa edistystä puolestaan on tapahtunut kansainvälisessä veroyhteistyössä, ja tavoitteena on sitä koskevan sopimuksen valmistuminen vuoden 2020 loppuun mennessä.

Lisäksi seurattiin myös G20-maiden korkean tason EPG-työryhmän (G20 Eminent Persons Group) julkaiseman ”Making the Global Financial System Work for All” ‑raportin vuodelle 2019 esittämien kehityskohteiden toteutumista. Raportin seuranta jatkuu tällä puheenjohtajakaudella. EKP:n kiinnostuksen kohteena ovat erityisesti maailman rahoitusjärjestelmän häiriönsietokyvyn parantamista koskevat EPG-ryhmän ehdotukset.

Kansainväliseen valuuttarahastoon ja kansainvälisen rahoitusjärjestelmän rakenteeseen liittyvät politiikkakysymykset

EKP osallistui jälleen aktiivisesti keskusteluun kansainvälisestä raha- ja rahoitusjärjestelmästä Kansainvälisessä valuuttarahastossa (IMF) ja muilla foorumeilla tuoden esiin yhteiseurooppalaista keskuspankkinäkökulmaa. Vuonna 2019 tärkeänä keskustelunaiheena olivat IMF:n resurssit. EKP tukee Kansainvälisen valuuttarahaston riittävää resursointia, jolla voidaan merkittävästi edistää kansainvälisen rahoitusjärjestelmän vakautta. Lokakuussa 2019 IMF:n jäsenmaat vahvistivat sen resursseja ja hallintouudistusta koskevan toimintaohjelman, jossa muun muassa kannatettiin nykyisen resurssitason ylläpitämistä kaksinkertaistamalla New Arrangements to Borrow -rahoitusjärjestelyjen kokonaismäärä ja sopimalla uusista kahdenvälisistä lainasopimuksista vuoden 2020 jälkeen. Toimintaohjelman toimet on toteutettava vuoden 2020 kuluessa, jotta IMF:n resurssien väheneminen voidaan välttää. IMF:n johtokunta antoi hallintoneuvoston hyväksyttäväksi päätösehdotuksen, jonka mukaan jäsenosuuksia ei koroteta viidennentoista yleisen jäsenosuustarkistuksen perusteella. Päätösehdotus hyväksyttiin helmikuussa 2020. Seuraava eli kuudestoista yleinen jäsenosuustarkistus saadaan päätökseen joulukuun 2023 puoliväliin mennessä. Siinä tarkistetaan jäsenosuuksien riittävyys ja jatketaan IMF:n hallintouudistusprosessia.

Kansainvälinen valuuttarahasto jatkoi useita tarkistushankkeita, jotka koskivat rahaston lainanantoon ja jäsenmaiden talouden seurantaan liittyviä menettelytapoja. Ensiksikin se saattoi päätökseen uusimman tarkistuksen, joka koski rahaston tukemien lainaohjelmien ehdollisuutta ja laatimista. Euroopan keskuspankkijärjestelmän kansainvälisten suhteiden komitean laatima raportti auttoi eurooppalaisen näkemyksen hahmottamisessa. Tarkistuksessa suositeltiin, että lainaohjelmien ehdollisuuden tulisi olla entistä realistisempaa, porrastetumpaa ja harkitumpaa. Velkakestävyysanalyysin olisi oltava tarkempaa, ja samalla olisi varmistettava vahva kansallinen vastuu ja tunnistettava maakohtaiset olosuhteet. Toiseksi velkakestävyyttä koskevien menettelytapojen tarkistus edistyi sellaisten maiden osalta, joilla on erittäin hyvät edellytykset saada rahoitusta kansainvälisiltä pääomamarkkinoilta. Kolmanneksi IMF aloitti seurantansa kattavan viisivuotistarkistuksen ja rahoitussektorin arviointiohjelman tarkistuksen.

