Vuosi muutamin sanoin

Vuonna 2020 euroalueen taloutta kohtasi poikkeuksellisen vakava sokki koronaviruspandemian muodossa. Taloudellinen toiminta supistui rajusti vuoden alkupuoliskolla, kun sulkutoimet muodostuivat välttämättömiksi ja riskinottovalmius väheni selvästi. Tehokkaat ja koordinoidut raha- ja finanssipoliittiset toimet sekä rokotteita koskevat myönteiset uutiset auttoivat vakauttamaan toimintaa vuoden jälkipuoliskolla. Kaiken kaikkiaan BKT supistui 6,6 % vuonna 2020. Vuotuinen kokonaisinflaatio hidastui pääasiassa energian hinnanlaskun vuoksi ja oli 0,3 % vuonna 2020 (1,2 % vuonna 2019). Vuoden jälkipuoliskolla myös pandemiaan liittyvät tekijät hidastivat inflaatiota erityisesti kriisistä eniten kärsivillä sektoreilla, kuten kuljetus- ja hotellialalla.

EKP kevensi rahapolitiikkaansa huomattavasti, jotta pandemian kielteisiä vaikutuksia euroalueen talouteen voitiin vähentää. Se ryhtyi laajoihin toimiin, joiden mitoitusta säädettiin vuoden kuluessa. Tärkeimpiä toimia olivat uusi pandemiaan liittyvä tilapäinen osto-ohjelma (PEPP), vakuusvaatimusten höllentäminen ja uudet pitempiaikaiset rahoitusoperaatiot. Rahapolitiikan pandemiatoimet vakauttivat markkinoita merkittävästi. Niiden avulla pienennettiin vakavaa uhkaa, jonka pandemia muodosti rahapolitiikan välittymismekanismin toiminnalle, euroalueen talousnäkymille ja viime kädessä EKP:n hintavakaustavoitteelle. Makrovakauspolitiikassa keskityttiin ylläpitämään luotonantoa taloudelle. EKP:n pankkivalvonnalla puolestaan hillittiin kriisin vaikutusta ja vahvistettiin Euroopan pankkisektorin kriisinkestävyyttä mikrovalvonnan toimin.

Tammikuussa EKP:n neuvosto käynnisti EKP:n rahapolitiikan uudelleenarvioinnin varmistaakseen, että rahapolitiikka vastaa tarkoitustaan jatkossakin. Tarkoituksena on analysoida kattavasti perustavanlaatuisia muutoksia, joita vuonna 2003 toteutetun edellisen uudelleenarvioinnin jälkeen on tapahtunut. Inflaatio on hidastunut ja tasapainokorot ovat laskeneet jatkuvasti, ja myös globalisaation, digitalisaation ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia pohditaan. Uudelleenarvioinnissa selvitetään, tulisiko EKP:n rahapolitiikkaa muuttaa kehityksen valossa – ja miten. Uudelleenarvioinnin odotetaan valmistuvan vuoden 2021 jälkipuoliskolla.

EKP tahtoo löytää tapoja, joilla se voi mandaattinsa rajoissa vähentää ilmastonmuutoksen mahdollisesti huomattaviakin yhteiskunnallisia ja taloudellisia vaikutuksia. Eri toimintatapoja analysoidaan kaikilla rahapolitiikan osa-alueilla. Ilmastonmuutos otetaan jo huomioon EKP:n eläkerahaston ja omien varojen sijoituksissa kestävällä ja vastuullisella tavalla, ja myös EKP:n omaan hiilijalanjälkeen kiinnitetään erityistä huomiota. EKP on hiljattain perustanut ilmastonmuutoskeskuksen muotoilemaan ja ohjaamaan ilmasto-ohjelmaansa.

Eurojärjestelmällä on kattava vähittäismaksustrategia, jonka avulla voidaan hyödyntää digitalisaation innovatiivisia mahdollisuuksia. Erityisesti keskitytään pikamaksuihin, yleiseurooppalaisen maksuratkaisun kehittämiseen ja mahdollista digitaalista euroa koskevaan selvitystyöhön. Lokakuussa 2020 käynnistettiin digitaalista euroa koskeva julkinen kuuleminen, sillä eurojärjestelmä haluaa varmistaa, että mahdollisilla uusilla rahan muodoilla ja maksutavoilla on suuren yleisön luottamus.

EKP paransi vuonna 2020 viestintäänsä ja kampanjoitaan, sillä pandemia toi mukanaan uusia haasteita ja keskuspankki halusi ymmärtää paremmin Euroopan kansalaisten taloudellisia huolenaiheita ja tarpeita. Uudessa EKP:n blogissa julkaistiin 19 kirjoitusta vuonna 2020, ja useimpien teemana oli EKP:n vastaus kriisiin. Rahapolitiikan uudelleenarvioinnin osana järjestettiin ECB Listens ‑keskustelutilaisuuksia (ensimmäinen lokakuussa 2020), ja teemasivuilla verkossa saatiin lähes 4 000 kommenttia arvioinnin tueksi.

Vuosi 2020 oli nopean ja tehokkaan toiminnan vuosi. Maailmantalouteen kohdistuvaa suunnatonta ulkoista sokkia torjuttiin EU:n toimielinten ja maailman keskuspankkien yhteisin voimin. EKP teki oman osuutensa.

Frankfurt am Mainissa huhtikuussa 2021

Christine Lagarde

Pääjohtaja

Vuosi muutamin numeroin

1 Poikkeuksellinen ja vakava pandemiasokki ravisteli taloutta

Vuonna 2020 maailmantalous kohtasi ennennäkemättömiä haasteita ja koki syvän taantuman. Koronavirus (covid-19) -sokki oli kuitenkin luonteeltaan ulkosyntyisempi kuin edellisten, vuosien 2008 ja 2011–2012 kriisien taustatekijät. Siinä, missä edellisissä kriiseissä rahoitussektorin sisäiset erityisongelmat olivat keskeisiä, vuoden 2020 taantuman juuret eivät olleet taloudellisia. Koronaviruksen leviäminen vaikutti erittäin ankarasti talouskasvuun; vaikutus tuntui ensin Kiinassa ja myöhemmin maailmanlaajuisesti. Kansainvälinen kauppa supistui jyrkästi, globaalien arvoketjujen toiminnassa oli pahoja häiriöitä ja globaalien rahoitusmarkkinoiden epävarmuus kasvoi räjähdysmäisesti.

Myös euroalueen talous kärsi pandemian voimakkaista vaikutuksista. Muun muassa kulutus supistui vuoden alkupuoliskolla jyrkästi laajamittaisten sulkutoimien ja riskinkarttamisen lisääntymisen takia. Erityisesti palvelusektorin tuotanto heikkeni huomattavasti kysynnän puutteen ja toiminnan rajoitusten vuoksi. Sen seurauksena BKT supistui poikkeuksellisen nopeasti toisella vuosineljänneksellä. Samaan aikaan raha- ja finanssipoliittiset päättäjät reagoivat ripeästi ja määrätietoisesti kysynnän romahdukseen ja kohonneeseen epävarmuuteen muun muassa varmistamalla suotuisat ja vakaat rahoitusolot sekä likviditeetin jatkuvan tarjonnan. Koronakriisin alusta lähtien odotukset taantuman syvyydestä ja kestosta riippuivat suuressa määrin lääketieteellisten ratkaisujen eli erityisesti rokotteen kehitysnäkymistä. Yhdessä voimakkaiden ja yhteen sovitettujen politiikkatoimien kanssa loppusyksyn myönteiset uutiset rokoterintamalta johtivat luottamuksen asteittaiseen palautumiseen. Kasvu pysyi epävakaana vuoden jälkipuoliskolla, jolloin toinen tartunta-aalto iski, mutta kasvuodotukset vahvistuivat ja vakautuivat. Pandemia vaikutti voimakkaasti myös hintakehitykseen. Kysynnän heikkenemisen, öljyn hinnanlaskun ja talouskasvun hiipumisen seurauksena YKHI-inflaatio hidastui vuoden aikana ja pysyi negatiivisena elokuusta lähtien. Inflaatiota painoivat hitaammaksi muutkin tekijät, kuten Saksan arvonlisäverokannan tilapäinen alennus vuoden jälkipuoliskolla. Inflaationäkymiä kuitenkin kohensivat odotukset vakaasta elpymisestä vuonna 2021 sekä muutokset tilapäistekijöissä, kuten Saksan arvonlisäverokannan väliaikaisen alennuksen päättyminen. Määrätietoiset politiikkatoimet pitivät luotto- ja rahoitusolot kasvua tukevina ja kompensoivat suurelta osin riskiympäristön heikkenemisestä johtuvan pankkien luottokriteerien kiristymisen. Pandemian aiheuttama markkinahäiriö johti rahoitusolojen voimakkaaseen kiristymiseen maaliskuussa. Ripeiden politiikkatoimien myötävaikutuksella euroalueen valtionlainojen korot alkoivat kuitenkin yleisesti laskea vuoden 2020 kuluessa, ja vuoden jälkipuoliskolla osakehinnatkin elpyivät asteittain. Korostuneen epävarmuuden jaksolla myös rahan määrä ja luotonanto kasvoivat ripeästi, kun yritykset ja kotitaloudet pyrkivät kartuttamaan likviditeettipuskureitaan.

1.1 Pandemia aiheutti syvän talouden taantuman

Koronapandemian eteneminen, virukseen kohdistuneet rajoitustoimet ja talouspoliittinen tuki pandemian talousvaikutusten vaimentamiseksi ohjailivat maailmantalouden kasvutrendiä. Maailmantalous kohtasi syvän ulkoisen sokin, ja valtiot reagoivat yleisesti voimakkaalla talouspoliittisella tuella pandemian talousvaikutusten vaimentamiseksi. Vuoden 2020 toisella neljänneksellä maailmantalous saavutti aallonpohjan koronaviruksen hillintätoimenpiteiden myötä, mutta kolmannella neljänneksellä se alkoi vähitellen elpyä, kun pandemia ja hillintätoimenpiteet alkoivat hellittää ja tehokkaista rokotteista uutisoitiin. Pandemian toinen aalto ja uudet ankarat sulkutoimet eräissä kehittyneissä talouksissa kuitenkin hidastivat kasvua tuntuvasti viimeisellä neljänneksellä (ks. kuvio 1). Suurten kehittyvien markkinatalouksien neljännesvuotuinen talouskasvu oli negatiivista vuoden alkupuoliskolla mutta elpyi voimakkaasti sen jälkipuoliskolla.

Maailmantalouden jyrkkä supistuminen johtui pääasiassa pandemiarajoitusten runteleman palvelusektorin tuotannon kutistumisesta, sekä kaupan ja investointien vähenemisestä. Tuotannon kasvu elpyi palvelusektoria nopeammin tehdasteollisuudessa, joka hyötyi valtioiden elvytystoimista sekä elektroniikan, tietokoneiden ja lääketieteellisten laitteiden lisääntyneestä kysynnästä. Lisäksi pandemiarajoituksia purettiin tehdasteollisuudessa nopeammin kuin henkilökohtaiseen kanssakäymiseen perustuvalla palvelusektorilla.

Koronavirukseen liittyneet häiriöt sekä epävarmuus lisääntyivät jyrkästi ja pysyivät suurina heikentäen maailmantaloutta. Pandemia häiritsi myös kansainvälistä kauppaa ja globaaleja toimitusketjuja. Nämä häiriöt lievittyivät jossain määrin vuoden 2020 jälkipuoliskolla, kun viruksen hillintätoimenpiteet osittain poistettiin. Yhdysvaltojen ja Kiinan välisestä ensimmäisen vaiheen kauppasopimuksesta huolimatta kyseisten valtioiden väliset ulkomaankaupan jännitteet pysyivät voimakkaina monienkin eri mittarien mukaan. Jännittyneessä tilanteessa pandemian kutistama kysyntä ja aiemmin voimaan tulleet tuontitullien korotukset johtivat kaupan jyrkkään vähenemiseen. Epävarmuuden kasvu ja talouden ilmapiirin heikkeneminen puolestaan jarruttivat investointeja (ks. kuvio 2).

Globaali inflaatio hidastui vuonna 2020 pandemian myötä heikentyneen globaalin kysynnän (ks. kuvio 3) ja monien raaka-aineiden jyrkän hinnanlaskun takia. OECD-alueen vuotuinen kuluttajahintainflaatio hidastui vuoden 2019 jälkipuoliskon 2 prosentista 1,2 prosenttiin joulukuussa 2020 energian hinnanlaskun ja elintarvikkeiden hinta-inflaation hidastumisen vuoksi. Pohjainflaatio (ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja) hidastui kokonaisinflaatiota vähemmän ja oli noin 1,6 % vuoden 2020 lopussa.

Öljyn hinta laski jyrkästi vuoden alkupuoliskolla, kun globaali kysyntä heikkeni voimakkaasti ja erityisesti kun matkustamiseen ja työmatkaliikenteeseen kohdistuvat rajoitukset johtivat öljyn kulutuksen supistumiseen. Kansainvälisen raakaöljyn Brent-viitelaadun hinta heilahteli vuonna 2020 voimakkaasti 20:stä Yhdysvaltain dollarista (alin hinta kahteen vuosikymmeneen) 70 dollariin. Yhdysvaltalaisen West Texas Intermediate -viitelaadun hinta laski huhtikuussa hetkeksi alle nollan.

Euro vahvistui vuoden 2020 aikana nimellisellä efektiivisellä valuuttakurssilla mitattuna noin 7 %. Tämä johtui euron vahvistumisesta erityisesti Yhdysvaltain dollariin nähden. Euro vahvistui myös Englannin puntaan nähden, mutta vaihtokurssi heilahteli merkittävästi vuoden 2020 aikana heijastellen lähinnä muutoksia Ison-Britannian EU-eroon liittyvissä odotuksissa.

Vuoden 2020 lopussa covid-19-rokotteiden liittyvän myönteisen kehityksen valossa maailmanlaajuisen kasvun arvioitiin elpyvän voimakkaasti vuonna 2021. Näkymät olivat kuitenkin hyvin epävarmoja, ja maailmantalouden kasvuun kohdistuvat riskit kallistuivat kaiken kaikkiaan huonompaan suuntaan, koska uusien tartuntojen voimakas lisääntyminen ja keskeisissä talouksissa aloitetut uudet rajoitustoimet jarruttivat talouden elpymisvauhtia.^[1]

1.2 Euroalueen talouskehitys myötäili maailmantalouden kehitystä^[2]

Talouskasvun hidastuttua jo vuonna 2019 euroalueen BKT supistui 6,6 % vuonna 2020 (ks. kuvio 4). Talouden toimeliaisuuden dramaattinen heikkeneminen ja epätasainen kehitys vuonna 2020 johtuivat koronapandemiasokista ja viruksen leviämisen hillitsemiseksi toteutetuista sulkutoimista. Pandemian ensimmäinen aalto iski euroalueeseen lähinnä maalis-huhtikuussa ennennäkemättömällä nopeudella ja voimakkuudella ja johti useimmissa maissa koko talouden kattaviin ankariin rajoitustoimiin. Näiden toimenpiteiden seurauksena talouden toimeliaisuus supistui euroalueella kumulatiivisesti 15,3 % vuoden 2020 alkupuoliskolla. Pandemian hidastuminen ja sulkutoimenpiteiden lopettaminen toukokuussa 2020 useimmissa maissa saivat talouden toimeliaisuuden elpymään voimakkaasti kolmannella neljänneksellä. Kesän lopussa kasvu alkoi kuitenkin jälleen hidastua, ja uusi tartunta-aalto aiheutti vuoden viimeisellä neljänneksellä toisen sulkutoimenpiteiden kierroksen, joka oli kuitenkin paljon kohdennetumpi kuin ensimmäisen aallon aikana. Vaikka pandemia oli ennen muuta kaikkiin talouksiin vaikuttava yhteinen sokki, sen taloudelliset vaikutukset vaihtelivat jossain määrin maittain. Euroalueen maiden välisten vaihtelujen syynä olivat lähinnä sosiaalisen kanssakäymisen vähentämistoimenpiteistä voimakkaimmin kärsivien toimialojen osuus kussakin kansantaloudessa sekä erot terveydellisen kriisin voimakkuudessa ja toteutettujen elvytystoimien laajuudessa sekä luonteessa. Vuoden 2020 loppuun mennessä talouden toimeliaisuus oli euroalueella 4,9 % pandemiaa edeltänyttä tasoa vähäisempää, mutta maittaiset erot olivat huomattavia: Espanjassa talouden toimeliaisuus oli supistunut 9,1 % ja Alankomaissa 3,0 % pandemiaa edeltäneestä tasosta.

Pandemiaan liittynyt taantuma oli alkuvaiheissaan äkillisempi kuin viimeaikaisissa pidempikestoisissa laskusuhdanteissa, kuten vuosien 2008–2009 globaalissa finanssikriisissä tai euroalueen valtionvelkakriisissä vuosina 2011–2012. Voimakkaat signaalit ja odotukset elpymisestä nousivat kuitenkin paljon nopeammin kuin muiden kriisien yhteydessä. Tämä johtui pääasiassa koronasokin ulkosyntyisestä luonteesta, oikea-aikaisista ja määrätietoisista raha- ja finanssipoliittisista toimenpiteistä, edistymisestä rokotteiden kehittämisessä sekä aiempiin kriiseihin verrattuna paljon lievemmästä rahoitusmarkkinoiden negatiivisesta kierteestä, jota hillittiin myös keskuspankkien keskitetyillä toimenpiteillä.

Yksityinen kulutus supistui euroalueella 8,0 % vuonna 2020 heikennyttyään erityisen voimakkaasti vuoden alkupuoliskolla lähinnä sulkutoimien vuoksi. Kun koronasuluista johtuvaa käytettävissä olevien reaalitulojen laskua tasoitettiin tuntuvilla julkisilla tulonsiirroilla, kulutuksen väheneminen näkyi myös säästämisasteen voimakkaana nousuna. Sulkutoimien merkittävä lieventäminen vuoden 2020 kolmannella neljänneksellä johti yksityisen kulutuksen voimakkaaseen elpymiseen, joka tosin keskeytyi viimeisellä vuosineljänneksellä pandemian toisen aallon aikana. Vuoden 2020 lopulla yksityinen kulutus pysyi pandemiaa edeltänyttä tasoaan vähäisempänä työmarkkinoiden voimakkaan heikentymisen ja kasvavan epävarmuuden vuoksi.

Yritysten investoinnit romahtivat vuoden 2020 alkupuoliskolla. Sulkutoimien myötä monien yritysten liikevaihto supistui tuntuvasti, ja ne lykkäsivät investointipäätöksiä. Myös heikentynyt maailmanlaajuinen ja kotimainen kysyntä vaimensivat investointeja. Lisääntynyt epävarmuus varjosti jälleen yritysten investointinäkymiä vuoden jälkipuoliskolla, kun pandemia kiihtyi toiseen aaltoon ja talouskehityksen odotettiin pysyvän vaimeana pidemmän aikaa huonontuneen ulkoisen toimintaympäristön, vaimeamman loppukysynnän ja yritysten taseiden heikkenemisen vuoksi.

Myös ulkoisen kaupan nettovaikutus euroalueen tuotokseen oli negatiivinen vuonna 2020. Kiinassa koronaviruksen tyrehdyttämiseksi käyttöön otetut sulkutoimet rasittivat euroalueen ulkoista kauppaa alkuvuonna, ja Euroopassa toteutetut viruksen leviämisen hillitsemistoimenpiteet johtivat sekä tuonnin että viennin romahdukseen toisella neljänneksellä. Vienti kärsi liiketoiminnan tilapäisestä keskeytymisestä kaikkein voimakkaimmin. Kesäkuukausien aikana rajoitusten lieventäminen tasoitti tietä kauppavirtojen elpymiselle, mutta pahiten kärsineillä matkailu-, turismi- ja ravintola-aloilla elpyminen antoi odottaa itseään. Pandemian uusi aalto hidasti euroalueen kaupan elpymistä, joka oli vuodenvaihteessa vielä kesken.

Koronaviruksen vaikutus tuotannon kasvuun vaihteli toimialoittain. Palvelualan vaikutus reaalisen bruttoarvonlisäyksen supistumiseen oli suurin johtuen yhtäältä sosiaalisen kanssakäymisen vähentämiseen ohjaavien toimenpiteiden kohdistumisesta erityisesti siihen ja toisaalta euroalueen talouden toimialajakaumasta (ks. kuvio 5).

Euroalueen työmarkkinatilanne heikkeni, vaikka valtioiden tukitoimet lievensivät osittain pandemian vaikutusta työttömyyteen

Vaikka pandemia heikensi merkittävästi myös työllisyyden kasvua, sen vaikutusta euroalueen työmarkkinoihin lievennettiin vuonna 2020 työmarkkinapoliittisin toimin (ks. kuvio 6). Työllisyys supistui huomattavasti vuoden 2020 alkupuoliskolla mutta silti vähemmän kuin talouden toimeliaisuus, joka väheni nopeasti ja voimakkaasti (noin 15 %). Kokonaistyöllisyys supistui samaan aikaan noin 5 miljoonalla henkilöllä, minkä myötä työllisyys palautui vuotta 2018 edeltäneelle tasolle. Euroalueen valtioiden tukitoimet auttoivat rajoittamaan irtisanomisia (ks. työpaikkojen säilyttämisjärjestelyjä käsittelevä kehikko 1). Euroalueen valtiot laajensivat työpaikkojen säilyttämisjärjestelyt koskemaan useampia työntekijöitä kuin aiemmissa talous- ja finanssikriiseissä, mikä rajoitti merkittävästi irtisanomisia ja tuki siten yritys- ja työntekijäkohtaisen inhimillisen pääoman säilymistä. Tästä huolimatta työvoimaosuus supistui merkittävästi pandemian aikana, ja noin 3 miljoonaa henkilöä siirtyi työvoiman ulkopuolelle vuoden 2020 alkupuoliskolla. Viimeaikainen työmarkkinoiden sopeutuminen on vaikuttanut työntekijöihin eri tavoin, koska kriisi on vaikuttanut merkittävästi palvelusektoriin ja yrityksiin, jotka kärsivät eniten sosiaalisen kanssakäymisen vähentämistoimista ja liikkumisrajoituksista. Vähän koulutettujen työntekijöiden osuus työvoimasta supistui lähes 7 % ja keskiasteen koulutuksen saaneiden työntekijöiden 5,4 %, kun taas korkeakoulutettujen työntekijöiden osuus itse asiassa kasvoi 3,3 %.

Työllisyys väheni 1,9 % vuonna 2020 ja työttömyysaste nousi 8,4 prosenttiin. Työttömyysasteen nousu oli vähäisempää kuin aiemmilla taantumajaksoilla, kuten vuosina 2008–2009 ja 2011–2012, mikä johtui osaltaan euroalueen valtioiden oikea-aikaisista ja laaja-alaisista toimenpiteistä. Samaan aikaan työn tuottavuus kasvoi keskimäärin noin 1 % vuonna 2020, kun tehtyjen työtuntien määrä väheni merkittävästi työpaikkojen säilyttämisjärjestelyjen käytön myötä.

1.3 Finanssipoliittiset kriisitoimet

Vuonna 2020 julkisen talouden kehitystä leimasi koronapandemia, joka aiheutti hallituksille ennennäkemättömiä haasteita ja johti voimakkaisiin politiikkatoimiin. Julkisen talouden rahoitusasemaan kohdistui merkittäviä vaikutuksia niin budjetin tulo- kuin menopuolella. Kriisin ratkaisemiseen tarvittavat julkiset menot kasvoivat ja tulot pienenivät, kun talous ajautui jyrkkään taantumaan ja yrityksille ja kotitalouksille suunnattiin finanssipoliittisia tukia. Tämän seurauksena euroalueen julkisen talouden alijäämä suhteessa BKT:hen kasvoi vuonna 2020 edellisvuoden 0,6 prosentista 8,0 prosenttiin eurojärjestelmän asiantuntijoiden joulukuun 2020 kokonaistaloudellisten arvioiden mukaan (ks. kuvio 7). Hallitusten vahvan taloudellisen tuen vuoksi finanssipolitiikan mitoitus^[6] muuttui vuoden 2019 lievästi elvyttävästä kasvua erittäin vahvasti tukevaksi vuonna 2020, eli se kasvoi 4,8 prosenttiin suhteessa BKT:hen. Tosin on huomattava, että finanssipolitiikan mitoitus ja tuen suuruus vaihtelivat merkittävästi eri maissa. Kaiken kaikkiaan euroalueen valtioiden tukitoimien ripeys ja laajuus osoittivat suurta valmiutta torjua kriisiä ja vieläpä koordinoidusti. Yhteensovittamista helpotti vakaus- ja kasvusopimuksen poikkeuslausekkeen aktivointi.

Euroopan komission arvioiden^[7] mukaan pandemiaan liittyvät finanssipoliittiset toimenpiteet olivat vuonna 2020 koko euroalueella 4,2 % suhteessa BKT:hen. Suurin osa lisämenoista (ks. kuvio 8) liittyi joko välittömiin julkisiin kustannuksiin, jotka aiheutuvat kansanterveyskriisin ratkaisemisesta, tai kotitalouksille ja yrityksille suunnattuihin tukitoimenpiteisiin. Näiden tukitoimenpiteiden ensisijaisena tavoitteena oli säilyttää työllisyys ja tuotantokapasiteetti siten, että taloudella olisi hyvät edellytykset nopeaan elpymiseen pandemian laantuessa. Tämän tavoitteen mukaisesti suurin osa kotitalouksille kohdistetusta tuesta toteutui lyhennetyn työajan järjestelyillä tai lomautusjärjestelyillä, joiden tarkoituksena oli välttää massatyöttömyys. Vain pieni osa tuesta toteutettiin suorina tulonsiirtoina.^[8] Pandemian ensimmäisen aallon lopulla otettiin käyttöön rajoitetumpia talouden elpymisen tukitoimenpiteitä, kuten välittömien verojen alennuksia ja julkisten investointihankkeiden lisäyksiä. Pandemian ratkaisu oli vuonna 2020 kuitenkin vielä kaukana, ja syksyllä puhjenneen toisen aallon myötä nämä toimenpiteet tulevat todennäköisesti olemaan jatkossakin merkittävässä asemassa.

Talouteen kohdistetun finanssipoliittisen tuen lisäksi euroalueen maat antoivat huomattavan määrän lainatakuita erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten likviditeetin vahvistamiseksi, sillä näiden yritysten ei useinkaan ole helppo saada ulkoista rahoitusta. Likviditeettituella oli erityisen merkittävä asema kriisin alkuvaiheen keinovalikoimassa ennen kuin muita tukiohjelmia ehdittiin käynnistää. Takaukset olivat yhteensä noin 17 % suhteessa euroalueen yhteenlaskettuun BKT:hen^[9]. Lainatakaukset merkitsevät valtioille vastuusitoumuksia, ja jos takaukset lankeavat maksettaviksi, ne siis lisäävät julkisia menoja. Lisäksi monet hallitukset myönsivät veronmaksuun lykkäyksiä, antoivat lainoja ja tekivät yrityksiin pääomasijoituksia. Pääomasijoitukset ja muu likviditeettituki eivät yleensä ilmene rahoitusjäämästä, mutta ne näkyvät osittain valtion velassa.

Kriisillä on ollut myös hyvin kielteinen vaikutus euroalueen valtioiden velkatasoon. Tämä näkyi eurojärjestelmän asiantuntijoiden joulukuun 2020 arvioissa, jotka osoittivat, että kokonaisvelka suhteessa BKT:hen oli kasvanut 98,4 prosenttiin vuonna 2020, mikä on 14,5 prosenttiyksikköä enemmän kuin vuonna 2019. Valtiot ottivat lisäksi kantaakseen merkittäviä vastuusitoumuksia lainatakausten muodossa. Vaikka velkamäärän huomattava vähentäminen vie aikaa, ei ole merkkejä siitä, että julkisen velan kestävyys olisi euroalueella kyseenalaistunut. Arvio perustuu yhtäältä parantuneisiin vuoden 2021 elpymisodotuksiin, joihin vaikuttivat erityisesti useita koronarokotteita koskevat myönteiset uutiset, ja toisaalta myös odotuksiin suotuisista rahoitusoloista lähitulevaisuudessa. Lisäksi EU-tason koordinoiduilla finanssipoliittisilla toimilla voi odottaa olevan vakauttava vaikutus (ks. viimeaikainen esimerkki kehikossa 4). On edelleen tärkeää, että jäsenvaltioiden julkisen talouden rahoitusasemat palautetaan terveelle pohjalle talouden elvyttyä.

1.4 Inflaatio hidastui selvästi öljyn hinnan laskun ja talouden taantuman takia^[10]

Kokonaisinflaatio euroalueella hidastui keskimäärin 0,3 prosenttiin vuonna 2020 edellisvuoden 1,2 prosentista. Yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin (YKHI) erien tarkastelu osoittaa, että kokonaisinflaation hidastuminen johtui pääasiassa energian hintainflaation vaimenemisesta mutta vuoden jälkipuoliskolla myös ilman energiaa ja elintarvikkeita lasketun YKHI-inflaation vaimenemisesta (ks. kuvio 9). Inflaation hidastuminen johtui pohjimmiltaan taloudellisen toiminnan äkillisestä supistumisesta, joka heikensi merkittävästi kuluttajakysyntää ja aiheutti talousnäkymiin vakavaa talouskasvun hidastumisen riskiä. Inflaation hidastumispaineet kuvastivat myös eräitä koronapandemian ja sen torjuntatoimien taloudellisia vaikutuksia. Esimerkiksi inflaation hidastuminen edelleen vuoden jälkipuoliskolla johtui osittain kriisistä pahimmin kärsivien, matkailuun liittyvien palvelujen (erityisesti kuljetus ja hotellit) hintakehityksen heikkenemisestä sekä Saksan arvonlisäverokannan tilapäisen alennuksen vaikutuksesta.

Energian hintakehitys ja öljyn hinnanlasku pandemian alkuvaiheessa vaikuttivat suurelta osin siihen, että vuoden 2020 keskimääräinen kokonaisinflaatio hidastui edellisvuodesta. Sitä vastoin elintarvikkeiden hintakehityksen vaikutus YKHI-inflaatioon pysyi vuonna 2020 ennallaan 0,4 prosenttiyksikössä eli hieman edellisvuotista suurempana, mikä johtui suurelta osin erityisesti jalostamattomien elintarvikkeiden hintojen tuntuvasta tilapäisestä noususta pandemian aikana (7,6 % huhtikuussa 2020).^[11]

Pohjainflaatioindikaattorit laskivat vuoden 2020 aikana. YKHI-inflaatio ilman energiaa ja elintarvikkeita oli keskimäärin 0,7 % ja pysytteli vuoden 2020 neljän viimeisen kuukauden aikana ennätyksellisen alhaisella tasolla, kun se oli ollut 1,0 % vuonna 2019. Muiden teollisuustuotteiden kuin energian sekä palvelujen hintakehityksen heikkous myötävaikutti ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja lasketun YKHI-inflaation vaimeuteen. Muiden teollisuustuotteiden kuin energian inflaatio painui elokuussa 2020 negatiiviseksi ja joulukuussa 2020 ennätyksellisen alhaiseksi, kun taas palveluinflaatio saavutti lokakuussa 2020 kaikkien aikojen hitaimman tasonsa 0,4 prosentissa, josta se kuitenkin sittemmin kiihtyi hieman. Näiden kahden erän kehitykseen vaikuttivat samat tekijät, joiden vaikutukset olivat kuitenkin jossain määrin erilaiset. Euron vahvistuminen vuoden jälkipuoliskolla vaikutti muiden teollisuustuotteiden kuin energian inflaatioon enemmän kuin palveluinflaatioon. Sama koskee välillisten verojen muutoksia, koska vuokrat ja jotkin muut palvelujen alaerät on vapautettu arvonlisäverosta. Pandemiaan liittyvillä sulku- ja rajoitustoimilla oli suurempi vaikutus palvelujen hintakehitykseen, mikä näkyi erityisesti matkailu- ja vapaa-ajan erien inflaation hidastumisena. Yleisemmällä tasolla muiden teollisuustuotteiden kuin energian inflaatiota ja palveluinflaatiota ohjaili kuitenkin kysynnän romahdus, joka sai alkunsa pandemian myötä lisääntyneestä epävarmuudesta ja riskinkarttamisesta, rajoitustoimista sekä ansioiden ja työpaikkojen vähenemisestä. Niiden vaikutus oli huomattavasti suurempi kuin eräillä sektoreilla ilmaantuneiden toimitushäiriöiden inflaatiota kiristävä vaikutus. Lisäksi pandemia häiritsi YKHI-tietojen keräämistä. Tämän seurauksena laskennallisten hintojen osuus YKHIssä kasvoi huhtikuussa, minkä jälkeen se laski siten että laskennallisia hintoja käytettiin vain muutamiin eriin heinäkuusta lokakuuhun. Laskennallisten hintojen osuus suureni jälleen marras-joulukuussa, joskaan ei yhtä korkealle kuin keväällä.^[12] Kysyntä- ja tarjontavaikutukset viittasivat todennäköisesti myös siihen, että yksittäisten tavaroiden ja palvelujen kulutusosuudet poikkesivat YKHI-inflaation rakenteesta vuonna 2020.

BKT:n deflaattorilla mitatut kotimaiset kustannuspaineet kasvoivat vuoden 2020 aikana keskimäärin hieman voimakkaammin kuin vuonna 2019 (ks. kuvio 10). Sitä vastoin työntekijää kohti laskettujen palkansaajakorvausten vuotuinen kasvu hidastui nopeasti vuonna 2020 ja oli keskimäärin -0,6 % eli selvästi edellisvuotista hitaampaa. Samaan aikaan tuottavuuden kasvun vielä suurempi heikkeneminen merkitsi yksikkötyövoimakustannusten kasvun huomattavaa nopeutumista, mikä myötävaikutti BKT:n deflaattorin kasvuun. Yksikkötyövoimakustannusten kasvu oli keskimäärin 4,6 % vuonna 2020, kun se oli ollut 1,9 % vuonna 2019. Yksikkötyövoimakustannusten, tuottavuuden ja työntekijää kohden laskettujen työvoimakustannusten kasvu vuonna 2020 kuitenkin heijasti lyhennetyn työajan järjestelyjen laajamittaista käyttöä, jonka myötä muun muassa työllisyys heikkeni paljon vähemmän kuin tuotanto tai tehdyt työtunnit. Näiden toimenpiteiden tilastointiin liittyi myös seikkoja, jotka viittaavat siihen, että tukitoimilla oli epätavallisen suuri vaikutus kotimaisten kustannusten kehitykseen. Lisäksi ne vaikeuttivat viimeaikaisen ja aiemman kehityksen vertailua.^[13] Menopuolella nämä tilastointiongelmat ilmenivät esimerkiksi julkisen kulutuksen deflaattorin voimakkaana kasvuna toisella vuosineljänneksellä.

EKP:n Survey of Professional Forecasters -kyselytutkimuksen (SPF) mukaan pitkän aikavälin inflaatio-odotukset pysyivät historiallisen alhaisina vuonna 2020 vaihdellen 1,6 ja 1,7 prosentin välillä, jonne olivat pudonneet edellisenä vuonna. Kyselyn mukaan odotettu inflaatio seuraavan viiden vuoden aikana oli vuoden viimeisellä neljänneksellä 1,7 % eli sama kuin vuotta aiemmin. Pitkän aikavälin inflaatio-odotusten markkinapohjaiset mittarit, erityisesti viiden vuoden inflaatioon sidottu swap-korko viiden vuoden päästä, heilahtelivat huomattavasti koko vuoden ajan. Tämä swap-korko laski jyrkästi pandemian alussa ja saavutti vuoden 2020 ensimmäisen neljänneksen lopussa kaikkien aikojen alimman tasonsa (0,7 % 23.3.2020), ennen kuin se elpyi ja vakiintui lähelle pandemiaa edeltänyttä tasoaan vuoden lopussa (31.12.2020 se oli 1,3 %). Tästä huolimatta pitkän aikavälin inflaatio-odotusten markkinapohjaiset indikaattorit pysyivät hyvin vaimeina.

1.5 Luotto- ja rahoitusolosuhteet pidettiin suotuisina määrätietoisella politiikalla

Koronapandemian seurauksena maailmanlaajuiset ja kotimaiset talousnäkymät heikkenivät nopeasti, ja valtionlainojen riskilisät kasvoivat jyrkästi, kun rahoitustilanne yleisesti kiristyi. Lieventääkseen pandemiasokin vaikutusta talouteen sekä inflaatioon raha- ja finanssipoliittiset viranomaiset ryhtyivät ripeisiin ja määrätietoisiin toimiin, kun rahoitusvakauteen ja rahapolitiikan välittymiseen kohdistuvat riskit alkoivat kasvaa (ks. osa 2.1). Siten ne torjuivat tehokkaasti sokin aiheuttaman rahoitusolojen kiristymisen ja myötävaikuttivat erityisesti pitkien riskittömien korkojen laskuun ja euroalueen valtioiden 10 vuoden lainojen korkoeron kaventumiseen suhteessa 10 vuoden yön yli -swapkorkoon. Tämän seurauksena euroalueen valtioiden 10 vuoden joukkolainojen tuottojen BKT-painotettu keskiarvo laski 0,5 prosenttiyksikköä vuoden alusta 31.12.2020 mennessä, jolloin se oli -0,23 % (ks. kuvio 11).

Maaliskuun puolivälissä tapahtuneen romahduksen jälkeen osakkeiden hinnat toipuivat hitaasti mutta vakaasti sitä mukaa, kun talous alkoi elpyä ja kasvuodotukset kohentua ja kun markkinat saivat tukea raha- ja finanssipolitiikasta sekä rohkaisevista rokoteuutisista, jotka todennäköisesti alensivat osakkeiden riskilisiä ja tukivat markkinaodotuksia yritysten tulosten elpymisestä. Siten osakemarkkinoiden kehitys poikkesi merkittävästi vuosien 2008–2009 finanssikriisin aikaisesta voimakkaammasta ja erityisesti pitkäkestoisemmasta korjausliikkeestä. Samaan aikaan euroalueen osakkeiden kurssikehitys vuoden 2019 loppuun verrattuna oli toimialoittain hyvin erilaista. Muiden kuin rahoitussektorin yritysten osakkeiden laaja indeksi oli vuoden lopussa hieman vuoden 2019 lopun tasoa korkeampi, kun taas euroalueen pankkien osakkeiden hinnat laskivat jyrkemmin ja pysyivät noin 24 % alhaisempina (ks. kuvio 12).