Kansainvälinen keskuspankkiyhteistyö

EKP teki edelleen yhteistyötä EU:n ulkopuolisten maiden keskuspankkien kanssa kaikkialla maailmassa. Se kertoo vahvasta kiinnostuksesta EKP:n näkemyksiä, tutkimuskäytäntöjä ja toimintatapoja kohtaan. Koko henkilöstön tasolla käydyissä keskusteluissa, joihin osallistui myös johdon edustajia, käsiteltiin EKP:n ydintehtäviä sekä teknisiä ja hallinnollisia kysymyksiä. Suhteita keskeisten Afrikan, Aasian ja Latinalaisen Amerikan keskuspankkien kanssa kehitettiin edelleen voimassa olevien kahdenvälisten yhteistyöpöytäkirjojen perusteella. Yhteistyötä alueellisten organisaatioiden ja IMF:n välillä jatkettiin olemassa olevien järjestelyjen pohjalta. Lisäksi korkean tason keskustelut Latinalaisen Amerikan keskuspankkien kanssa jatkuivat marraskuussa Kolumbiassa.

EKP osallistui edelleen myös EU:n laajentumisprosessiin EU:n toimielimen ominaisuudessa ja kävi yksityiskohtaisia keskusteluja EU-jäsenyyttä tavoittelevien Länsi-Balkanin maiden keskuspankkien kanssa. Keskeisenä foorumina olivat alueelliset työkokoukset, joita järjestettiin mahdollisuuksien mukaan tiiviissä yhteistyössä EU:n kansallisten keskuspankkien kanssa. Lisäksi maaliskuussa 2019 käynnistettiin EU-rahoitteinen tukiohjelma EU-jäsenyyteen tähtäävien maiden keskuspankeille. Sen tavoitteena on vahvistaa Länsi-Balkanin maiden keskuspankkien valmiutta liittyä EKPJ:hin.

11 Viestinnän kehittäminen

Viestintä on yksi keskeinen rahapolitiikan väline. Viestimällä selkeästi rahoitusmarkkina-asiantuntijoille rahapolitiikan linjasta ja ennakoidusta suunnasta EKP on parantanut politiikkansa tehoa. Rahoitusmarkkinoilla ja asiantuntijapiireissä EKP:n viestintä on osoittautunut toimivaksi. Keskuspankkiviestinnän nykyisenä haasteena on tavoittaa suuri yleisö. EKP ja muut keskuspankit ajavat viime kädessä kansalaisten etua, joten on varmistettava, että viestit tulevat paremmin ymmärretyiksi. Näin voidaan vahvistaa luottamusta EKP:hen julkisen valvonnan tiukentuessa ja EKP:n linjaa koskevan väittelyn ollessa välillä kiivastakin.

Vuonna 2019 EKP:n johdossa tapahtui suuria muutoksia, ja viestintä suuntautui yhä vahvemmin myös perinteisten asiantuntija- ja finanssimarkkinaryhmien ulkopuolelle. EKP panosti viestintänsä kehittämiseen ja pyrki kertomaan selkeämmin toiminnastaan ja sen vaikutuksesta ihmisten elämään. Tavoitteena oli myös saavuttaa uusia kohderyhmiä, kuten nuorisoa ja järjestöjä, ja kuunnella, mikä näille ryhmille on tärkeää. EKP pystyy mandaattinsa rajoissakin vaikuttamaan monella tavoin asioihin, jotka ovat ihmisille tärkeitä. Hyviä esimerkkejä ovat eriarvoisuuden vähentäminen, virtuaalivaluutat ja ilmastonmuutos. Viestintä on tärkeässä osassa myös EKP:n rahapolitiikan strategian uudelleenarvioinnissa.

11.1 Innovatiivista viestintää

EKP pyrkii tavoittamaan uusia ja nuorempia kohderyhmiä innovatiivisella viestinnällä.

Alkuvuodesta 2019 EKP juhlisti euron 20-vuotista taivalta ja käynnisti viestintäkampanjan yhdessä suositun QuizTaisto-sovelluksen kanssa. Etenkin nuorille suunnatussa #EUROat20-kilpailussa tutustuttiin EKP:n tehtäviin. Yli 1,6 miljoonaa osallistujaa eri puolilta Euroopan unionia keränneellä leikkisällä kilpailulla herätettiin mielenkiintoa EKP:tä ja euroa kohtaan.