Yritysten ulkoiset rahoitusvirrat kasvoivat vuonna 2020 edellisvuodesta mutta pysyivät pienempinä kuin edellisessä huipussaan vuonna 2017 (ks. kuvio 13). Vuoden 2020 aikana pankkien antolainauskorot pysyivät verrattain vakaina historiallisen alhaisella tasolla markkinakorkojen kehitystä mukaillen. Samaan aikaan yritysten lainanotto pankeilta ja velkapapereiden liikkeeseenlasku kasvoivat voimakkaasti heijastellen poikkeuksellisen suuria likviditeettitarpeita, kun talouskasvu hidastui tuntuvasti ja yritysten liikevaihto ja kassavirrat taantuivat jyrkästi. Pörssiosakkeiden nettomääräinen liikkeeseenlasku oli negatiivista, mikä johtuu pääasiassa listalta poistumisista vuoden 2020 toisella neljänneksellä. Sitä vastoin noteeraamattomien osakkeiden ja muiden oman pääoman ehtoisten instrumenttien nettomääräinen liikkeeseenlasku oli vahvaa myös otettaessa huomioon listalta poistumisten vaikutukset, mikä todennäköisesti kuvastaa myös tappioiden takia tehtyjä lisäpääomituksia. Yritysten välisten lainojen, kauppaluottojen ja muiden rahoituslähteiden käyttö oli verrattain vakaata.

Lavean rahan kasvu kiihtyi voimakkaasti koronakriisin myötä (ks. kuvio 14) pääosin suppean raha-aggregaatti M1:n kasvun ansiosta. Kasvun kiihtyminen johtui siitä, että yritykset ja kotitaloudet ovat kartuttaneet likviditeettipuskureita epävarmuuden lisääntyessä, mutta jossain määrin myös kulutusmahdollisuuksien vähenemisen aiheuttamasta kotitalouksien pakkosäästämisestä. Rahan luominen perustui sekä yksityiselle sektorille että valtiolle suunnatun kotimaisen luotonannon kasvuun, joka jälkimmäisessä tapauksessa koostui lähinnä eurojärjestelmän omaisuuseräostoista. Raha-, finanssi- ja valvontaviranomaisten oikea-aikaiset ja mittavat toimenpiteet ovat varmistaneet pankkien luotonannon euroalueen talouteen edullisin ehdoin.

Vaikka pankkien antolainausehdot olivat vuoden aikana yleisesti ottaen suotuisat, euroalueen pankkien luotonantokysely osoitti, että pankkien myöntämien yrityslainojen luotonantokriteerit (eli lainahakemusten hyväksymisehdot) tiukentuivat vuoden 2020 jälkipuoliskolla. Tämä johtui pankkien kokeman riskin kasvusta, kun pandemia vaikutti lainanottajien luottokelpoisuusnäkymiin. Pankit ilmoittivat kuitenkin myös, että niiden likviditeettiasemaa ja markkinaehtoisen rahoituksen saatavuutta paransivat omaisuuserien osto-ohjelmassa (asset purchase programme, APP) ja pandemiaan liittyvässä osto-ohjelmassa (pandemic emergency purchase programme, PEPP) tehdyt omaisuuserien ostot sekä kohdennettujen pitempiaikaisten rahoitusoperaatioiden kolmas sarja varsinkin sen jälkeen, kun osto-ohjelmien ja operaatioiden ehtoja muutettiin maalis- ja huhtikuussa. Näillä toimenpiteillä sekä lainatakauksilla, maksuaikojen pidennyksillä ja muilla hallitusten toteuttamilla toimenpiteillä ehkäistiin luottokriteerien tuntuvampi tiukentuminen.

2 Rahapolitiikalla ylläpidettiin suotuisia rahoitusoloja

EKP kevensi rahapolitiikkaa huomattavasti vuoden 2020 kuluessa pienentääkseen koronaviruspandemian (covid-19) kielteistä vaikutusta euroalueen talouteen. Kattavien toimien ja niiden ajoittaisen uudelleenmitoituksen ansiosta pystyttiin pienentämään likviditeetin ja luotonannon tyrehtymisen uhkaa, sillä pankkijärjestelmässä oli koko ajan runsaasti likviditeettiä. Toimilla turvattiin reaalitalouden luototus, ja rahapolitiikka pysyi mitoitukseltaan elvyttävänä, kun suhdanteita voimistava rahoitusolojen kiristyminen vältettiin. Rahapolitiikan vastaus pandemiaan vuonna 2020 vakautti merkittävästi markkinoita. Sen avulla vältettiin vakavat uhat, joita viruksen nopeasta leviämisestä aiheutui rahapolitiikan välittymismekanismin toiminnalle, euroalueen talousnäkymille ja viime kädessä EKP:n hintavakaustavoitteelle. Eurojärjestelmän tase kasvoi poikkeuksellisen suureksi vuonna 2020. Taseen loppusumma oli 7 000 miljardia euroa eli 2 300 miljardia euroa suurempi kuin edellisvuoden lopussa. Vuoden 2020 lopussa rahapolitiikan harjoittamista varten pidettävien arvopapereiden osuus eurojärjestelmän taseesta oli 79 %. Suureen taseeseen liittyvät riskit pidettiin edelleen kurissa EKP:n riskienhallintajärjestelyjen avulla.

2.1 EKP:n rahapolitiikan vastaus pandemian aiheuttamaan hätätilaan tuki talouden elpymistä ja inflaationäkymiä tärkeällä tavalla^[14]

EKP:n toimet koronaviruspandemian alussa

Vuoden alun tietojen perusteella euroalueen talous kasvoi jatkuvasti, joskin maltillisesti. Kansainvälisen kaupan heikkous epävarmassa maailmantilanteessa jarrutti edelleen kasvua, mutta euroalueen talous oli hyvällä pohjalla, sillä työllisyys koheni, palkat nousivat, finanssipolitiikka oli euroalueella hieman elvyttävää ja maailmantalous kasvoi, vaikkei aivan samaa tahtia kuin aiemmin. Inflaatiokehitys oli yleisesti ottaen vaimeaa, mutta pohjainflaatiossa oli odotusten mukaisesti havaittavissa merkkejä lievästä nopeutumisesta. Vuoden 2019 kuluessa tehtyjen rahapoliittisten päätösten avulla rahoitusolot pysyivät euroalueella suotuisina, mikä tuki talouskasvua ja loi hintapaineita eli edisti inflaation palautumista lähemmäksi EKP:n neuvoston keskipitkän aikavälin tavoitetta.

Tammikuun 2020 kokouksessaan EKP:n neuvosto päätti käynnistää EKP:n rahapolitiikan uudelleenarvioinnin. Strategian edellisen uudelleenarvioinnin jälkeen euroalueen talouden ja maailmantalouden rakenteissa on tapahtunut syvällekäyviä muutoksia. Finanssikriisin jälkiseuraukset sekä trendikasvun hidastuminen tuottavuuden kasvun heikkenemisen ja väestön ikääntymisen myötä ovat painaneet korot niin alas, että se on kaventanut EKP:n ja muiden keskuspankkien mahdollisuuksia reagoida suhdannekehityksen heikkenemiseen keventämällä rahapolitiikkaa tavanomaisilla välineillä. Lisäksi hidas inflaatio vaatii erilaisia toimia kuin perinteisesti haasteena ollut nopea inflaatio. Ympäristön kestävyyteen kohdistuvat uhat, nopea digitalisoituminen, globalisaatio sekä rahoitusrakenteiden muutos ovat nekin muokanneet rahapolitiikan toimintaympäristöä ja sen osana myös inflaatiokehitystä. Vastatakseen näihin haasteisiin EKP:n neuvosto päätti käynnistää rahapolitiikan strategiansa uudelleenarvioinnin perussopimukseen kirjatun hintavakaustehtävän rajoissa (ks. kehikko 2).

Alkuvuoden varovainen optimismi katkesi helmikuun lopulla, kun koronavirus levisi maailmalla. Varsin pian oli selvää, että pandemialla olisi suuri vaikutus euroalueen talouteen, vaikka olikin vaikea ennakoida, kuinka paljon kasvunäkymät heikkenisivät ja kuinka pitkäksi aikaa. Kansainvälisten toimitusketjujen häiriöiden arveltiin voivan aiheuttaa jonkin verran inflaation nopeutumispaineita euroalueella, mutta toisaalta kysynnän heikkenemisen odotettiin jarruttavan hintojen nousua tuntuvasti. Inflaation hidastumispaineiden riskiä lisäsivät myös euron valuuttakurssin vahvistuminen sekä riskinottohalukkuuden äkillinen väheneminen, jonka seurauksena rahoitusolot ja pankkien rahoitustilanne kiristyivät tuntuvasti.

EKP:n neuvosto päätti rahapolitiikkakokouksessaan 12.3.2020, että pandemia edellytti kattavia rahapoliittisia toimia. Tavoitteena oli, että pankkijärjestelmässä olisi jatkuvasti runsaasti likviditeettiä, jotta voitiin turvata reaalitalouden luototus ja pienentää likviditeetin ja luotonannon tyrehtymisen uhkaa. Samalla haluttiin pitää rahapolitiikan mitoitus elvyttävänä estämällä rahoitusolojen suhdanneluontoinen kiristyminen.

EKP:n neuvosto päätti esimerkiksi toteuttaa uusia pitempiaikaisia rahoitusoperaatioita, joiden korkona olisi talletusmahdollisuuden korko. Lisäksi kolmannen sarjan kohdennettujen pitempiaikaisten rahoitusoperaatioiden (TLTRO III) ehdot muutettiin huomattavasti edullisemmiksi kesäkuusta 2020 kesäkuuhun 2021. Kolmannen sarjan operaatioiden korkoa laskettiin 0,25 prosenttiyksikköä, ja ajanjaksolla kesäkuusta 2020 kesäkuuhun 2021 se voi olla matalimmillaan 0,25 prosenttiyksikköä alle keskimääräisen talletuskoron. Lisäksi vastapuolet voivat saada kolmannen sarjan operaatioissa enemmän rahoitusta kuin ennen. Enimmäismäärä nostettiin 50 prosenttiin niiden operaation ehdot täyttävästä lainakannasta. Ylimääräisten pitempiaikaisten operaatioiden ansiosta pankit voivat välittömästi saada lainaa erittäin suotuisilla ehdoilla, mikä helpotti niiden tilannetta siihen saakka, kun kolmannen sarjan operaatioita alettiin toteuttaa muutetuin ehdoin. Kolmannen sarjan operaatioiden tarkoituksena oli helpottaa pankkien rahoitusoloja kestävämmin ja tukea siten luotonantoa pandemiasta kärsiville sektoreille.

Omaisuuserien osto-ohjelmassa (asset purchase programme, APP) EKP:n neuvosto päätti varata uusia netto-ostoja varten 120 miljardia euroa lisää käytettäväksi vuoden loppuun mennessä, jotta yksityisen sektorin osto-ohjelmien vaikutus pysyisi vahvana. Lisäostojen rajaaminen ajallisesti vuoteen 2020 vaikutti asianmukaiselta, sillä sokin arvioitiin olevan luonteeltaan tilapäinen. Uusilla ostoilla, kuten koko omaisuuserien osto-ohjelmalla, pyrittiin tukemaan reaalitalouden suotuisia rahoitusoloja epävarmassa tilanteessa.

EKP:n neuvoston maaliskuun 2020 kokouksen jälkeisellä viikolla tilanne huononi merkittävästi, kun koronavirus levisi nopeasti ja lähes kaikissa euroalueen maissa ryhdyttiin laajamittaisiin rajoitustoimiin. Hinnat heilahtelivat hallitsemattomasti rahoitusmarkkinoilla ja kertoivat vakavista häiriöistä, kun kauppa ei käynyt ja markkinat hajautuivat yhä enemmän. Rahoitusolojen äkillinen tiukentuminen olisi voinut haitata EKP:n rahapolitiikan välittymistä euroalueen eri maihin ja vaarantaa siten hintavakauden.

Tilanteen nopean huonontumisen vuoksi EKP:n neuvosto päätti 18.3.2020, että markkinoiden vakauttamiseksi ja rahoitusolojen äkillisen tiukentumisen hillitsemiseksi tarvittiin voimakkaampia rahapoliittisia toimia. Toimet olivat vastaus pandemian muodostamaan vakavaan uhkaan euroalueen talousnäkymille, rahapolitiikan välittymismekanismille ja viime kädessä EKP:n hintavakaustavoitteelle. EKP:n neuvosto ilmoitti seuraavista lisätoimista:

Käynnistettiin pandemiaan liittyvä tilapäinen osto-ohjelma (pandemic emergency purchase programme, PEPP), johon varattiin 750 miljardia euroa. Ostokelpoisuusvaatimukset asetettiin samoiksi kuin omaisuuserien osto-ohjelmassa. Lisäksi EKP:n neuvosto laajensi ostokelpoisten arvopaperien joukkoa yrityssektorin velkapapereiden osto-ohjelmassa (CSPP) niin, että kaikki riittävän luottoluokituksen saaneet yritystodistukset olisivat ostokelpoisia. Näin myös alkuperäiseltä maturiteetiltaan alle vuoden markkinakelpoiset velkapaperit olisivat ostokelpoisia, jos niiden jäljellä oleva maturiteetti olisi ostohetkellä vähintään 28 päivää. Hyväksymällä laajempi joukko omaisuuseriä haluttiin tukea yritysten rahoitustilannetta ja auttaa viruksen vaikutuksista pahimmin kärsiviä talouden osa-alueita. Lisäksi EKP:n neuvosto teki poikkeuksen, jonka nojalla Kreikan valtion liikkeeseen laskemia velkapapereita voitaisiin ostaa PEPP-ohjelmassa. PEPP-ohjelman tilapäisyyden vuoksi EKP:n neuvosto päätti, että siinä voitaisiin ostaa myös julkisen sektorin velkapapereita, joiden jäljellä oleva maturiteetti oli alle vuoden mutta vähintään 70 päivää.

Pandemiaan liittyvä tilapäinen osto-ohjelma luotiin palvelemaan kahta tarkoitusta. Yhtäältä pyrkimyksenä oli keventää rahapolitiikkaa entisestään ja tukea talouden elpymistä pandemian aiheuttamassa kriisissä eli suojata hintavakautta keskipitkällä aikavälillä. Toisaalta ohjelma suunniteltiin joustavaksi, jotta ostoja voitaisiin ohjata tilanteen mukaan eri aikoina eri arvopaperiluokkiin ja eri maihin. Näin markkinoita voitaisiin vakauttaa tehokkaasti pandemian vaikutusten luodessa suurta epävarmuutta eri omaisuuserien markkinoilla ja euroalueen eri maissa.

Saman kokouksen yhteydessä EKP:n neuvosto ilmoitti keskeisten vakuusvaatimusten tilapäisestä keventämisestä. Tärkeimpiä riskiparametreja muutettiin, jotta vastapuolilla olisi edelleen mahdollisuus hyödyntää eurojärjestelmän luotto-operaatioita täysimääräisesti. Vakuusvaatimuksia kevennettiin tilapäisesti kahdessa vaiheessa. Ensimmäisistä toimista vakuusvaatimusten keventämiseksi ilmoitettiin 7.4.2020, jotta eurojärjestelmän vastapuolilla olisi käytettävissään tarvittavat vakuudet ja ne voisivat hyödyntää täysimääräisesti esimerkiksi kolmannen sarjan kohdennettuja operaatioita ja muita likviditeettiä lisääviä operaatioita. Lisäksi EKP:n neuvosto päätti 22.4.2020, että jälkimarkkinakelpoiset omaisuuserät ja niiden liikkeeseenlaskijat, jotka täyttivät vähimmäisvaatimukset 7.4.2020, säilyttäisivät vakuuskelpoisuutensa, vaikka niiden luottoluokitus alenisi, kunhan se ei laskisi alle tietyn minimitason. Muut vakuuskelpoisuusvaatimukset tuli edelleen täyttää. Tavoitteena oli pienentää luottoluokitusten mahdollisen alenemisen vaikutusta vakuuksien saatavuuteen ja välttää suhdannetta voimistavaa kehitystä.

EKP:n neuvoston huhtikuisen rahapolitiikkakokouksen aikaan taloustilanne heikkeni yhä nopeasti, taloudellinen toiminta supistui ja työmarkkinaolot huononivat jatkuvasti. Toimet viruksen leviämisen hillitsemiseksi olivat käytännössä pysäyttäneet taloudellisen toiminnan euroalueella ja maailmalla. Pandemian talousvaikutusten kestoa ja laajuutta oli edelleen vaikea ennakoida, mutta oli selvää, että taloudellinen toiminta euroalueella supistui nopeammin ja mittavammin kuin aikoihin.

Talousnäkymien huonontuminen, öljyn hinnan romahdus ja inflaatio-odotusten vaimeneminen kasvattivat riskiä, että inflaationäkymät euroalueella heikkenisivät entisestään. EKP:n neuvosto päätti siksi huhtikuussa 2020 lisätä tukeaan kotitalouksille ja yrityksille. EKP:n neuvosto laski kolmannen sarjan operaatioiden korkoa entisestään niin, että koroksi tuli kesäkuusta 2020 kesäkuuhun 2021 samalta ajanjaksolta laskettu eurojärjestelmän perusrahoitusoperaatioiden keskikorko vähennettynä 50 peruspisteellä. Jos operaation ehdot täyttävä vastapuolen nettoluotonanto olisi suurempi kuin vertailukohtana käytetty nettoluotonanto, korko olisi kesäkuusta 2020 kesäkuuhun 2021 samalta ajanjaksolta laskettu keskimääräinen talletuskorko vähennettynä 50 peruspisteellä. EKP:n neuvosto päätti lisäksi uudesta pandemiaan liittyvästä kohdentamattomien pitempiaikaisten rahoitusoperaatioiden sarjasta (pandemic emergency longer-term refinancing operations, PELTRO), jolla tuettaisiin euroalueen rahoitusjärjestelmän likviditeettitilannetta ja ylläpidettäisiin rahamarkkinoiden sujuvaa toimintaa varautumisjärjestelyn avulla. Maalis-huhtikuussa 2020 EKP myös teki tilapäisiä valuutanvaihto- ja repojärjestelyjä euroalueen ulkopuolisten keskuspankkien kanssa, ja kesäkuussa 2020 luotiin tilapäinen euroalueen repojärjestely (Eurosystem Repo Facility for Central Banks, EUREP). Järjestelyjen avulla tarjotaan euromääräistä likviditeettiä euroalueen ulkopuolelle ja ehkäistään ongelmien leviämistä euroalueelle.

Rahapolitiikkaa mitoitettiin uudelleen kesäkuussa

Kesäkuussa saadut tiedot vahvistivat, että euroalueen talous supistui pandemian ja sen hillitsemiseen tähtäävien toimien vuoksi ennennäkemättömällä tavalla. Työttömyyden kasvu ja ansionmenetykset sekä poikkeuksellisen suuri epävarmuus talousnäkymistä olivat johtaneet yksityisen kulutuksen ja investointien huomattavaan supistumiseen. Kehitys vaikutti kyselytietojen ja reaaliaikaisten talousindikaattorien perusteella tasaantuvan rajoitusten asteittaisen höllentämisen myötä, mutta toistaiseksi tilanne oli kohentunut vaisusti siihen nähden, miten nopeasti indikaattorit olivat romahtaneet kahden edellisen kuukauden aikana. Eurojärjestelmän asiantuntijoiden kesäkuun 2020 kokonaistaloudellisissa arvioissa taloudellisen toiminnan ennakoitiin supistuneen ennätyksellisen nopeasti toisella vuosineljänneksellä, joskin arvioihin liittyi poikkeuksellista epävarmuutta. Hintapaineiden odotettiin pysyvän erittäin vaimeina, sillä BKT:n nopea supistuminen oli kasvattanut merkittävästi talouden ylikapasiteettia. Taloudellinen toiminta ja inflaationäkymät arvioitiin huomattavasti aiempaa heikommiksi koko arviointijaksolla. Vielä vuoden 2019 joulukuun asiantuntija-arvioissa inflaation ennakoitiin olevan arviointijakson lopussa 1,6 %, mutta kesäkuussa 2020 arviona oli enää 1,3 %.

EKP:n neuvosto päätti tässä tilanteessa uusista rahapoliittisista toimista, joilla tuetaan taloutta toiminnan vähitellen käynnistyessä ja ylläpidetään hintavakautta keskipitkällä aikavälillä. Se päätti laajentaa pandemiaan liittyvää osto-ohjelmaa (PEPP) 600 miljardilla eurolla yhteensä 1 350 miljardiin euroon, tehdä netto-ostoja ohjelmassa vielä ainakin kesäkuun 2021 loppuun saakka ja sijoittaa hankittujen omaisuuserien erääntyessä takaisin maksettavan pääoman uudelleen ainakin vuoden 2022 loppuun saakka.^[15] PEPP-ohjelman ehtojen muutoksilla pyrittiin keventämään rahapolitiikkaa entisestään ja pitämään siten yllä suotuisia rahoitusoloja kaikilla sektoreilla ja kaikissa maissa. Perimmäisenä tavoitteena oli varmistaa, että inflaatiovauhti palautuisi kestävästi kohti EKP:n neuvoston tavoitetta.

Kesän kuluessa saadut tiedot kertoivat taloudellisen toiminnan piristyneen vahvasti rajoitusten purkamisen myötä. Elpyminen oli kuitenkin epäsymmetristä – tehdasteollisuudessa piristyminen oli selvempää kuin palvelusektorilla – ja toimintaa oli edelleen paljon vähemmän kuin ennen pandemiaa. Energian edullisuus ja hintapaineiden heikkous pitivät kokonaisinflaation hitaana, kun kysyntä oli vaimeaa ja työmarkkinoilla oli merkittävästi käyttämätöntä kapasiteettia.

Rahapolitiikkaa mitoitettiin uudelleen joulukuussa

Syksyllä kävi selväksi, että vaikka taloudellinen toiminta oli vilkastunut kesäkuukausina vahvasti, joskin epätasaisesti ja vain osittain, euroalueen talouden elpyminen hiipui odotettua nopeammin. Koronavirustartunnat olivat alkaneet jälleen lisääntyä, mikä asetti taas haasteita julkiselle terveydenhuollolle, ja rajoitustoimet varjostivat talouden kasvunäkymiä niin euroalueella kuin sen ulkopuolellakin. Inflaatio oli erittäin hidasta, kun kysyntä oli heikkoa ja työ- ja hyödykemarkkinoilla oli merkittävästi käyttämätöntä kapasiteettia. Saatujen tietojen perusteella pandemialla oli kaiken kaikkiaan ennakoitua huomattavampi vaikutus talouteen lyhyellä aikavälillä ja inflaation voitiin odottaa pysyvän heikkona pitemmän aikaa. EKP:n neuvosto ilmoitti lokakuussa 2020, että seuraavassa kokouksessaan joulukuussa se säätäisi välineitään tilanteen kehittymisen mukaan varmistaakseen, että rahoitusolot pysyisivät suotuisina ja tukisivat talouden elpymistä ja hillitsisivät pandemian kielteistä vaikutusta inflaationäkymiin.

EKP:n neuvoston joulukuun 2020 kokouksen alla saatujen tietojen ja eurojärjestelmän asiantuntija-arvioiden perusteella pandemialla oli ennakoitua huomattavampi vaikutus talouteen lyhyellä aikavälillä ja myös inflaation voitiin odottaa pysyvän heikkona pitemmän aikaa. Pandemian uusi aalto rajoitti merkittävästi taloudellista toimintaa euroalueella ja muualla maailmassa, ja talouden odotettiin taas supistuvan vuoden 2020 viimeisellä neljänneksellä. Kokonaisinflaation odotettiin pysyvän negatiivisena ennakoitua pitempään. Pohjainflaatio heikkeni indikaattorien mukaan jatkuvasti, ja inflaatiopaineiden odotettiin pysyvän vaimeina, sillä kysyntä oli heikkoa, palkkapaineet laskivat ja euro oli kevään ja kesän 2020 kuluessa vahvistunut.

Pandemian uuden leviämisaallon talousvaikutusten vuoksi EKP:n neuvosto päätti säätää uudelleen rahapoliittisia välineitään.

Se päätti laajentaa pandemiaan liittyvää osto-ohjelmaa (PEPP) 500 miljardilla eurolla yhteensä 1 850 miljardiin euroon, tehdä netto-ostoja ohjelmassa vielä ainakin maaliskuun 2022 loppuun saakka ja sijoittaa hankittujen omaisuuserien erääntyessä takaisin maksettavan pääoman uudelleen ainakin vuoden 2023 loppuun saakka. Ostoja tehtäisiin edelleen joustavasti markkinatilanteen mukaan, eli niitä ohjattaisiin eri aikoina eri arvopaperiluokkiin ja eri maihin ja niillä pyrittäisiin estämään rahoitusolojen tiukentuminen, sillä muuten olisi vaikeampaa torjua pandemian arvioitua inflaatiokehitystä hidastavaa vaikutusta ja tukea rahapolitiikan sujuvaa välittymistä. EKP:n neuvosto ilmoitti myös, että jos suotuisia rahoitusoloja voitaisiin ylläpitää suunniteltua pienemmillä ostoilla, PEPP‑ohjelmaan varattua summaa ei tarvitsisi käyttää kokonaan. Ostojen määrää voitaisiin tarvittaessa kasvattaa suotuisien rahoitusolojen ylläpitämiseksi myös, jos pandemian inflaatiokehitystä heikentävän vaikutuksen torjunta sitä edellyttäisi.

Lisäksi EKP:n neuvosto päätti keventää kolmannen sarjan kohdennettujen pitempiaikaisten rahoitusoperaatioiden ehtoja entisestään. Se päätti erityisesti pidentää kahdellatoista kuukaudella eli kesäkuuhun 2022 ajanjaksoa, jonka aikana huomattavasti suotuisampia ehtoja sovellettaisiin, ja toteuttaa kolme uutta operaatiota vuonna 2021. Vastapuolet voisivat saada kolmannen sarjan operaatioissa enemmän rahoitusta kuin ennen. Enimmäismäärä nostettiin 55 prosenttiin operaation ehdot täyttävästä vastapuolten lainakannasta (aiemmin 50 %).

EKP:n neuvosto päätti jatkaa kesäkuuhun 2022 vakuusvaatimusten keventämistoimia, jotka se oli hyväksynyt huhtikuussa, toteuttaa neljä uutta pandemiaan liittyvää kohdentamatonta pitempiaikaista rahoitusoperaatiota (PELTRO) vuonna 2021 sekä jatkaa euroalueen ulkopuolisten keskuspankkien kanssa tehtyjä tilapäisiä valuutanvaihto- ja repojärjestelyjä sekä eurojärjestelmän repojärjestelyä (Eurosystem Repo Facility for Central Banks, EUREP) maaliskuuhun 2022 asti. Lisäksi EKP:n neuvosto päätti, että säännöllisiä luotto-operaatioita toteutettaisiin jatkossakin senhetkisillä ehdoilla kiinteäkorkoisina huutokauppoina, joissa tehdyt tarjoukset hyväksyttäisiin täysimääräisesti, niin kauan kuin on tarpeen.

Tehdyillä rahapoliittisilla päätöksillä haluttiin auttaa pitämään rahoitusolot suotuisina pandemian kestäessä ja vahvistaa siten luotonantoa kaikille talouden sektoreille, tukea taloudellista toimintaa ja ylläpitää keskipitkän aikavälin hintavakautta. Esimerkiksi pandemian etenemisestä, rokotteiden käyttöön saannin ajoituksesta ja euron valuuttakurssin kehityksestä ei kuitenkaan voitu sanoa mitään varmaa. EKP:n neuvosto korosti siksi olevansa valmis tarkistamaan kaikkia välineitään tarpeen mukaan symmetrisen inflaatiotavoitteensa mukaisesti varmistaakseen, että inflaatio palautuisi kestävästi lähemmäksi tavoitetta.

Kaiken kaikkiaan rahapolitiikkaa kevennettiin huomattavasti vuoden 2020 kuluessa pandemian kielteisten vaikutusten pienentämiseksi. Kattavat toimet, joita säädettiin tilanteen kehittyessä, vakauttivat merkittävästi markkinoita. Niiden avulla pystyttiin keventämään rahoitusoloja, jotka olivat alkuvuodesta alkaneet kiristyä. Toimilla myös vakautettiin valtion joukkolainojen tuottoja (ks. kuvio 15), jotka vaikuttavat kotitalouksien, yritysten ja pankkien rahoituskustannuksiin. Pankkien rahoituskustannukset pysyivätkin toimien ansiosta erittäin suotuisina pandemian kuluessa (ks. kuvio 16). Myös kotitalouden ja yritykset hyötyivät suotuisista rahoitusoloista, sillä antolainauskorot olivat poikkeuksellisen matalat – kotitalouksilla alimmillaan keskimäärin 1,32 % ja yrityksillä 1,46 % (ks. kuvio 17). Rahapolitiikan vastaus pandemiaan vuonna 2020 varmisti, että rahoitusolot pysyivät suotuisina. Näin tuettiin talouden elpymistä ja pienennettiin pandemian kielteistä vaikutusta tulevaan inflaatiokehitykseen, mikä edisti inflaation palautumista kestävästi kohti EKP:n neuvoston tavoitetta.

2.2 Eurojärjestelmän taseen kehitys haastavina aikoina

Eurojärjestelmä on vuosina 2007–2008 alkaneesta maailmanlaajuisesta finanssikriisistä lähtien toteuttanut joukon tavanomaisia ja epätavanomaisia rahapoliittisia toimia, joilla on ollut suora vaikutus eurojärjestelmän taseen kokoon ja koostumukseen. Vastapuolille on muun muassa jaettu luotto-operaatioissa rahoitusta enimmillään neljäksi vuodeksi, ja lisäksi omaisuuserien osto-ohjelmassa on ostettu yksityisen ja julkisen sektorin omaisuuseriä. Vuonna 2020 EKP:n neuvosto päätti kattavista rahapoliittisista toimista koronaviruspandemian (covid-19) vaikutuksen hillitsemiseksi, mikä vaikutti merkittävästi myös eurojärjestelmän taseeseen. Lisäksi käynnissä oli jo ennestään useita epätavanomaisia toimia. Maaliskuussa 2020 EKP varasi lisää rahoitusta omaisuuserien osto-ohjelman (APP) ostoihin ja käynnisti pandemiaan liittyvän osto-ohjelman (PEPP). Seurauksena hallussa olevien suoraan ostettujen arvopaperien määrä kasvoi. Lisäksi EKP kevensi maalis-huhtikuussa 2020 kolmannen sarjan kohdennettujen pitempiaikaisten rahoitusoperaatioiden (TLTRO III) ehtoja (kahdesti) sekä teki muutoksia vakuuskäytäntöön ja riskienvalvontajärjestelmiin. Eurojärjestelmän toiminta rahoituksen välittäjänä lisääntyi näiden toisiaan täydentävien toimien myötä tuntuvasti.^[16] Kaiken kaikkiaan eurojärjestelmän tase jatkoi näiden epätavanomaisten rahapoliittisten toimien vuoksi kasvuaan vuonna 2020, ja sen koko oli vuoden lopussa jo ennätykselliset 7 000 miljardia euroa eli 49 % (2 300 miljardia euroa) suurempi kuin vuotta aiemmin. Toimilla lisättiin pankkijärjestelmän likviditeettiä 2 200 miljardilla eurolla.

Vuoden 2020 lopussa rahapolitiikkaan liittyviä saamisia oli yhteensä 5 500 miljardin euron arvosta eli ne muodostivat 79 % taseen kokonaisvaroista (70 % vuoden 2019 lopussa). Niihin sisältyi euroalueen luottolaitoksille myönnettyjä lainoja, joiden osuus taseen kokonaisvaroista oli 26 % (vuoden 2019 lopussa 13 %), ja rahapolitiikan harjoittamista varten hankittuja arvopapereita, joiden osuus kokonaisvaroista oli noin 53 % (vuoden 2019 lopussa 56 %; ks. kuvio 18). Loput taseen rahoitusvarat koostuivat pääasiassa eurojärjestelmän valuutta- ja kultavarannoista sekä rahapolitiikkaan liittymättömistä euromääräisistä sijoituksista.

Taseen vastattavaa-puolella vastapuolten varantotalletukset ja talletusmahdollisuuden käyttö kasvoivat yhteensä 3 500 miljardiin euroon (vuoden 2019 lopussa 2 000 miljardia euroa) ja muodostivat vuoden 2020 lopussa 50 % taseen kokonaisveloista (vuoden 2019 lopussa 39 %). Liikkeessä olevien setelien määrä kasvoi maaliskuussa 2020 aiempaa voimakkaammin, minkä seurauksena koko vuoden kasvu oli pitkän aikavälin keskiarvoa nopeampaa. Liikkeessä olevien setelien osuus kokonaisveloista oli vuoden 2020 lopussa 21 % (vuoden 2019 lopussa 28 %). Muut velat (kuten pääoma ja arvonmuutostilit) kasvoivat 2 100 miljardiin euroon (vuoden 2019 lopussa 1 600 miljardia euroa), ja niiden osuus kokonaisveloista oli 30 % (vuoden 2019 lopussa 34 %, ks. kuvio 18). Taustalla oli pääasiassa valtioiden talletusten kasvu 200 miljardista eurosta 500 miljardiin euroon, minkä jälkeen niiden osuus muista veloista oli 25 % (vuoden 2019 lopussa 11 %).

APP- ja PEPP-ohjelmien sijoitussalkkujen maturiteetti sekä sijoitusten jakautuminen eri arvopaperiluokkiin ja eri maihin

Omaisuuserien osto-ohjelmassa (APP) on tällä hetkellä neljä aktiivista osto-ohjelmaa: kolmas katettujen joukkolainojen osto-ohjelma (CBPP3), omaisuusvakuudellisten arvopaperien osto-ohjelma (ABSPP), julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelma (PSPP) sekä yrityssektorin velkapapereiden osto-ohjelma (CSPP). Vuonna 2020 käynnistettiin lisäksi pandemiaan liittyvä osto-ohjelma (PEPP), jossa ostokelpoisuusvaatimukset olivat samat kuin omaisuuserien osto-ohjelmassa. PEPP-ohjelmassa päätettiin ostaa poikkeuksellisesti myös Kreikan valtion liikkeeseen laskemia velkapapereita. Lisäksi maaliskuusta 2020 lähtien yrityssektorin velkapapereiden osto-ohjelmassa (CSPP) voitiin ostaa yritystodistuksia, joiden jäljellä oleva maturiteetti oli vähintään 28 päivää.

Omaisuuserien osto-ohjelmassa (APP) ostettuja arvopapereita oli vuoden 2020 lopussa kaikkiaan 2 900 miljardin euron arvosta (jaksotetun hankintamenon perusteella). Omaisuusvakuudellisten arvopaperien osuus kaikista APP-ohjelmassa ostetuista arvopapereista oli vuoden 2020 lopussa 1 % (29 miljardia euroa), katettujen joukkolainojen osuus 10 % (288 miljardia euroa) ja yrityssektorin velkapapereiden osuus 9 % (250 miljardia euroa). Yksityisen sektorin arvopapereista ohjelmassa ostettiin vuonna 2020 eniten yrityssektorin velkapapereita: niitä ostettiin nettomääräisesti 66 miljardin euron arvosta. Yrityssektorin velkapapereiden ostoissa noudatetaan vertailuindeksiä, jossa kaikki yritysten ostokelpoiset velkapaperikannat ovat edustettuina markkina-arvon mukaan.

Suurin osa omaisuuserien osto-ohjelmassa ostetuista arvopapereista oli julkisen sektorin velkapapereita. Vuoden 2020 lopussa niitä oli eurojärjestelmän hallussa jo 2 300 miljardin euron arvosta, mikä oli 80 % kaikista omaisuuserien osto-ohjelman sijoituksista (vuoden 2019 lopussa osuus oli 82 %). Julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelmassa maakohtaiset ostokiintiöt määräytyvät EKP:n pääoman jakoperusteen mukaan. Jotkin kansalliset keskuspankit ostivat myös EU:n alueelle sijoittautuneiden ylikansallisten laitosten velkapapereita. PSPP-ohjelmassa hankittujen arvopaperien maturiteeteissa oli jonkin verran maittaisia eroja, mutta niiden painotettu keskimääräinen maturiteetti oli vuoden 2020 lopussa 7,3 vuotta eli hieman pitempi kuin vuoden 2019 lopussa, jolloin se oli 7,12 vuotta.^[17]

Pandemiaan liittyvässä osto-ohjelmassa (PEPP) ostettuja arvopapereita oli vuoden 2020 lopussa kaikkiaan 753,7 miljardin euron arvosta (jaksotetun hankintamenon perusteella). Vuoden 2020 lopussa katettujen joukkolainojen osuus PEPP-ohjelmassa ostetuista arvopapereista oli alle 1 % (3,1 miljardia euroa), yrityssektorin velkapapereiden 6 % (43,2 miljardia euroa) ja julkisen sektorin velkapapereiden 94 % (707,4 miljardia euroa).

Julkisen sektorin velkapapereiden maakohtaiset ostokiintiöt PEPP-ohjelmassa perustuvat kansallisten keskuspankkien osuuksiin EKP:n pääomasta. Ostoja tehtiin kuitenkin joustavasti eli jakauma vaihteli sen mukaan, miten ostoja ohjattiin eri aikoina eri arvopaperiluokkiin ja eri maihin. PEPP-ohjelmassa hankittujen julkisen sektorin velkapaperien painotettu keskimääräinen maturiteetti oli vuoden 2020 lopussa 7,0 vuotta, mutta maturiteeteissa oli maakohtaisia eroja.