Suosittu kampanja toi ilmi useita virheellisiä käsityksiä – tiedot EKP:n rakenteesta ja toiminnasta olivat usein puutteellisia. EKP:n on tärkeää luoda yhteys toimintansa ja erilaisten päivänpolttavien teemojen välille viestimällä selkeästi. Syyskuussa 2019 EKP alkoi julkaista uutta lyhyiden videoiden sarjaa, jossa työntekijät kertovat selkeästi ja ymmärrettävästi tärkeistä aiheista, kuten kryptovaroista ja tilivelvollisuudesta, ja selittävät, miksi heidän työllään on väliä. Videot julkaistaan EKP:n Instagram-tilillä, jonka avaamisesta tuli vuonna 2019 kuluneeksi vuosi. Senkin avulla tavoitetaan uusia kohderyhmiä.

Syyskuussa 2019 alkoivat myös EKP:n kuukausittaiset Podcast-lähetykset. Podcast-ohjelmien suosio on kasvanut nopeasti. Podcastien avulla EKP pystyy paitsi tavoittamaan uusia kohderyhmiä myös osallistumaan syvällisesti mutta vähemmän muodollisesti keskusteluun sille tärkeistä asioista.

Vuonna 2019 EKP:n viestinnässä pyrittiin tarttumaan EKP:n ja euroalueen ihmisten kannalta tärkeisiin aiheisiin ja päivänpolttaviin kysymyksiin myös rahapolitiikan ydinteemojen ulkopuolelta. Toukokuussa 2019 EKP:n verkkosivuille lisättiin ilmastonmuutosta käsittelevä verkkosivu, jolle on koottu tietoa EKP:n toiminnasta ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämiseksi sekä aiheeseen liittyviä aloitteita ja julkaisuja (ks. myös kehikko 3).

EKP:n pyrkimys tavoittaa uusia kohderyhmiä tarkoittaa myös, että euroalueen kansallisten kielten käyttöä lisätään, sillä näin viestinnässä päästään lähemmäs kansalaisia. Kustannustehokkuuteen on pyritty esimerkiksi hankkimalla käännösprosessien tueksi koneoppimiseen perustuvaa tekniikkaa.

EKP:n uusi pääjohtaja Christine Lagarde on kasvattanut selvästi EKP:n digitaalista jalanjälkeä ja tavoittavuutta kautensa alettua marraskuussa 2019. Christine Lagarden Twitter- ja LinkedIn-seuraajien myötä EKP:n mahdollisuudet tavoittaa yleisöjä näillä kanavilla yli kaksinkertaistuivat, vaikka EKP:n omillakin tileillä oli jo paljon seuraajia. Nyt seuraajia on yli 2,5 miljoonaa. Lagardella on lisäksi 5,8 miljoonaa seuraajaa kiinalaisella Weibo-alustalla. Pääjohtajan tilit vahvistavat merkittävästi EKP:n mahdollisuuksia tulla ymmärretyksi.

11.2 Analytiikalla vaikuttavampaan viestintään

Viestinnässä on tärkeää ymmärtää, miten kohdeyleisöt muodostuvat, millä kanavilla ne voi tavoittaa ja mikä niitä kiinnostaa, jotta viestintä voi olla tehokasta ja saavuttaa halutun vaikutuksen. Viestintäprosessia on hyvä analysoida alusta loppuun syvällisemmin, sillä keskuspankin viestien lähettämisen ja vastaanottamisen välillä tapahtuu paljon, viestintä- ja palautemekanismit kehittyvät, ja esimerkiksi tiedotusvälineillä ja finanssimarkkinoiden toimijoilla on tärkeä rooli viestien välittäjinä. EKP:llä on käytössään edistyksellistä analytiikkaa, jonka avulla sen viestinnän tehoa voidaan luotettavasti mitata. Näin saadaan selville, menevätkö viestit perille, vaikuttavatko ne yleiseen mielipiteeseen ja lisäävätkö ne luottamusta EKP:hen.

Vuonna 2019 EKP panosti sisäiseen tutkimustoimintaan ja analytiikkaan ja laajensi myös yhteistyötä ulkopuolisten tutkijoiden kanssa.