Vuonna 2020 eurojärjestelmä sijoitti omaisuuserien osto-ohjelmassa ja PEPP-ohjelmassa hankittujen omaisuuserien erääntyessä takaisin maksetun pääoman uudelleen täysimääräisesti. Yksityisen sektorin arvopaperien osto-ohjelmissa uudelleensijoituksia tehtiin 80,2 miljardin euron arvosta vuonna 2020 ja julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelmissa 229,4 miljardin euron arvosta. Julkisen sektorin ja yrityssektorin velkapapereiden osto-ohjelmissa sekä kolmannessa katettujen joukkolainojen osto-ohjelmassa hankittuja arvopapereita annettiin edelleen lainaan^[18] joukkolaina- ja repomarkkinoiden likvidiyden parantamiseksi.^[19] Myös PEPP-ohjelmassa hankittuja arvopapereita annetaan lainaan samoilla ehdoilla. Marraskuussa 2020 eurojärjestelmä muutti arvopaperilainausjärjestelyjen hinnoittelua suotuisammaksi, jotta ne pysyisivät toimivana varautumisjärjestelynä.

Eurojärjestelmän rahoitusoperaatioiden kehitys

Avoinna olevien eurojärjestelmän rahoitusoperaatioiden volyymi oli vuoden 2020 lopussa 1 800 miljardia euroa eli 1 200 miljardia euroa suurempi kuin vuotta aiemmin. Syynä olivat pääasiassa kolmannen sarjan kohdennetut pitempiaikaiset rahoitusoperaatiot (TLTRO III), joissa jaettiin 1 750 miljardia euroa, ja pandemiaan liittyvät pitempiaikaiset rahoitusoperaatiot (PELTRO), joissa jaettiin 26,6 miljardia euroa. Vapaaehtoiset takaisinmaksut pienensivät avoinna olevien operaatioiden volyymia 192 miljardia euroa ja TLTRO II -operaatioiden erääntyminen 303 miljardia euroa, eli molempien vaikutus volyymiin oli vähäinen. Pankeille annettiin mahdollisuus uusia maksamattomat TLTRO-lainansa kesä-, syys- ja joulukuun operaatioissa. Avoinna olevien eurojärjestelmän rahoitusoperaatioiden painotettu keskimaturiteetti oli vuoden 2020 lopussa noin 2,4 vuotta (vuoden 2019 lopussa noin 1,2 vuotta).

Vakuusvaatimusten keventäminen

EKP:n huhtikuussa ilmoittamat tilapäiset toimet, joilla kevennettiin vakuusvaatimuksia, olivat tärkeä osa EKP:n rahapolitiikan vastausta pandemiaan, ja niitä jatkettiin joulukuussa 2020. Lainasaamisia oli mahdollista hyväksyä tilapäisesti vakuudeksi aiempaa enemmän, ja lainasaamisten tilapäistä vakuuskelpoisuutta jatkettiin. Uusien tilapäisten vakuussääntöjen mukaan kansalliset keskuspankit voivat hyväksyä vakuudeksi esimerkiksi pk-yrityksille ja ammatinharjoittajille myönnettyjä lainoja, joilla oli koronaviruspandemiaan liittyvä julkisen sektorin takaus.

Luottoluokitusten alenemisen mahdollisten suhdannevaikutusten vähentämiseksi EKP:n neuvosto päätti lisäksi, että jälkimarkkinakelpoiset omaisuuserät ja niiden liikkeeseenlaskijat, jotka täyttivät luottokelpoisuuden vähimmäisvaatimukset 7.4.2020, säilyttäisivät tilapäisesti vakuuskelpoisuutensa, vaikka niiden luottoluokitus alenisi. Eurojärjestelmä siis hyväksyy edelleen vakuudeksi jälkimarkkinakelpoisia omaisuuseriä, jotka olivat vakuuskelpoisia 7.4.2020, kunhan niiden luottoluokitus ei laske alle tietyn minimitason. Muut vakuuskelpoisuusvaatimukset tulee edelleen täyttää.

Lisäksi EKP päätti keventää vakuuksien aliarvostusvaatimuksia tilapäisesti 20 % kaikissa hyväksyttävissä omaisuuseräluokissa, eli eurojärjestelmän taseessa siedettiin tilapäisesti suurempaa riskiä. Samalla EKP:n neuvosto päätti nostaa pankkien vakuudettomien joukkolainojen keskittymärajan 2,5 prosentista 10 prosenttiin ja laskea kotimaisten lainasaamisten vähimmäiskoon 0 euroon, jotta pienyrityksille myönnettyjä lainoja olisi helpompi käyttää vakuutena. Osana rahapolitiikan vastausta pandemiasokkiin EKP:n neuvosto päätti, että PEPP-ohjelmassa voitaisiin tilapäisesti ostaa myös sellaisia Kreikan valtion liikkeeseen laskemia jälkimarkkinakelpoisia velkapapereita, jotka eivät täytä luottoluokitusvaatimuksia.

Vakuuskelpoisia jälkimarkkinakelpoisia omaisuuseriä oli vuoden 2020 lopussa 15 657 miljardin euron arvosta, mikä on 1 493 miljardia euroa enemmän kuin edellisvuonna (ks. kuvio 19). Suurin omaisuuseräluokka olivat edelleen valtioiden velkapaperit (8 385 miljardia euroa). Muita merkittäviä omaisuuseräluokkia olivat pankkien vakuudettomat joukkolainat (1 667 miljardia euroa), katetut joukkolainat (1 640 miljardia euroa) ja yritysten joukkolainat (1 872 miljardia euroa). Suhteellisen pieni osa vakuuskelpoisista omaisuuseristä oli lisäksi aluehallinnon liikkeeseen laskemia velkapapereita (552 miljardia euroa), omaisuusvakuudellisia arvopapereita (584 miljardia euroa) ja muita jälkimarkkinakelpoisia omaisuuseriä (958 miljardia euroa).

Vakuudeksi toimitettujen omaisuuserien kokonaisarvo kasvoi huomattavasti: 1 543 miljardista eurosta 2 595 miljardiin euroon (ks. kuvio 20). Lainasaamisia (ml. tilapäisesti hyväksytyt lainasaamiset) oli vakuutena yli kaksi kertaa enemmän kuin edellisvuonna. Niiden yhteisarvo nousi 378 miljardista eurosta 825 miljardiin euroon. Toiseksi tärkein omaisuuseräluokka olivat pankkien katetut joukkolainat, joita oli vakuuskäytössä 629 miljardin euron arvosta. Keskushallinnon liikkeeseen laskemia velkapapereita oli vakuutena 383 miljardin euron arvosta ja omaisuusvakuudellisia arvopapereita 387 miljardin euron arvosta. Vähemmässä määrin vakuuskäytössä oli myös pankkien vakuudettomia joukkolainoja (145 miljardia euroa), aluehallinnon liikkeeseen laskemia velkapapereita (90 miljardia euroa) ja yritysten joukkolainoja (78 miljardia euroa).

2.3 Pandemiaan liittyvään osto-ohjelmaan ja omaisuuserien osto-ohjelmaan liittyvien taloudellisten riskien vähentäminen

Omaisuuserien osto-ohjelmassa (APP) tehtävillä netto-ostoilla tuetaan inflaatiovauhdin kestävää palautumista lähemmäksi keskipitkän aikavälin tavoitetta. Pandemiaan liittyvällä osto-ohjelmalla (PEPP) puututaan vakaviin riskeihin, joita koronaviruspandemiasta aiheutuu euroalueen talousnäkymille ja rahapolitiikan välittymismekanismille.

Kaikkiin rahapolitiikan välineisiin sisältyy riskejä, eivätkä suorat omaisuuseräostot ole poikkeus. Eurojärjestelmä hallitsee ja valvoo näitä riskejä. Tavoitteisiin voidaan pyrkiä monin tavoin, mutta valittujen toteutusmenetelmien tulisi olla toimivia ja riskitehokkaita. Eurojärjestelmän riskienhallinnassa pyritään riskitehokkuuteen eli eurojärjestelmän tavoitteiden saavuttamiseen mahdollisimman vähäisin riskein.^[20]

Omaisuuseräostoihin liittyvien taloudellisten riskien lieventämiseksi tarvittavat taloudellisten riskien hallintajärjestelyt riippuvat kulloisistakin rahapolitiikan tavoitteista ja kunkin omaisuuserätyypin ominaisuuksista ja riskiprofiilista. Riskienhallintajärjestelyt koostuvat ostokelpoisuuskriteereistä, luottoriskiarvioinneista ja due diligence -menettelyistä, hintasäännöistä sekä vertailu- ja raja-arvoista. APP- ja PEPP-ohjelmissa on riskienhallintajärjestelyt paitsi omaisuuserien ostoa ja niiden erääntyessä takaisin maksettavan pääoman uudelleensijoituksia varten myös itse omaisuuserille, niin kauan kuin ne ovat eurojärjestelmän taseessa.

Sen lisäksi, että järjestelyillä pienennetään taloudellisia riskejä, niiden avulla tähdätään hajautettuun ja markkinoiden kannalta neutraaliin sijoitusjakaumaan, joka edistää rahapoliittisten tavoitteiden saavuttamista. Riskienhallintajärjestelyissä otetaan huomioon myös muita kuin taloudellisia riskejä, kuten oikeudellisia, operatiivisia ja maineriskejä.

Seuraavassa tarkastellaan APP- ja PEPP-ohjelmien toteutusta ohjaavia taloudellisten riskien hallintajärjestelyjä.^[21] Taulukkoon 1 on koottu järjestelyjen keskeiset osatekijät.

Ostokelpoisuusvaatimukset

Ostokelpoisia voivat yleensä olla vain omaisuuserät, jotka hyväksytään vakuudeksi eurojärjestelmän luotto-operaatioissa. Luotto-operaatioiden vakuuskelpoisuusvaatimukset käyvät ilmi rahapolitiikan välineitä koskevista yleisistä säännöistä (ns. yleinen järjestelmä). Vakuuskelpoisuuden edellytyksenä on muun muassa, että omaisuuserällä on vähintään yhden eurojärjestelmän luottoriskinarvioinnissa hyväksyttävän ulkoisen luottoluokituslaitoksen antama luokitus^[22], joka vastaa vähintään eurojärjestelmän yhdenmukaistetun luokitusasteikon luokkaa 3 (CQS 3, tai parempi eli CQS 1 tai CQS 2). Vakuusvaatimuksia on helpotettu koronaviruspandemian yhteydessä, ja PEPP-ohjelmassa voidaan tilapäisesti ostaa myös sellaisia Kreikan valtion liikkeeseen laskemia jälkimarkkinakelpoisia velkapapereita, jotka eivät täytä luottoluokitusvaatimuksia. Lisäksi vakuudeksi hyväksytään vain euroalueella liikkeeseen laskettuja euromääräisiä omaisuuseriä, joiden selvitys suoritetaan euroalueella.

Yleisten vaatimusten lisäksi kullakin osto-ohjelmalla on omat erityiset ostokelpoisuusvaatimuksensa. Esimerkiksi julkisen sektorin ja yrityssektorin velkapapereille on asetettu vähimmäis- ja enimmäismaturiteetti, kuten myös PEPP-ohjelmassa ostettaville arvopapereille. Yrityssektorin velkapapereiden osto-ohjelmassa (CSPP) ei voida ostaa velkapapereita, joiden liikkeeseenlaskija tai liikkeeseenlaskijan emoyritys on luottolaitos. Lisäksi CSPP-ohjelmassa, kolmannessa katettujen joukkolainojen osto-ohjelmassa (CBPP3) ja omaisuusvakuudellisten arvopaperien osto-ohjelmassa (ABSPP) ei osteta alas ajettavien yhteisöjen eikä varainhoitoyhtiöiden liikkeeseen laskemia omaisuuseriä. CBPP3-ohjelmassa joukkolainojen on täytettävä omaa vakuuskäyttöä koskevat eurojärjestelmän hyväksyttävyysvaatimukset eli liikkeeseenlaskijalaitos voi käyttää niitä itse vakuutena.^[23] Omaisuusvakuudellisten arvopaperien kohdalla lisäehtona on, että suurin osa arvopaperin vakuutena oleviin saamisiin kytkeytyvistä velallisista on euroalueella.

Luottoriskiarvioinnit ja due diligence -menettelyt

Yksityisen sektorin omaisuuserien osto-ohjelmissa eurojärjestelmä toteuttaa ostokelpoisiin velkapaperiemissioihin liittyviä luottoriskiarviointeja ja due diligence -menettelyjä säännöllisesti. Seurannassa käytetään tiettyjä riski-indikaattoreita, ja arvioinneissa ja menettelyissä noudatetaan suhteellisuusperiaatetta, eli mitä riskipitoisempi omaisuuserä on, sitä perusteellisemmin sitä analysoidaan. Tarvittaessa voidaan turvautua täydentäviin riskienhallintatoimiin suhteellisuusperiaatteen rajoissa. Ostoja voidaan esimerkiksi rajoittaa tai keskeyttää, ja poikkeustilanteissa omaisuuseriä voidaan jopa myydä, jos EKP:n neuvosto tapauskohtaisen arvionsa pohjalta niin päättää.

Hintasäännöt

Omaisuuserien osto-ohjelmassa ja pandemiaan liittyvässä osto-ohjelmassa noudatettavilla hintasäännöillä varmistetaan, että ostot tehdään markkinahintaan, jolloin ne voidaan toteuttaa mahdollisimman riskitehokkaasti ja vääristämättä markkinoita. Hintasääntöjen mukaan huomioon otetaan saatavissa olevat markkinahinnat ja niiden laatu sekä käypä arvo. Lisäksi jälkikäteisarvioinneissa selvitetään, vastasivatko ostohinnat ostojen aikaisia markkinahintoja.

Kaikissa osto-ohjelmissa on sallittua hankkia vakuuskelpoisia tuotoltaan negatiivisia omaisuuseriä, joiden tuotto voi tilanteen mukaan olla myös alle talletusmahdollisuuden koron.

Vertailuarvot

Hyvin hajautetun sijoitussalkun rakentamisessa käytetään vertailuarvoja, jotka auttavat myös vähentämään riskejä. Yksityisen sektorin omaisuuserien ostoissa vertailuarvot pohjautuvat ostokelpoisen kannan markkina-arvoon eli kustakin kelpoisuuskriteerien ja riskien kannalta hyväksyttävästä emissiosta jäljellä olevien omaisuuserien yhteenlaskettuun nimellisarvoon. Julkisen sektorin velkapapereiden maakohtaiset ostokiintiöt PSPP- ja PEPP-ohjelmissa määräytyvät EKP:n pääoman jakoperusteen mukaan. PEPP-ohjelma on kuitenkin suunniteltu joustavaksi, jotta ostoja voidaan ohjata tilanteen mukaan eri aikoina eri arvopaperiluokkiin ja eri maihin.

Limiitit

Omaisuuserien osto-ohjelmassa käytetään limiittejä. Emissio- ja liikkeeseenlaskijakohtaisille omistusosuuksille on määritetty rahapoliittisten, toiminnallisten, oikeudellisten ja riskienhallinnallisten näkökohtien pohjalta ylärajat^[24] omaisuuseräluokittain – julkisen sektorin velkapapereille omansa ja yksityisen sektorin velkapapereille omansa. Kun EKP:n neuvosto ilmoitti pandemiaan liittyvästä osto-ohjelmasta, se teki selväksi, että EKP:n itse omalle toiminnalleen asettamat rajat eivät saa estää eurojärjestelmää toimimasta mandaatin edellyttämällä tavalla. EKP:n neuvosto on valmis tekemään tarvittaessa muutoksia, jotta toimet ovat euroaluetta uhkaavien riskien mukaisia.

PSPP-ohjelmassa emissio- ja liikkeeseenlaskijakohtaisten omistusosuuksien ylärajoja sovelletaan markkinoiden toiminnan ja hinnanmuodostuksen turvaamiseksi, suhteellisuusperiaatteen noudattamiseksi, riskien keskittymisen rajoittamiseksi sekä sen varmistamiseksi, ettei eurojärjestelmästä tule euroalueen valtioiden pääasiallista velkojaa. PSPP-ohjelmassa emissiokohtaisen omistusosuuden yläraja on ylikansallisten laitosten joukkolainoilla 50 % arvopaperikannasta. Muutoin emissiokohtaisen omistusosuuden yläraja on PSPP-ohjelmassa 33 % arvopaperikannasta, kunhan on varmistettu tapauskohtaisesti, että eurojärjestelmälle ei muodostu omistusosuuden myötä yhteistoimintalausekkeen (collective action clause) käytön estävää määrävähemmistöosuutta. Muussa tapauksessa yläraja on 25 %. Ylikansallisten laitosten kohdalla liikkeeseenlaskijakohtaisen omistusosuuden yläraja on 50 % kunkin laitoksen liikkeeseen laskemien ostokelpoisten omaisuuserien jäljellä olevasta kannasta, ja muiden vakuuskelpoisten liikkeeseenlaskijoiden kohdalla raja on 33 %.

Omaisuusvakuudellisten arvopaperien osto-ohjelmassa, kolmannessa katettujen joukkolainojen osto-ohjelmassa ja yrityssektorin velkapapereiden osto-ohjelmassa eurojärjestelmän emissiokohtaisen omistusosuuden yläraja on 70 %. Yrityssektorin velkapapereihin sovelletaan tietyissä tapauksissa alempaa emissiokohtaisen omistusosuuden ylärajaa: esimerkiksi julkisten yritysten liikkeeseen laskemien velkapapereiden kohdalla raja on sama kuin julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelmassa. Katettujen joukkolainojen ja yrityssektorin velkapapereiden ostoille on asetettu emissiokohtaisen ylärajan lisäksi liikkeeseenlaskijakohtainen yläraja. Yrityssektorin velkapapereihin sovellettavat ylärajat pohjautuvat liikkeeseenlaskijaryhmäkohtaiseen vertailuindeksiin, joka määräytyy ryhmään kuuluvien liikkeeseenlaskijoiden velkapapereiden markkina-arvon perusteella. Näin varmistetaan, että ostot jakautuvat hajautetusti. Kuten edellä todettiin, alempia ylärajoja voidaan soveltaa myös silloin, jos se on perusteltua luottoriskiarviointien ja due diligence -menettelyjen pohjalta.

3 Euroopan rahoitussektorilla riskit kasvaneet pandemian vuoksi

Rahoitusvakaustilanne kärsi huomattavasti vuonna 2020 puhjenneesta koronaviruspandemiasta. Kansanterveydellisen kriisin lisäksi pandemia voimisti myös rahoitusvakauden haavoittuvuustekijöitä huomattavasti monilla markkinoilla ja toimialoilla. Keskuspankit, hallitukset ja viranomaiset toteuttivat laajoja tukitoimia, jotka auttoivat pitämään välittömät rahoitusvakauden riskit hallinnassa. Keskipitkällä aikavälillä haavoittuvuustekijät ovat kuitenkin huomattavia. Tärkeimpiä huolenaiheita ovat kasvava alttius varallisuushintojen korjausliikkeille, velanhoidon vaikeutuminen yrityksillä, kotitalouksilla ja valtioilla, pankkien kannattavuuden heikkeneminen entisestään sekä pankkisektorin ulkopuolisten rahoituslaitosten luotto- ja likviditeettiriskit. Tässä tilanteessa EKP ryhtyi toimiin lievittääkseen pandemian aiheuttamia talouden häiriöitä. Makrovakauspoliittisissa toimissa keskityttiin erityisesti ylläpitämään luotonannon jatkumista taloudelle, ja EKP:n pankkivalvonta pyrki lievittämään kriisin vaikutusta ja edistämään Euroopan pankkisektorin häiriönsietokykyä. Vuonna 2020 EKP osallistui jälleen rakenteellisia kysymyksiä koskevaan työhön, jossa käsiteltiin esimerkiksi pääomamarkkinaunionin saattamista valmiiksi ja ilmastoriskien tuomia haasteita euroalueen rahoitusjärjestelmälle.

3.1 Rahoitusvakaustilanne vuonna 2020

Koronaviruspandemia voimisti EKP:n jo aiempina vuosina tunnistamia rahoitusvakauden haavoittuvuustekijöitä. Pandemia, epävarmuus sen kehityksestä ja sen vaikutuksesta talousnäkymiin sekä valtioiden, yritysten ja kotitalouksien velkaantumiseen olivat keskeisiä rahoitusvakauden riskeihin vaikuttavia tekijöitä vuonna 2020. Kriisin taloudellinen vaikutus euroalueen maissa on ollut huomattava. Se on vaikuttanut monin tavoin eri maiden ja toimialojen arvonlisäyksen kasvuun, kun yritysten ja valtioiden velkaantuneisuus on kasvanut huomattavasti etenkin maissa, joiden velkasuhde oli korkea jo aiemmin. Elpymisen epätasaisuus eri toimialoilla ja eri maissa lisää euroalueen talouksien välisen eriytymisen riskiä. Myös pankkien riskit kasvoivat saamisten laadun heikkenevien näkymien ja talouden toimeliaisuuden vähenemisen vuoksi. Pankkisektorin ulkopuolella ulosvirtaus sijoitusrahastoista, rahamarkkinarahastot mukaan lukien, oli volyymiltaan edellisen maailmanlaajuisen finanssikriisin suuruusluokkaa, mikä voimisti markkinoiden levottomuutta. Rahastot olivat entistä haavoittuvampia laajamittaisille pääomien ulosvirtauksille, sillä ne ovat viime vuosina alhaisten tuottojen ympäristössä alkaneet suosia suurempiriskisiä ja vaikeammin realisoitavia sijoituskohteita. Myös vakuutusyhtiöt ovat pyrkineet kasvattamaan tuottojaan erityisen vaikeassa ympäristössä, jolle on tyypillistä alhainen korkotaso ja pandemian vuoksi lisääntyneet korvaushakemukset.

Lyhyellä aikavälillä pandemiasta johtuvat rahoitusvakauden riskit pidettiin hallinnassa laajoilla ja oikea-aikaisilla talouspoliittisilla tukitoimilla. Tukitoimien merkitys pandemian talouteen ja rahoitusolosuhteiden vakauteen kohdistuvien vaikutusten hallinnassa on huomattava, joten myös tuen päättäminen on toteutettava hallitusti. EKP määritti vuonna 2020 neljä keskeistä riskiä, jotka vaikuttavat euroalueen rahoitusvakauteen kahden vuoden aikavälillä. Niitä on käsitelty tarkemmin kahdesti vuodessa ilmestyvässä EKP:n Financial Stability Review ‑julkaisussa (ks. kaavio 1).

• Varallisuushintojen vahvuuden ja riskihalukkuuden voimistumisen vuoksi jotkin markkinat olivat entistä alttiimpia korjausliikkeiden riskille. Maaliskuun myllerryksen jälkeen rahoitusmarkkinoiden laajamittainen mutta epätasainen elpyminen kesällä oli ristiriidassa talouden heikkojen perustekijöiden kanssa. Saattaa olla, että sijoittajat panivat vuoden mittaan enemmän painoa talouden heikkenemistä koskevan riskin vähenemiselle ja talouspoliittisille tukitoimille. Huolta herätti erityisesti joidenkin osakemarkkinoiden nopea elpyminen, sillä niiden kehitys ei vaikuttanut pohjautuvan talouden perustekijöihin. Riskilisät laskivat takaisin pandemiaa edeltäneisiin lukemiin kaikissa luottoluokissa ja vaikuttivat talousnäkymien valossa melko tiukoilta, etenkin yritysten joukkolainamarkkinoiden high yield ‑segmentissä.
• Rahoitussektorin ulkopuolisten yritysten sekä julkisen sektorin riskit lisääntyivät. Euroalueen valtiot toteuttivat pandemian vuoksi useita finanssipoliittisia tukitoimia, mikä johti mittaviin budjettialijäämiin vuonna 2020. Samaan aikaan yritykset pyrkivät täyttämään likviditeettitarpeitaan käyttämällä luottolimiittejä ja laskemalla liikkeeseen runsaasti joukkolainoja. Valtioiden ja yritysten lisääntyneen velkaantumisen myötä velkakestävyys saattaa tulevaisuudessa nousta uudelleen huolenaiheeksi. Pandemian vaikutus kotitalouksien rahoitusasemaan jäi vähäiseksi valtioiden tukiohjelmien ansiosta. Tukitoimien äkillinen lopettaminen saattaisi kuitenkin heikentää kotitalouksien velanhoitokykyä ja ennestäänkin heikkoja yritysten tunnuslukuja. Korjausliikkeen riski kasvoi myös asuin- ja liikekiinteistömarkkinoilla, kun yliarvostuksen merkit voimistuivat koko euroalueella ja liikekiinteistömarkkinoiden aktiivisuus laski huomattavasti ja jäi alhaiseksi.
• Euroalueen pankit kärsivät kasvavista saamisten laatuun liittyvistä ongelmista, pitkään jatkuneista rakenteellisista ongelmista ja jatkuvista kannattavuuspaineista. Pankkien kannattavuuden odotettiin pysyvän heikkona ja elpyvän pandemiaa edeltäneelle tasolle vain vähitellen. Lisäksi vuonna 2020 havaittiin ensimmäiset merkit saamisten laadun heikkenemisestä, mikä lopulta tulee lisäämään luottotappioiden ja järjestämättömien saamisten määrää.
• Pankkisektorin ulkopuolisen rahoitussektorin haavoittuvuustekijät kasvoivat entisestään, kun riskinottohalukkuus lähti uuteen nousuun. Kun sijoitusrahastojen sisäänvirtaukset jälleen vilkastuivat, rahastot vähensivät likvidien varallisuuslajien osuutta ja lisäsivät pitempiaikaisia ja huonomman luottoluokituksen sijoituksia muiden kuin rahoitussektorin yritysten velkapapereihin. Niinpä sijoitusrahastot ovat alttiina suurten ulosvirtausten riskille, jos markkinoiden levottomuus jatkossa kasvaa. Myös vakuutusyhtiöillä oli kannattavuusongelmia, joiden taustalla oli tehtyjen sopimusten volyymin väheneminen ja korvaushakemusten määrän kasvaminen sekä pandemian että vuoden 2020 suhteellisen suuren luonnonkatastrofien määrän vuoksi.

Mahdollisuus näiden haavoittuvuustekijöiden yhtäaikaisesta toteutumisesta ja niiden toisiaan vahvistavasta vaikutuksesta kasvattaa entisestään rahoitusvakauteen kohdistuvia riskejä.

Vuonna 2020 EKP nosti esiin myös lyhyttä ja keskipitkää aikaväliä pidemmälle ulottuvat riskitekijät, jotka saattavat vaikuttaa negatiivisesti rahoitussektoriin. Niitä olivat erityisesti ilmastonmuutoksen rahoitusvakaudelle aiheuttamat riskit (ks. kehikko 3) ja kyberhaavoittuvuudesta johtuvat operatiiviset riskit.

3.2 Makrovakauspolitiikalla tasoitetaan pankkisektorin myötäsyklisyyttä ja tuetaan talouden elpymistä

Rahoitusjärjestelmän haavoittuvuustekijöihin, joista saattaisi aiheutua järjestelmäriskejä, voidaan puuttua makrovakauspolitiikan keinoin. EKP:lle on annettu tässä tärkeä rooli ja erityisvaltuuksia (ks. YVM-asetus). EKP:n erityistehtävänä on arvioida EU-lainsäädännössä säädettyjen ja YVM:ään osallistuvien maiden kansallisten valvontaviranomaisten käyttöön ottamien pankkisektorin makrovakaustoimien riittävyyttä, ja sillä on myös valtuudet tiukentaa kansallisia vaatimuksia. Vuonna 2020 puhjenneen koronaviruspandemian vuoksi euroalueen kansalliset viranomaiset ryhtyivät EKP:tä kuultuaan merkittäviin makrovakauspoliittisiin toimiin rahoitusvakauden varmistamiseksi ja pandemiakriisin taloudellisen vaikutuksen hallitsemiseksi.

Aloitteellisella makrovakauspolitiikalla tuetaan taloutta ja ylläpidetään rahoitusvakautta

Aloitteellisella ja ripeällä makrovakauspolitiikallaan EKP antoi merkittävän panoksen reaalitalouden tukemiseen ja samalla rahoitusvakauden varmistamiseen. EKP kannusti ja tuki makrovakausvalvonnasta vastaavien viranomaisten tukitoimia yhteiseen valvontamekanismiin osallistuvissa maissa, jotta pankeilla olisi käytettävissä pääomia tappioiden kattamiseksi sekä kotitalouksille ja yrityksille suunnatun luotonannon jatkamiseksi. Kansalliset viranomaiset lievensivät pääomapuskureita koskevia vaatimuksia yli 20 miljardilla eurolla^[30] pääasiassa vapauttamalla vastasyklisiä pääomapuskureita (eli muuttuvaa lisäpääomavaatimusta) joko kokonaan tai osittain.

Pääomapuskurien käytettävyyden varmistaminen on elintärkeää makrovakauspolitiikan onnistumiselle. Tätä varten EKP kannusti pankkeja käyttämään pääoma- ja likviditeettipuskureitaan luotonantoon ja tappioiden kattamiseen, mikä auttoi vakauttamaan reaalitaloutta. Puskurien käytettävyyden tukemiseksi EKP antoi myös päätöksen, jonka mukaan pankit voivat alittaa molempien puskurien vaatimukset ainakin vuoden 2022 loppuun saakka ilman, että valvontatoimiin automaattisesti ryhdytään. Lisäksi EKP korosti, että se ei vaadi pankkeja täyttämään pääomapuskurivaatimuksia ennen kuin pääomien supistumisen huippu on saavutettu eikä missään tapauksessa ennen vuoden 2022 loppua.

Tulevaisuutta ajatellen on tiedostettu entistä selvemmin, että rakenteellisten ja suhdanneluonteisten pääomavaatimusten välisen tasapainon uudistaminen keskipitkällä aikavälillä toisi makrovakauspolitiikalle lisää liikkumatilaa. Vuoden 2020 tapahtumat osoittivat, että pankkien yleisen pääomatason lisäksi myös hyvinä aikoina kartutetut ja käyttöön vapautettavat puskurit ovat tärkeä väline, jolla voidaan tukea tappioiden kattamista ja luotonantoa taantumassa. Pandemian alkuvaiheessa makrovakauspolitiikan toimintamahdollisuudet olivat rajalliset, kun vastasyklinen pääomapuskuri, joka on kokonaan vapautettavissa käyttöön, kattoi vain murto-osan euroalueen pankkien pääomasta (0,11 prosenttia verrattuna 14,9 prosentin ydinpääomasuhteeseen).^[31] Tämä kuvasti pääasiassa sitä, miten hitaasti taloussykli on elpynyt aiempien finanssi- ja valtionvelkakriisien jälkeen. Tulevaisuudessa taloustilanteen palatessa tavanomaiseksi voi olla tarpeen tarkastella uudelleen puskureita koskevaa lainsäädäntöä ja arvioida, voisiko rakenteellisten ja suhdannevaiheeseen vaikuttavien puskurien tasapainottaminen uudelleen auttaa varmistamaan, että puskurit voidaan vapauttaa käyttöön riittävän joustavasti taantumaan vastaamiseksi.

EKP jatkoi makrovakautta koskevan viestintänsä tehostamista ja pyrki kertomaan selkeämmin jatkuvasta makrovakauden edistämistyöstä ja sen taustalla olevista periaatteista.^[32] Marraskuun 2020 Financial Stability Review ‑julkaisussa tarkasteltiin pääomapuskureiden täydentämistä ennakoivasta makrovakausnäkökulmasta. Puheiden, lehdistötiedotteiden ja tutkimusraporttien lisäksi EKP julkaisi tänäkin vuonna kahdesti makrovakauskatsauksen (Macroprudential Bulletin), jossa käsitellään makrovakautta koskevaa uutta tutkimustietoa ja arvioita. Kriisistä saatujen kokemusten pohjalta vuoden 2020 viimeisessä numerossa käsiteltiin makrovakauspuskureita ja niiden vaikutusta luotonantoon, mahdollisia esteitä puskurien pääoman käyttöön ottamiselle sekä makrovakauspolitiikan liikkumavaran merkitystä. Lisäksi EKP julkaisee jälleen verkkosivuillaan yhteenvedon yhteiseen valvontamekanismiin osallistuvissa maissa käytössä olevista makrovakaustoimista.

Makrovakauspoliittiset päätökset vuonna 2020

Mandaattinsa nojalla EKP arvioi vuonna 2020 yhteensä 116 euroalueen kansallisten viranomaisten makrovakauspäätöksiin liittyvää ilmoitusta, jotka koskivat suhdannevaihteluihin liittyvien riskien ja rakenteellisten järjestelmäriskien hallintaan tarkoitettuja välineitä sekä muita vakavaraisuusasetuksen artiklassa 458 tarkoitettuja välineitä. Tähän sisältyivät vuoden viimeisellä neljänneksellä myös ilmoitukset Bulgarian keskuspankilta ja Kroatian keskuspankilta, jotka aloittivat tiiviin yhteistyön EKP:n kanssa 1.10.2020. Useimmat ilmoitukset liittyivät vastasyklisten pääomapuskureiden määrittämiseen sekä kansainvälisen rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävien laitosten (G-SII) ja muiden rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävien laitosten (O-SII) nimeämiseen ja niiden pääomapuskurien määrittämiseen. EKP:n neuvosto hyväksyi niin sanotulla vastustamattajättämismenettelyllä kaikki kansallisten viranomaisten vuonna 2020 ilmoittamat makrovakauspäätökset.

Koronaviruspandemian puhjettua monien EKP:lle ilmoitettujen toimien tarkoitus oli lievittää pandemiakriisin vaikutusta sekä rahoitusjärjestelmän että reaalitalouden vakauteen. Monet kansalliset viranomaiset antoivat pankeille luvan vapauttaa osan aiempina vuosina kertyneistä pääomapuskureista.

Niistä seitsemästä euroalueen maasta, jotka olivat aktivoineet vastasyklisen pääomapuskurin, kuusi päätti vapauttaa sen kokonaan tai osittain ja peruuttaa aiemmin ilmoitetut puskurin lisäykset. Näin haluttiin antaa pankeille mahdollisuus käyttää vapautunutta pääomaa reaalitalouden tukemiseen jatkamalla luotonantoa kotitalouksille ja yrityksille sekä tappioiden kattamiseen. Euroalueen maista vain Luxemburgilla ja Slovakialla oli nollaa suurempi vastasyklinen pääomapuskuri tämän kirjoittamisen aikaan.

EKP arvioi myös sellaisia kansallisten viranomaisten päätöksiä, jotka koskivat muiden riskien hallintaan tarkoitettuja välineitä, eli O-SII-puskureita, järjestelmäriskipuskureita sekä vakavaraisuusasetuksen artiklassa 458 tarkoitettuja makrovakaustoimenpiteitä. Pandemiakriisin vuoksi muutamat maat päättivät vapauttaa järjestelmäriskipuskurit kokonaan tai osittain sekä mukauttaa O-SII-puskureita pankeilla, joilla puskurien käyttöä muuten rajoitettaisiin vakavaraisuusdirektiivin artiklassa 131 säädetyn kahden vaatimuksen nojalla.

Lisäksi jotkin valtiot päättivät lykätä ilmoitettujen toimien asteittaista tai täysimääräistä käyttöönottoa, esimerkiksi O-SII-puskureiden asteittaista käyttöönottoa ja vakavaraisuusasetuksen artiklan 458 mukaisen ilmoitetun toimen käyttöönottoa.

Yhteistyö Euroopan järjestelmäriskikomitean kanssa

EKP tarjosi edelleen analyyttista, tilastollista, logistista ja hallinnollista tukea Euroopan järjestelmäriskikomitean (EJRK) sihteeristölle, joka koordinoi komitean juoksevia tehtäviä. EJRK vastaa EU:n rahoitusjärjestelmän makrovakauden valvonnasta sekä järjestelmäriskien ennaltaehkäisemisestä ja vähentämisestä.

Myös EJRK:n toimintaa hallitsi tänä vuonna koronaviruspandemia. EJRK vastasi muuttuvaan riskitilanteeseen aloittamalla kriisinhallinnan huhtikuussa ja toukokuussa 2020 ja järjesti politiikkakokouksia entistä useammin. Eurojärjestelmä antoi aktiivisen panoksensa EJRK:n pandemiatoimiin ja jatkuvaan järjestelmäriskien tunnistus- ja seurantatyöhön sekä tuki yleisesti EJRK:n toimintaa. EJRK:n työn tuloksena toteutettiin useita toimia, jotka liittyivät esimerkiksi seuraaviin seikkoihin: 1) lainatakausjärjestelyjen ja muiden reaalitalouden suojelemiseksi toteutettujen finanssipoliittisten toimien vaikutukset rahoitusjärjestelmään, 2) likviditeetin puute markkinoilla ja sen vaikutukset varainhoitoyhtiöihin ja vakuutusyhtiöihin, 3) myötäsyklisen joukkolainojen luottoluokituksen heikkenemisen vaikutus markkinoihin ja rahoitusjärjestelmän toimijoihin, 4) järjestelmän laajuiset osingonjaon, osakkeiden takaisinoston ja muuttuvien palkkioiden maksamisen rajoitukset ja 5) vakuuksien täydentämisvaatimuksista johtuvat likviditeettiriskit. Lisäksi eurojärjestelmä osallistui EJRK:n sisäiseen keskusteluun pitemmän aikavälin periaatekysymyksistä, jotka koskivat pandemian vaikutusta EU:n pankkisektoriin. Keskustelujen tarkoituksena oli saada yleiskäsitys lukuisista haasteista, jotka tulevaisuudessa saattavat kohdata viranomaisia ja lainsäätäjiä.

EJRK:n toiminnan palauduttua vähitellen kesän kuluessa normaalirytmiin EKP jatkoi EJRK:n sihteeristön kanssa yhteistyötä, jossa tarkasteltiin pandemiakriisin aikana reaalitalouden tukemiseksi toteutettujen finanssipoliittisten toimien vaikutusta rahoitusvakauteen. Kesäkuussa 2020 perustettiin EJRK:n hallintoneuvoston alaisuudessa toimiva asiantuntijaryhmä. Sen tehtävänä on säännöllisesti seurata EU:n laajuudella sitä, miten valtioiden pandemiakriisin vuoksi toteuttamat tilapäiset toimet vaikuttavat rahoitusvakauteen erityisesti eri valtioissa ja eri toimialoilla.