EKP pyrki selvittämään, miten sen viestintä otetaan vastaan etenkin nuorten keskuudessa, ja järjesti kohderyhmätutkimuksen 18–35-vuotiaiden keskuudessa kuudessa euroalueen maassa. Siinä tutkittiin paitsi nuorten käsityksiä EKP:stä myös näiden talouteen, rahoitusmaailmaan ja yhteiskuntaan liittyviä mielenkiinnon kohteita sekä nuorison suosimia viestintäkanavia. Tulosten perusteella nuorilla oli hyvin pintapuolinen kuva EKP:n toiminnasta, eikä talous- ja finanssiala juuri kiinnostanut. Ilmastonmuutos ja vastuullisuus kiinnostavat nuoria enemmän. Tutkimuksen mukaan suosituin viestintäkanava nuorison keskuudessa on sosiaalinen media, josta myös suuri osa informaatiosta saadaan. Toinen keskeinen tiedonlähde on oma tuttavaverkko.

Osana viestintänsä arviointia EKP testasi ja analysoi, miten tietoa on parasta esittää digitaalisilla alustoilla. Julkaisujen sisältöä tehtiin helpommin lähestyttäväksi laatimalla tärkeimmille raporteille omia verkkosivuja ja tuomalla keskeisiä viestejä esiin sosiaalisessa mediassa myös visuaalisesti. Lähestymistapaa voidaan pitää onnistuneena, sillä julkaisujen lukijakunta on kasvanut ja lukijat viettävät niiden parissa 50 % enemmän aikaa. Tällainen empiirinen tieto luo pohjaa dynaamisemmalle viestinnälle.

EKP laajentaa ja syventää keskuspankkiviestinnän tutkimustaan muun muassa perustamassaan tutkimusverkostossa Research and Policy Network on Central Bank Communication, jonka toisen puheenjohtajan tehtävän se täyttää. Tutkimusverkosto toimii Centre for Economic Policy Researchin (CEPR) alaisuudessa (ks. myös osa 8.1). Lokakuussa 2019 EKP:ssä järjestettiin kaksipäiväinen työpaja, jossa EKP:n ja muiden keskuspankkien viestintäasiantuntijat kohtasivat rahoitusmarkkina-analyytikkoja, journalisteja sekä useiden eri alojen tutkijoita. Mukana oli muun muassa talousalan, psykologian ja sosiologian tutkijoita. Keskusteluissa käytiin läpi julkiseen viestintään liittyviä riskejä ja mahdollisuuksia, avoimuuden rajoja keskuspankkitoiminnassa sekä joukkoviestinten muuttuvaa roolia keskuspankkiviestinnän välittäjinä. EKP julkisti lokakuussa 2019 kattavan tietokannan, johon on koottu sen päätöksentekijöiden pitämät puheet kautta aikojen. Tietokanta on helppokäyttöinen tutkimusapu, ja sitä päivitetään säännöllisesti. EKP on toistaiseksi ainoa keskuspankki, joka tarjoaa tällaisen aineiston tutkijoiden käyttöön. Tavoitteena on helpottaa uudenlaisia tutkimushankkeita ja kannustaa tutkijoita perehtymään EKP:n viestintään esimerkiksi tekstianalyysin keinoin.

12 Organisaatio ja hyvä hallintotapa

EKP on EU:n toimielin, joka ohjaa eurojärjestelmän ja yhteisen valvontamekanismin toimintaa. EKP:n palveluksessa on yli 3 500 työntekijää eri puolilta Eurooppaa. EKP on sitoutunut motivoimaan henkilöstöään ja kehittämään sen osaamista. Vuonna 2019 se edisti edelleen monimuotoisuutta ja osallisuutta päästäkseen organisaationa entistä parempiin tuloksiin. Lisäksi EKP sitoutui entistä vahvemmin täyttämään hyvän ja luotettavan hallinnon vaatimukset. Tärkeä merkkipaalu saavutettiin, kun EKP:n ylimmän johdon jäsenten yhteiset menettelytapaohjeet tulivat voimaan 1.1.2019. Vuoden 2019 kohokohta oli, kun EKP juhlisti 340 miljoonan eurooppalaisen yhteisen rahan eli euron 20-vuotista taivalta (ks. kehikko 12).