EKP osallistui myös pankkisektorin ulkopuolisten toimijoiden riskimittarien kehittämiseen. Tähän työhön kuului EU Non-bank Financial Intermediation Risk Monitor ‑julkaisun viidennen numeron laatiminen. Julkaisussa luodaan katsaus perinteisen pankkisektorin ulkopuolella tapahtuvan rahoituksenvälityksen kehitykseen erityisesti rahoitusvakauden riskien näkökulmasta.

Lisäksi EKP teki EJRK:n kanssa yhteistyötä sellaisten tutkimusmenetelmien kehittämiseksi, joilla voidaan kartoittaa ilmastonmuutoksen eri skenaarioiden mahdollista vaikutusta EU:n rahoitussektorilla. Kesäkuussa 2020 EJRK julkaisi raportin, jossa kartoitettiin menetelmiä, arvioitiin tietojen saatavuutta ja muodostettiin yleiskuva siitä, millä eri tavoilla rahoituslaitokset altistuvat ilmastoriskeille, jotta ne voitaisiin ottaa huomioon riskianalyysissa.

EKP oli aktiivisesti mukana myös EJRK:n järjestelmätason kyberturvallisuutta käsittelevässä eurooppalaisessa ryhmässä (European Systemic Cyber Group), jossa kehitettiin kyberriskien arviointia.

Lisäksi EKP toimi puheenjohtajana työryhmässä, joka valmisteli EJRK:n suositusta oikeushenkilötunnuksen eli LEI-tunnuksen käyttöönoton edistämisestä EU:ssa. Työ saatiin päätökseen syyskuussa 2020, jolloin EJRK antoi oikeushenkilöiden tunnistamista koskevan suosituksen.

EKP:n edustaja toimi puheenjohtajana EJRK:n stressitestityöryhmässä, joka laati epäsuotuisat skenaariot vuoden 2021 Euroopan pankkiviranomaisen stressitestiä sekä Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen eläkerahastostressitestiä varten. Työryhmä sai merkittävää teknistä tukea ja mallinnusapua useilta EKP:n pääosastoilta.

Lisätietoa Euroopan järjestelmäriskikomiteasta on sen verkkosivuilla ja vuosikertomuksissa.

3.3 EKP:n pankkivalvontatehtävät

Vuonna 2020 yhteiseen valvontamekanismiin toivotettiin tervetulleiksi kaksi uutta jäsentä. Bulgaria ja Kroatia ovat ensimmäiset euroalueen ulkopuoliset maat, jotka ovat liittyneet yhteiseen valvontamekanismiin YVM-asetuksen mahdollistaman tiivistä yhteistyötä koskevan sopimuksen kautta. EKP:n annettua päätöksen tiiviin yhteistyön^[33] aloittamisesta Bulgarian keskuspankin^[34] ja Kroatian keskuspankin^[35] kanssa EKP:n suoraan valvontaan tuli lisää merkittäviä laitoksia: viisi pankkia Bulgariasta ja kahdeksan pankkia Kroatiasta lokakuussa 2020.^[36] Lisäksi EKP vastaa myös vähemmän merkittävien laitosten yleisvalvonnasta sekä yleisiä menettelyjä koskevasta valvonnasta näissä kahdessa maassa. Bulgarian keskuspankilla ja Kroatian keskuspankilla on valvontaelimessä edustajat, joilla on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muillakin jäsenillä, äänioikeus mukaan lukien.

EKP:n pankkivalvonnassa toteutettiin organisaatiorakenteen uudistus, joka tuki vakiintuneen pankkivalvonnan tarpeita ja toiminnan avoimuutta. Pankkikohtainen valvonta järjestettiin pankkien liiketoimintamallien perusteella, ja sen tueksi luotiin riskienhallinnan ja muiden erikoisalojen asiantuntijaryhmiä. Sisäisen valvonnan vahvistamiseksi perustettiin uusi valvonnan strategian ja riskien pääosasto, ja paikalla tehtäviin tarkastuksiin liittyvät toiminnat erotettiin omaksi pääosastokseen. Organisaatiorakenteen uudistuksen tavoitteena oli tukea valvonnan siirtymistä riskiperusteisempaan suuntaan sekä valvonnan tulosten yhdenmukaisuutta. Lisäksi sillä vahvistetaan sekä EKP:n roolia harkitsevana, tehokkaana ja avoimena valvojana että yhteistyötä kansallisten valvontaviranomaisten kanssa koko yhteisessä valvontamekanismissa.

Avoimuuden lisäämiseksi EKP julkisti ensi kertaa pankkien sektoritason tietoja liiketoimintamalleittain sekä pankkikohtaisia tietoja pilarin 2 mukaisista pääomavaatimuksista. Julkistaminen tapahtui siis vuotta aiemmin kuin uudistetussa vakavaraisuusasetuksessa edellytetään. Pankkikohtaisten pilarin 2 mukaisten tietojen julkistamisen tavoitteena oli tarjota entistä selvempi käsitys Euroopan pankkien tilasta, jotta pankit voivat arvioida omaa asemaansa muihin pankkeihin nähden ja sijoittajat saavat lisää läpinäkyvyyttä.

Lisäksi EKP käynnisti julkisen kuulemisen pankkisektorin yhdistymistä koskevasta ohjeluonnoksesta. Oppaan tarkoitus on lisätä valvontatoimien avoimuutta ja ennakoitavuutta sekä auttaa luottolaitoksia suunnittelemaan vakavaraisuuden kannalta kestäviä yhdistymishankkeita.

Koronaviruspandemia aiheutti ennennäkemättömän maailmantalouden kriisin, mutta yhteisen pankkivalvonnan viime vuosien aktiivisen toiminnan ansiosta eurooppalaisten pankkien pääoma- ja likviditeettiasema oli nyt huomattavasti vahvempi kuin edellisen kriisin aikaan. Myös pankkien saamisten laatu oli nyt paljon parempi. EKP reagoi kriisiin nopeasti ja otti käyttöön useita valvontavaatimusten väliaikaisia joustoja, jotta pankkien olisi helpompi kattaa tappiot ja ylläpitää luotonantoa reaalitaloudelle. Yhtenä keinona EKP kannusti valvottavia laitoksia ottamaan pääoma- ja likviditeettipuskurien varat täysimääräisesti käyttöön (pilarin 2 mukaisessa ohjeistuksessa määritetyt puskurit mukaan lukien). Näin se antoi myös markkinaosapuolille signaalin, että niiden ei tulisi reagoida negatiivisesti tilapäiseen vaatimuksista joustamiseen.^[37] Joustoja otettiin käyttöön myös järjestämättömiä saamisia koskevissa toimissa, jotta pankit saisivat täyden hyödyn viranomaisten myöntämistä takauksista ja maksulykkäyksistä.^[38] EKP noudatti vuoden 2020 valvojan arviointiprosessissa niin sanottua pragmaattista eli yksinkertaistettua lähestymistapaa.^[39] Siinä pankkeihin kohdistuva taakka oli vähäisempi, mutta pankkien tilaa seurattiin kuitenkin edelleen tarkoin. Saman periaatteen mukaan pankkeja kannustettiin hillitsemään riskimalliensa myötäsyklistä vaikutusta, joka johtuu IFRS 9 ‑standardin mukaisesta odotettavissa olevien luottotappioiden kirjaamisesta, sekä ottamaan viimeistään nyt käyttöön vakavaraisuusasetuksessa säädetyt IFRS 9 ‑siirtymäsäännökset.^[40] Lisäksi EKP pidensi joidenkin sellaisten valvontatoimien ja tietopyyntöjen määräaikoja, jotka eivät olleet kriittisiä, ja lisäaikaa myönnettiin myös paikalla tehtyjen tarkastusten ja sisäisten mallien tarkastusten pohjalta vaadittujen oikaisutoimien toteuttamiseen.

Kun EKP oli analysoinut Euroopan pankkien haavoittuvuutta koronaviruskriisin ensimmäisten viikkojen ajan, se tarkensi joitakin päätöksiään. Esimerkiksi osingonjaosta ja osakkeiden takaisinostoista pidättäytymistä koskevan suosituksen voimassaoloa jatkettiin 30.9.2020 saakka. Myöhemmin EKP kehotti pankkeja pidättäytymään osingonjaosta tai rajoittamaan sitä vuoden 2021 alkuun saakka. Lisäksi EKP antoi pankeille luvan jättää tietyt keskuspankkiin liittyvät vastuut väliaikaisesti vähimmäisomavaraisuusasteen laskennan ulkopuolelle, jotta rahapolitiikan toteuttaminen helpottuisi.^[41]

Kaikista valvontatoimien väliaikaisista joustoista tiedotettiin pankeille ja suurelle yleisölle tehokkaasti ja avoimesti. Tiedotuskanavina olivat esimerkiksi kirjeet, yhteisten valvontaryhmien valvontadialogi pankkien kanssa, vastaukset usein esitettyihin kysymyksiin, lehdistötiedotteet, blogikirjoitukset ja puheet.

Pandemiakriisin alussa EKP salli joitakin toiminnallisia joustoja brexitiin valmistautuville pankeille, mutta myöhemmin valvontadialogia jatkettiin entistä intensiivisemmin. Monet pankit edistyivät merkittävästi brexitin jälkeisten niin sanottujen tavoiteltujen toimintamallien toteuttamisessa tai olivat siinä jo hyvällä alulla. Näiden toimintamallien myötä pankit voivat käydä kauppaa ja hallita riskejään EU:ssa varovaisen riskinhallinnan ja tehokkaan pankkivalvonnan vaatimusten mukaisesti. EKP korosti toistuvasti, että pankkien on varauduttava kaikkiin mahdollisiin lopputuloksiin siirtymäajan lopussa. Merkittävien laitosten toimintamallien toteutuksen etenemistä sovitussa aikataulussa valvottiin myös tarkasti. Näin pyrittiin varmistamaan, että mahdollisia keskipitkän aikavälin brexitiin liittyviä riskejä voidaan hallita johdonmukaisesti ja tehokkaasti.

EKP julkaisi julkisen kuulemisen jälkeen oppaan periaatteista, joilla se arvioi pankkien vastapuoliriskejä koskevien mallien sääntelyvaatimusten mukaisuutta. Opas tukee pankkeja niiden sisäisten mallien laajennuksia tai muutoksia koskevien lupien hakemisen yhteydessä. Lisäksi se tukee EKP:n toteuttamaa sisäisten mallien jatkuvaa valvontaa ja sisäisten mallien tarkastuksia. Lisäksi EKP antoi erääntyneiden luottovelvoitteiden merkittävyyden arviointiin sovellettavaa kynnysarvoa koskevat suuntaviivat vähemmän merkittävien laitosten osalta. Näin haluttiin varmistaa sovellettavien sääntöjen yhdenmukaisuus merkittäviin laitoksiin nähden.^[42]

Lisätietoja EKP:n pankkivalvontatehtävistä on pankkivalvonnan verkkosivuilla ja pankkivalvonnan toimintakertomuksessa 2020.

3.4 EKP:n osallistuminen yhteiseurooppalaisiin hankkeisiin

Viimeisten kymmenen vuoden aikana toteutetut merkittävät sääntelyuudistukset, jotka aloitettiin edellisen maailmanlaajuisen finanssikriisin jälkeen, ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, että rahoitusjärjestelmä oli hyvin varautunut koronaviruspandemian aiheuttamiin häiriöihin. Vaikka huomattavaa edistystä siis onkin tapahtunut, ratkaistavana on vielä suuria lainsäädännöllisiä ja institutionaalisia kysymyksiä, ennen kuin Euroopan pankit voivat toimia yhtenäisessä sääntelykehyksessä, mikä olisi myös rahoituspalveluiden käyttäjien etu. Myös pääomamarkkinoiden kehittämisessä riittää vielä työtä, ja pankkisektorin ulkopuolisten rahoituslaitosten sääntely- ja valvontakehyksiä olisi vahvistettava. Vuonna 2020 Euroopan unionissa päädyttiin toteuttamaan ennennäkemättömiä talouspoliittisia toimia. Heinäkuussa 2020 päätettiin, että unioni ensi kertaa historiansa aikana hankkii yhteisesti rahoitusta rahoitusmarkkinoilta yhteisen talouskriisin vuoksi. Kehikossa 4 esitetään laajempi katsaus EU:n kriisin vuoksi toteuttamista toimista sekä niiden vaikutuksista reaalitalouteen ja rahoitussektoriin.

Pankkiunionin saattaminen valmiiksi

EKP osallistui edelleen eurooppalaisilla foorumeilla käytävään keskusteluun pankkiunionin saattamisesta valmiiksi. Viimeisimpänä keskustelunavauksena toimi eurooppalaista talletussuojajärjestelmää käsittelevän korkean tason työryhmän puheenjohtajan kirje euroryhmän puheenjohtajalle joulukuussa 2019.

Marraskuun 2020 lopussa saavutettiin merkittävä välitavoite, kun euroryhmän kokouksessa hyväksyttiin Euroopan vakausmekanismin perustamissopimuksen muutos sekä yleisen varautumisjärjestelyn varhainen käyttöönotto yhteisessä kriisinratkaisurahastossa.

EKP oli myös mukana laatimassa riskien vähentämisen seurantaraportteja yhdessä Euroopan komission ja yhteisen kriisinratkaisuneuvoston kanssa (ks. kesäkuun seurantaraportti ja marraskuun seurantaraportti). Marraskuun raportissa esitettiin myös uusia selvityksiä järjestämättömistä saamisista sekä pankkien omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevista vähimmäisvaatimuksista eli MREL-vähimmäisvaatimuksista. Marraskuun raportin mukaan riskien vähentäminen oli edennyt positiiviseen suuntaan, ja raportin perusteella euroryhmä hyväksyi yleisen varautumisjärjestelyn varhaisen käyttöönoton.

Lisäksi EKP osallistui keskusteluun pankkiryhmittymien rajat ylittävästä yhdentymisestä. Kaksi EKP:n ylimmän johdon jäsentä esitti yhteisessä blogikirjoituksessaan konkreettisia ehdotuksia likviditeetin tehokkaasta allokoinnista pankkiryhmittymien sisällä siten, että myös isäntävaltioiden suojatoimista huolehditaan.^[43]

Kriisinhallintakehyksestä käytävässä keskustelussa EKP kannatti sitä, että kehys antaisi mahdollisuuden soveltaa parhaita käytäntöjä pienempiin talletuspankkeihin. EKP totesi myös, että varhaisen puuttumisen valvontatoimia koskevaa lainsäädäntöä olisi kehitettävä niin, että toimia voitaisiin helpommin soveltaa käytännössä.^[44] Lisäksi EKP korosti, miten tärkeää on varmistaa, että pankit, jotka on todettu kykenemättömiksi tai todennäköisesti kykenemättömiksi jatkamaan toimintaansa, voivat lopettaa toimintansa pankkisektorilla kohtuullisessa ajassa. Kriisinhallintakehystä koskeva työ jatkuu edelleen. Mainitsemisen arvoista onkin, että Euroopan komissio on aloittanut pankkien kriisinhallintaa ja talletussuojaa koskevan lainsäädäntökehyksen tarkastelun.

Pääomamarkkinaunionin edistäminen

Vuonna 2020 EKP korosti pääomamarkkinaunionin edistämisen merkitystä EU:n edessä olevien lukuisien haasteiden kannalta.^[45] Niitä ovat esimerkiksi pandemiakriisin jälkeisen elpymisen rahoitus, vähähiiliseen talouteen siirtyminen, euron kansainvälisen merkityksen lisääminen ja brexitin vaikutukset rahoituspalveluihin (ks. EKP:n Financial Stability Review ‑julkaisu, marraskuu 2020).

Euroopan komission vuonna 2020 julkistama uusi pääomamarkkinaunionia koskeva toimintasuunnitelma sai EKP:ltä suopean vastaanoton. EKP korosti, että merkittävän edistyksen saavuttaminen edellyttää konkreettisia toimia sekä poliittista tahtoa ja kunnianhimoisia tavoitteita. EKP nosti esiin useita pääomamarkkinoiden toiminnan tehostamiseen liittyviä painopisteitä, myös sellaisia, joiden tarkoitus on lisätä osakerahoitusta kasvun ja innovaatioiden tukemiseksi.^[46] Painopisteet liittyvät yritysten maksukyvyttömyyssäännösten yhtenäistämiseen sekä lähdeveron ja yhtiötapahtumien käsittelyn harmonisointiin. Valvontakäytäntöjen yhtenäistäminen esimerkiksi valvonnan vahvempaa koordinointia tai kolmen Euroopan valvontaviranomaisen (ESA) suoraa valvontaa edistävien ehdotusten kautta on ensiarvoisen tärkeää, jotta voidaan varmistaa, että yhteistä sääntökirjaa sovelletaan yhdenmukaisesti kaikkialla EU:ssa. Lisäksi talousosaamista tai eläkesäästämisen vaihtoehtoja koskevat aloitteet voisivat auttaa kansalaisia saamaan täyden hyödyn pääomamarkkinaunionista.

EKP jatkoi merkittävää työtään pääomamarkkinaunionin edistämiseksi tukemalla yleiseurooppalaisen rahoitusmarkkinainfrastruktuurin kehittämistä ja integraatiota (ks. osa 4.3).

Pankkeja ja pankkisektorin ulkopuolisia rahoituslaitoksia koskevan vakavaraisuussääntelyn uudistaminen

Tietyt pankkisektorin ulkopuoliset rahoituslaitokset, esimerkiksi rahamarkkinarahastot ja jotkin sijoitusrahastot, kohtasivat huomattavia häiriöitä maaliskuussa markkinoiden ollessa levottomat. Vaikkakin muiden rahoituksenvälittäjien kuin pankkien roolin laajentaminen talouden rahoittajina on yksi pääomamarkkinaunionin tavoitteista, tämän sektorin toiminnan tehokas seuranta on silti edelleen elintärkeää.

Pankkisektorin ulkopuolisten rahoituslaitosten häiriönsietokyvyn parantaminen makrovakausvalvonnan periaatteiden mukaisesti on välttämätöntä, jotta tällä sektorilla mahdollisesti syntyviin järjestelmäriskeihin voidaan riittävästi puuttua. Vuonna 2020 EKP pyrkikin jälleen edistämään makrovakausvalvonnan uudistuksia pankkisektorin ulkopuolisella rahoituslaitossektorilla ja osallistui laajasti tähän liittyviin teknisiin keskusteluihin EU:ssa ja kansainvälisillä foorumeilla.

Pankkisektorin vakavaraisuussääntelyn saralla EKP kannatti Euroopan komission ehdotusta koronaviruspandemian vuoksi unionin vakavaraisuuskehykseen tehtävistä muutoksista. EKP totesi ehdotuksen täydentävän sen omia kriisin helpottamiseksi toteuttamia valvontatoimia ja antoi asiasta lausunnon. EKP kannatti etenkin siirtymäjärjestelyjä, joilla vähennetään IFRS 9 ‑säännösten vaikutusta lakisääteiseen pääomaan. Lisäksi se kannatti järjestämättömiin vastuisiin sovellettavan edullisemman varauskäytännön väliaikaista laajentamista kansallisen hallituksen tai muun julkisen elimen takaamiin järjestämättömiin vastuisiin sekä vähimmäisomavaraisuusastepuskurin soveltamispäivän lykkäämistä kansainvälisen rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävien pankkien osalta.