12.1 Huipputulokset kumpuavat johtamistaidosta, osallistamisesta ja henkilöstön kehittämisestä

Monimuotoisuuden ja osallistavien toimien edistäminen on tärkeää henkilöstönsä ja koko EU:n kannalta, sillä monimuotoiset ryhmät saavat aikaan parempia tuloksia. Monimuotoisuus, keskinäinen kunnioitus, eettinen toimintakulttuuri ja henkilöstön hyvinvointi ovatkin EKP:n hallinnon keskeisiä tavoitteita.

EKP edisti vuonna 2019 edelleen monimuotoisuutta ja osallisuutta päästäkseen organisaationa entistä parempiin tuloksiin. EKP:ssä on useita pitkäaikaisia monimuotoisuusverkostoja, jotka pitävät tiiviisti yhteyttä henkilöstöhallintoon ja pyrkivät palvelemaan monimuotoisuuteen liittyviä tarpeita mahdollisimman kattavasti. Vuonna 2019 perustettiin uusi DiversAbility-verkosto työntekijöille, joilla on jokin vamma tai pitkäaikaissairaus, sekä heidän tukijoilleen.

Euroopan keskuspankkijärjestelmässä (EKPJ) ja yhteisessä valvontamekanismissa (YVM) EKP vaihtaa kansallisten keskuspankkien ja valvontaviranomaisten kanssa jatkuvasti kokemuksia parhaista monimuotoisuus- ja osallistamiskäytännöistä. Tähän tarjosi tilaisuuden esimerkiksi EKPJ:n ja YVM:n monimuotoisuusverkoston neljäs vuosikokous Saksan keskuspankin tiloissa Eltvillessä vuoden 2019 syyskuussa. EKP myös osallistui toukokuussa 2019 sukupuolten tasa-arvoa käsitelleeseen huippukokoukseen, jossa oli mukana G7-maiden keskuspankkien henkilöstöosastojen päälliköiden lisäksi osallistujia EKPJ:stä/YVM:stä ja kansainvälisestä valuuttarahastosta.

Vuonna 2019 EKP:ssä järjestettiin monenlaisia osallisuutta edistäviä toimia: se muun muassa osallistui ensimmäisen kerran Frankfurtin Christopher Street Day (Pride) -kulkueeseen ja järjesti tapahtumia kansainvälisenä vammaistenpäivänä, Kaapista ulos -päivänä ja kansainvälisen holokaustissa menehtyneiden muistopäivänä. Kansainvälisen naistenpäivän sekä kansainvälisen homo-, bi-, inter- ja transfobian vastaisen päivän (IDAHOBIT) tapahtumat ovat jo muodostuneet perinteeksi EKP:ssä.

EKP jatkaa toimiaan sukupuolten kannalta tasa-arvoisemman työyhteisön luomiseksi. Vuonna 2019 näistä toimista tehtiin riippumaton arviointi, jossa EKP sai helmikuussa tason 1 (arvioitu) EDGE-sertifioinnin tunnustuksena sitoutumisestaan sukupuolten tasa-arvon edistämiseen työpaikalla.

EKP:n johtokunnan asettamien tavoitteiden mukaan sukupuolten edustus työyhteisössä oli saatava tasapuolisemmaksi vuoden 2019 loppuun mennessä. Vuoden 2019 lopussa naisia oli kaikista päälliköistä 30,3 %, kun tavoitteeksi oli asetettu 35 %. Ylimmän johdon tehtävissä toimivien naisten osuus oli 30,8 %, kun tavoite oli 28 % (ks. taulukko 2). EKP:n koko henkilöstöstä naisia oli 45,3 %. Luvun 8 kehikossa 10 on lisätietoa sukupuolten tasa-arvosta urakehityksessä EKP:ssä.

EKP uudisti työpaikkailmoituksensa vuonna 2019 houkutellakseen palvelukseensa monipuolisia osaajia riippumatta näiden etnisestä taustasta, iästä, seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuolesta, sukupuoli-identiteetistä, uskonnosta, toimintarajoitteista ja muista ominaisuuksista. EKP loi jälleen yhteyksiä potentiaalisiin työnhakijoihin Sticks & Stones -messuilla, jotka ovat Euroopan suurin LHBT-rekrytointitapahtuma, European Women in Tech -konferenssissa ja muissa osallisuutta parantavissa rekrytointitapahtumissa.

EKP on sitoutunut vahvistamaan ja laajentamaan henkilöstönsä osaamista tarjoamalla monipuolisia oppimis- ja kehitysmahdollisuuksia, jotka antavat työntekijöille valmiuksia reagoida muuttuvan maailman haasteisiin. EKP laati vuoden aikana EKPJ:lle ja yhteiselle pankkivalvonnalle yhtenäistä opiskelu- ja kehittämisstrategiaa, jolla on tarkoitus tukea EU:n yhteistä etua palvelevan henkilöstön osaamista. Strategia perustuu jo olemassa oleviin paikallisiin oppimishankkeisiin, joihin voivat osallistua kaikki EKPJ:n ja yhteisen pankkivalvonnan työntekijät. Strategian tavoitteena on edistää toimintakulttuuria, jossa oppiminen ja osaamisen kehittäminen yhdistyvät tuottavuuteen, toimintakykyyn ja tehokkuuteen.

Johdolla on keskeinen rooli, kun halutaan parantaa niin yksittäisten työntekijöiden kuin tiimienkin työn tuloksellisuutta koko organisaation hyväksi. EKP:ssä on parin viime vuoden aikana toteutettu johtamistaidon kehittämisohjelma, joka päättyi menestyksellisesti marraskuussa 2019. Ohjelmaan osallistui yli 600 johtajaa kaikilta eri tasoilta, myös ryhmänjohtajia. Tavoitteena oli parantaa johtamistaitoa ja sitä kautta koko organisaation tuloksellisuutta sekä muodostaa vahvoja ryhmiä, joita yhdistää halu vahvistaa EKP:tä yhteisen näkemyksen mukaisesti.

Vuonna 2019 EKP kävi yksityiskohtaisesti läpi keinot, joilla henkilöstön ammatillista kasvua tuettiin. Selvityksen perusteella päätettiin ottaa käyttöön uusi kattava urakehitysjärjestelmä, jossa työntekijöille tarjotaan tilaisuuksia ammatilliseen kasvuun ja heidän ylenemismahdollisuuksiaan tuetaan. Ammatillista liikkuvuutta helpotetaan esimerkiksi muuttamalla pankin sisäistä tehtävänjakoa, ja työntekijöitä kannustetaan hankkimaan työkokemusta myös EKP:n ulkopuolelta. Muutokset parantavat EKP:n houkuttelevuutta työnantajana, pitävät henkilöstön sitoutuneena työhönsä ja tukevat työntekijöiden ammatillista kehitystä.

12.2 Entistäkin tiukempia hyvän ja luotettavan hallinnon vaatimuksia

Uutena osoituksena EKP:n sitoutumisesta hyvän ja luotettavan hallinnon vaatimuksiin ovat EKP:n ylimmän johdon jäsenten yhteiset menettelytapaohjeet, jotka tulivat voimaan 1.1.2019. Menettelytapaohjeissa on säännöt muun muassa jäsenten palvelussuhteen päättymisen jälkeisestä toiminnasta, yksityisistä rahoitustoimista ja suhteista eturyhmiin. EKP:n ylimpien hallintoelinten kaikkien jäsenten on lisäksi julkistettava kuukausittaiset kokous- ja tapahtumakalenterinsa (tammikuusta 2019 alkaen) ja annettava allekirjoitettu vuosi-ilmoitus etunäkökohdistaan eettiselle komitealle, joka arvioi ilmoitukset ja julkaisee ne sitten EKP:n verkkosivuilla.

Eettinen komitea^[69] myös neuvoo EKP:n ylimpien hallintoelinten jäseniä kysymyksissä, jotka liittyvät ammattietiikkaan ja etenkin jäsenten palvelussuhteen päättymisen jälkeiseen toimintaan ja heidän perheenjäsentensä ansiotoimintaan^[70]. Eettisen toimintatavan ja hyvän hallinnon merkityksen korostumisen myötä EKP on päättänyt, että kaikki ylimpien hallintoelinten jäsenet tapaavat toimikautensa alussa ja lopussa EKP:n compliance- ja hallintotapayksikön päällikön. Tapaamisissa käsitellään yhteisissä menettelytapaohjeissa asetettuja velvollisuuksia.

Euroalueen keskuspankkien ja kansallisten valvontaviranomaisten yhteistyö tiivistyi vuonna 2019 eettisistä ja compliance-asioista vastaavien henkilöiden työryhmän (Ethics and Compliance Officers’ Task Force, ECTF) ansiosta. Työryhmästä on tullut tiedonvaihtokeskus ja foorumi, joka edistää menettelytapaohjeiden yhtenäistä soveltamista eurojärjestelmän ja yhteisen pankkivalvonnan kaikilla tasoilla. ECTF tarjosi vuoden aikana uusia oppimismahdollisuuksia järjestämällä eriaiheisia tilaisuuksia muun muassa YK:n eettisen toimiston, Euroopan oikeusasiamiehen toimiston ja Euroopan tilintarkastustuomioistuimen kanssa. Viimeksi mainittu esitteli erityiskertomuksensa tarkastamiensa EU:n joidenkin toimielinten eettisistä toimintapuitteista.

Vuonna 2019 toimitettiin jälleen työntekijöiden yksityisten rahoitustoimien sääntöjenmukaisuuden vuositarkastus, jossa tarkastettiin satunnaisotannalla 10 % EKP:n koko henkilöstöstä (ml. EKP:n ylimpien hallintoelinten jäsenet). Lisäksi EKP toimitti vuonna 2019 ulkopuolisen palveluntarjoajansa neuvosta tiettyyn henkilöstöryhmään kohdistuvan erityistarkastuksen.

EKP:n tarkastuskomitea auttoi mandaattinsa mukaisesti EKP:n neuvostoa täyttämään tehtävänsä ja velvollisuutensa, jotka liittyvät taloudellisten tietojen eheyteen, sisäisten valvontatoimien seurantaan, sovellettavien lakien, säännösten ja menettelytapaohjeiden noudattamiseen ja tarkastusten suorittamiseen. Tarkastuskomitean työn painopisteinä olivat vuonna 2019 kyberriskit, eurojärjestelmän taloudellisten riskien hallintajärjestelyjen riittävyys ja kannustaminen tarkastuksissa suositeltujen jatkotoimien proaktiiviseen seurantaan.

Läpinäkyvyys- ja tilivelvollisuusperiaatteiden mukaisesti EKP:n ylimpien hallintoelinten jäsenten on oltava säännöllisesti yhteydessä kansalaisiin sekä yksityiseen ja julkiseen sektoriin, tiedeyhteisöön, edunvalvontaryhmiin ja etujärjestöihin. Vuoropuhelussa ja keskusteluissa noudatetaan vakiintunutta julkisuuskäytäntöä läpinäkyvän ja hyvän hallinnon takaamiseksi.

Vuonna 2019 EKP vastasi EU:n kansalaisilta saamaansa 113 asiakirjapyyntöön ja julkisti yli 200 asiakirjaa (jotkin vain osittain).

Lisäksi EKP päätti alkaa soveltaa vuonna 2019 hyvää hallintoa ja läpinäkyvyyttä koskevan sitoumuksensa täyttämiseksi uutta käytäntöä, jonka mukaisesti ennen kesäkuuta 1998 – eli ennen EKP:n perustamista – päivätyt keskuspankkien pääjohtajien komitean ja Euroopan rahapoliittisen instituutin asiakirjat ovat arkistomateriaalia, joten ne ovat helpommin suuren yleisön saatavilla.

Tilinpäätös

https://www.ecb.europa.eu/pub/annual/annual-accounts/html/ecb.annualaccounts2019~9eecd4e8df.fi.html

Eurojärjestelmän konsolidoitu tase 31.12.2019

https://www.ecb.europa.eu/pub/annual/balance/html/ecb.eurosystembalancesheet2019~fed8c5244a.fi.html

Tilastot

https://www.ecb.europa.eu/pub/pdf/annrep/ecb.ar_annex2019_statistical_section~bf923b8ecc.en.pdf