Lisäksi EKP ehdotti muutoksia mekanismiin, jolla tietyt keskuspankkiin liittyvät vastuut jätetään vähimmäisomavaraisuusasteen laskennan ulkopuolelle. EKP katsoi, että keskuspankkivarojen kohdennettu poissulkeminen voi auttaa lievittämään pandemian vaikutuksia talouteen ja edistää pankkien luotonannon tukemiseksi toteutettujen rahapoliittisten toimien tehokkuutta. EKP korosti myös, että toimivaltaisten viranomaisten tulisi Baselin pankkivalvontakomitean standardin mukaisesti saada enemmän joustavuutta markkinariskin laskennassa käytettävien sisäisten mallien arviointiin. Näin ylläpidettäisiin luottolaitosten kykyä tarjota markkinoille likviditeettiä ja jatkaa markkinatakaustoimintoja ja siten tukea reaalitaloutta.

4 Markkinainfrastruktuurin ja maksujen sujuva toiminta

Eurojärjestelmän perustehtäviin kuuluu maksujärjestelmien sujuvan toiminnan varmistaminen. Tämä tehtävä on tiiviissä yhteydessä niihin tehtäviin, joita eurojärjestelmällä on rahapolitiikan ja rahoitusjärjestelmän vakauden aloilla. Eurojärjestelmällä on keskeinen rooli niiden markkinainfrastruktuurien ja järjestelyjen kehittämisessä, ylläpitämisessä ja valvonnassa, joilla edistetään maksujen, arvopaperien ja vakuuksien turvallista ja tehokasta liikkuvuutta euroalueella. Se edistää myös maksu- ja arvopaperimarkkinoiden yhdentymistä ja innovaatioita.

4.1 TARGET-palvelut

Eurojärjestelmän TARGET-palvelut koostuvat kolmesta selvityspalvelusta: TARGET2 on reaaliaikainen bruttomaksujärjestelmä (RTGS) eurojärjestelmän rahapoliittisiin toimiin liittyville euromääräisille maksuille, pankkien välisille maksuille ja kaupallisille maksuille, TARGET2-Securities (T2S) on Euroopan laajuinen arvopaperikaupan selvitysalusta, ja TARGET-pikamaksujen selvityspalvelun (TIPS) avulla maksupalveluntarjoajat voivat tarjota asiakkailleen välitöntä varojensiirtoa kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä.

Yli 1000 pankkia käyttää TARGET2-järjestelmää euromääräisten maksujen käynnistämiseen joko omasta puolestaan tai asiakkaidensa puolesta. Kun mukaan luetaan sivukonttorit ja tytäryhtiöt, TARGET2-järjestelmän välityksellä voidaan tavoittaa yli 44 000 pankkia ympäri maailmaa. Vuonna 2020 TARGET2-järjestelmässä välitettiin päivittäin keskimäärin 345 006 maksua, joiden päivittäinen keskimääräinen arvo oli 1 800 miljardia euroa.

Maksuympäristö on kuluneen vuosikymmenen aikana muuttunut huomattavasti teknisen kehityksen, uusien lakisääteisten vaatimusten ja muuttuvien käyttäjätarpeiden myötä, ja eurojärjestelmässä suunnitellaankin TARGET2-järjestelmän korvaamista T2-järjestelmällä. Tämä järjestelmä sisältää uuden RTGS-osion ja keskitetyn likviditeetinhallinnan osion, joka optimoi likviditeetin hallinnan kaikissa TARGET-palveluissa. T2 käyttää ISO 20022 -sanomanvälitysstandardia ja pystyy välittämään maksuja useissa eri valuutoissa.

Koronapandemian asettamat haasteet ja ne muutokset, joita on tehty kaikkia SWIFT-järjestelmän rajat ylittäviä maksuja koskevan ISO 20022 ‑standardiin siirtymisen aikatauluun, sekä Euroopan rahoitussektorin kanssa käydyt keskustelut ovat johtaneet siihen, että eurojärjestelmän hankkeen toteutusaikataulua on jatkettu vuodesta 2021 vuoteen 2022. Vuonna 2020 hankkeessa siirryttiin sisäiseen ohjelmiston hyväksymistestauksen vaiheeseen. Vuoden 2020 lopussa julkaistiin reaaliaikaisen bruttomaksujärjestelmän käyttöopas (Real Time Gross Settlement User Handbook).

T2S on arvopapereiden selvitysalusta, joka perustettiin Euroopan hyvin pirstaleisen arvopapereiden selvitysympäristön yhtenäistämiseksi. Sen myötä päästiin eroon monimutkaisista rajat ylittävistä selvitysmenettelyistä ja eri maiden erilaisten selvityskäytäntöjen aiheuttamista vaikeuksista.

Nykyään T2S-alustalla toimii 21 arvopaperikeskusta 20:ltä eri markkina-alueelta Euroopassa, ja sen kautta voidaan tehdä arvopaperiselvitykset euroissa ja Tanskan kruunuissa. Vuonna 2020 T2S-järjestelmässä selvitettiin keskimäärin 687 476 maksutapahtumaa päivässä, ja päivittäin selvitettyjen tapahtumien keskimääräinen volyymi oli 672,53 miljardia euroa.^[47] Maaliskuun alusta huhtikuun puoleenväliin asti koronapandemian aiheuttama epävarmuus markkinoilla sai aikaan poikkeuksellisen kasvun selvitetyissä volyymeissa. Ne olivat suurimmillaan 16.3., jolloin selvitettiin 1 088 815 tapahtumaa.

Marraskuussa 2020 T2S:ään lisättiin seuraamusmekanismi tukemaan arvopaperikeskuksia niiden arvopaperiasetuksessa säädetyn toimituskurin mukaisten velvoitteiden noudattamisessa. Tämän uuden, monimutkaisen mekanismin testaus jatkuu vuoden 2021 loppuun asti, ja asetuksen sitä koskevien säännösten on määrä tulla voimaan helmikuussa 2022.

Marraskuussa 2018 käyttöön otettuun TARGET-pikamaksujen selvityspalveluun (TIPS) oli vuoden 2020 loppuun mennessä liittynyt yhdeksän euroalueen markkina-aluetta, ja sen kautta voidaan tavoittaa yli 3 800 maksupalveluntarjoajaa. Heinäkuussa 2020 EKP ilmoitti merkittävistä toimista pikamaksujen laajentamiseksi koko Eurooppaan TIPSin välityksellä vuoden 2021 loppuun mennessä. TIPS-alustalla voidaan selvittää myös muita kuin euromääräisiä arvopaperikauppoja. Tätä toimintoa hyödyntäen Sveriges Riksbank ja eurojärjestelmä allekirjoittivat sopimuksen, jonka nojalla Sveriges Riksbank voi tarjota käyttäjille Ruotsissa TIPS-alustalla toimivan uuden Ruotsin kruunun määräisen pikamaksupalvelun (RIX-INST) toukokuusta 2022 alkaen. Vuonna 2020 Danmarks Nationalbank haki T2:n jäsenyyttä ja ilmaisi kiinnostuksensa TIPSiin liittymiseen viimeistään vuonna 2025.

Vuonna 2020 hyväksyttiin T2:n tuleva hinnoittelupolitiikka ja tarkistettiin TIPSin hinnoittelupolitiikka.

Eurojärjestelmän markkinainfrastruktuurien toiminnassa koronakriisin aikana ei ilmennyt merkittäviä tilanteeseen liittyviä häiriöitä. Vuoden mittaan esiintyi kuitenkin muista syistä johtuvia toimintahäiriöitä, jotka ovat vaatineet jatkotoimia, jotta ne eivät uusiutuisi. TARGET2-järjestelmässä 23.10.2020 ilmenneen häiriön jälkeen EKP ilmoitti teettävänsä riippumattoman arvioinnin, jossa otetaan huomioon myös muut TARGET-palveluissa vuonna 2020 esiintyneet häiriöt. Arvioinnin tärkeimmät tulokset välitetään markkinaosapuolille ja julkistetaan vuoden 2021 toiseen neljännekseen mennessä.

Kolmen nykyisen selvityspalvelun oheen eurojärjestelmä kehittää uutta TARGET-palvelua eli eurojärjestelmän vakuushallintajärjestelmää (Eurosystem Collateral Management System, ECMS). Sen tarkoituksena on varmistaa yhteinen vakuushallintajärjestelmä, jonka avulla voidaan hallita eurojärjestelmän luotto-operaatioissa vakuuksina käytettäviä omaisuuseriä kaikissa euroalueen maissa. Vuonna 2020 hankkeessa edettiin määrittelyvaiheen loppuun. Sen käyttöönottoa siirrettiin marraskuuhun 2023 sen jälkeen, kun T2-hankkeen aikataulua oli päätetty jatkaa vuodella. Näin otettiin huomioon markkinaosapuolten huoli siitä, että tämänhetkinen epäsuotuisa toimintaympäristö hankaloittaisi niiden valmisteluja.

4.2 Yleisvalvonta ja liikkeeseen laskevan keskuspankin rooli

Rahoitusmarkkinainfrastruktuurien ja maksujen turvallisuuden ja tehokkuuden varmistamiseksi eurojärjestelmä asettaa tavoitteet erityisissä yleisvalvontasäännöksissä, standardeissa, suuntaviivoissa ja suosituksissa ja hoitaa yleisvalvontaan liittyviä tehtäviään keräämällä tietoja, arvioimalla niitä yleisvalvonnan tavoitteiden perusteella ja tarvittaessa edistämällä muutoksia.

Vuonna 2020 eurojärjestelmä jatkoi järjestelmäriskin kannalta merkittävien maksujärjestelmien (Systemically Important Payment Systems, SIPS) yleisvalvontaa arvioimalla järjestelmien meneillään olevaa toimintaa ja niihin tekeillä olevia muutoksia sekä niiden kyberuhkien sietokyvyn tasoa. TARGET2-, EURO1-, STEP2-T- ja CORE(FR) ‑järjestelmien ohella myös Mastercard Clearing Management System ‑järjestelmä määriteltiin järjestelmäriskin kannalta merkittäväksi maksujärjestelmäksi. SIPS-asetuksen tarkistus, jossa määritellään selkeästi perusteet sen määrittämiselle, mikä eurojärjestelmän keskuspankeista olisi nimettävä toimivaltaiseksi viranomaiseksi suorittamaan SIPS-järjestelmän yleisvalvontaa, käynnistettiin julkisella kuulemisella.

Eurojärjestelmä jatkoi myös muiden kuin SIPS-järjestelmien yleisvalvontaa, mukaan lukien pikamaksujärjestelmät ja maksujärjestelyt. Jotta sähköisten maksuvälineiden, ‑järjestelmien ja ‑järjestelyjen yleisvalvonnan periaatteista saataisiin sujuvampia ja yhdenmukaisempia ja niissä otettaisiin tulevaisuuden vaatimukset paremmin huomioon, EKP järjesti julkisen kuulemisen ehdotetusta uudesta eurojärjestelmän sähköisiä maksuvälineitä, ‑järjestelmiä ja ‑järjestelyjä koskevasta valvontakehyksestä (PISA).

Eurojärjestelmä julkaisi kuudennen korttipetoksia koskevan yleisvalvontaraporttinsa, joka perustui jatkuvaan korttipetosseurantaan. Raportti osoitti, että vuosina 2014–2018 korttipetoksissa olivat edelleen hallitsevina etämaksutapahtumat eli verkkopetokset ja posti- ja puhelinpetokset.

Eurojärjestelmä edisti edelleen rahoitusmarkkinainfrastruktuurien kyberuhkien sietokykyä tukemalla tietoverkkohyökkäysten tiedonvaihtoalustan (CIISI-EU) perustamista ja TIBER-EU-kehyksen hyväksymistä ja toteuttamista.

Arvopaperien selvityksen osalta ensimmäisen kattavan T2S-järjestelmän toiminnan yleisvalvonta-arvioinnin jatkoksi toteutettiin arviointi järjestelmän operaattorin edistymisestä tietyillä alueilla todettujen puutteiden korjaamisessa. Lisäksi T2S:n arvopaperikeskuksia tukevan seuraamusmekanismin käyttöönottoa arvioitiin arvopaperiasetuksen toimituskurijärjestelmään nähden (ks. myös osa 4.1).

Eurojärjestelmän yleisvalvonnassa keskityttiin maksujärjestelmien toiminnan osalta erityisesti TARGET-palveluissa vuonna 2020 esiintyneisiin häiriöihin. Tältä osin pidettiin aktiivisesti yhteyttä järjestelmän operaattoriin ja pyrittiin arvioimaan kattavasti sekä häiriöt että tulevien häiriöiden ehkäisemiseksi toteutetut toimet. Myös tulevan vuoden aikana painotetaan maksujärjestelmien toimintaa yhtenä eurojärjestelmän yleisvalvonnan ensisijaisena kohteena.

Koronakriisin aikana rahoitusmarkkinainfrastruktuurien toiminnassa ei ilmennyt merkittäviä pandemiatilanteeseen liittyviä häiriöitä. Vuoden 2020 alkupuoliskolla ilmeni kuitenkin toisinaan ongelmia toimitusketjuissa, joiden kolmannet osapuolet sijaitsivat kriisistä suuresti kärsineillä alueilla, sekä lyhytkestoisia viiveitä palvelujen tarjonnassa ja selvitysten tehokkuuden laskua pandemiahuipun aikana, mikä johtui tavallista suuremmista käsittelyvolyymeistä.

Myös pandemia ja siihen liittyvät markkinoiden heilahtelut vaikuttivat maksu- ja selvitystapoihin. Keskusvastapuolten vakuuksien muutospyynnöt kasvoivat voimakkaasti suuruudeltaan. Ne markkinaosapuolet, jotka eivät olleet likviditeetinhallinnassaan riittävästi varautuneet stressitilanteisiin, kärsivät näin ollen ajoittain likviditeettipaineista.

Euron liikkeeseen laskevana keskuspankkina eurojärjestelmä osallistuu arvopaperiasetuksen nojalla arvopaperikeskusten toimilupien myöntämiseen ja niiden säännöllisiin tarkastuksiin ja valvontaan. Vuonna 2020 eurojärjestelmä osallistui kuuteen toimiluvan myöntämisprosessiin ja kahteentoista tarkastus- ja valvontaprosessiin. Se on ainoa viranomainen, joka osallistuu kaikkien euroalueen arvopaperikeskusten toimilupien myöntämiseen ja tarkastuksiin. Tässä roolissa se edistää osaltaan yhdenmukaista lähestymistapaa näiden tehtävien hoitoon ja toimii siten keskeisessä asemassa arvopaperien selvityksen turvallisuuden ja tehokkuuden varmistamisessa.

Keskusvastapuolten osalta eurojärjestelmä osallistui euron liikkeeseen laskevan keskuspankin ominaisuudessa valvontakollegioiden ja kriisinhallintaryhmien toimintaan. EKP liittyi Euroopan arvopaperi- ja markkinaviranomaisen perustamiin uusiin keskusvastapuolten valvontakomiteaan ja keskusvastapuolten politiikkakomiteaan sekä osallistui tarkistetun Euroopan markkinainfrastruktuuriasetuksen (EMIR 2) mukaisen uuden keskusvastapuolten valvontakehyksen kehittämiseen erityisesti brexitiin liittyvissä asioissa. Meneillään olevien politiikkakeskustelujen pohjaksi EKP analysoi myös markkinoiden heilahtelujen suhdannevaihtelua voimistavaa vaikutusta keskusvastapuoliin ja niiden osallistujiin. EU:n keskusvastapuolten elvytys- ja kriisinratkaisukehystä koskevan asetuksen hyväksymistä odoteltaessa eurojärjestelmä aloitti valmistelut kriisinratkaisukollegioihin osallistumista varten euron liikkeeseen laskevan keskuspankin roolissa. EKP koordinoi eurojärjestelmän lähestymistapaa, sillä yksittäisten keskusvastapuolten elvytys- ja kriisinratkaisusuunnitelmia varten järjestelmäriskejä on arvioitava koordinoidusti.

4.3 Markkinainfrastruktuurin ja maksujen innovaatiot ja yhdentyminen

Rahoitusalalla on meneillään merkittävä muutosvaihe, jota ohjaavat innovaatiot ja digitalisaatio. Vähittäismaksumarkkinoille on tullut uusia markkinaosapuolia, uusia maksupalvelujen käyttökanavia ja uusia tapoja tehdä maksutoimeksiantoja. Uudet rahoitussektorin ja/tai Euroopan ulkopuolelta tulevat toimijat ovat haastaneet vakiintuneet markkinaosapuolet. Avoimuus globaalille kilpailulle on keskeistä innovoinnin edistämiseksi, mutta liiallinen riippuvuus ulkomaisista maksuratkaisuista ja teknologioista synnyttää riskin, että Euroopan maksumarkkinat tulevat alttiimmiksi ulkoisille häiriöille, kuten kyberuhkille, eivätkä enää pysty yhtä hyvin tukemaan yhteismarkkinoita ja yhteisvaluuttaa. Lisäksi maksupalveluntarjoajat, joilla on globaalia markkinavoimaa, eivät välttämättä toimi eurooppalaisten sidosryhmien etujen mukaisesti.

Eurojärjestelmä on kehittänyt kattavan vähittäismaksustrategian maksumarkkinoiden digitalisaation mukanaan tuomien innovaatiomahdollisuuksien hyödyntämiseksi ja toisaalta vastauksena Euroopan ulkopuolisten toimijoiden Euroopan suvereniteetille asettamiin haasteisiin. Strategian pääelementtejä ovat pikamaksujen käyttöönotto, Euroopan laajuisen maksuratkaisun kehittäminen ja digitaalisen euron mahdollisuuksien tutkiminen (ks. kehikko 5).

Jotta pikamaksut tulisivat kaikkien kansalaisten ja yritysten saataville paitsi kansallisella tasolla myös kaikkialla Euroopassa, SEPA-pikatilisiirrot on otettava yleisemmin käyttöön maksupalveluntarjoajien keskuudessa ja täysi Euroopan laajuinen kattavuus on taattava (ks. osa 4.1 eurojärjestelmän toimista pikamaksujen laajentamiseksi koko Eurooppaan).

Eurojärjestelmä tukee myös toimia loppukäyttäjille tarjottavien ratkaisujen pirstaleisuuden vähentämiseksi maksutoimeksiannoissa ja vuorovaikutuspisteissä (eli myyntipaikassa ja sähköisessä kaupankäynnissä) tapahtuvissa maksuissa. Se edistää erityisesti maksuratkaisuja, jotka täyttävät viisi vuonna 2019 muotoiltua päätavoitetta: Euroopan laajuinen kattavuus ja yhtenäinen asiakaskokemus, käyttömukavuus ja kustannustehokkuus, turvallisuus, eurooppalainen identiteetti ja hallinto sekä maailmanlaajuinen hyväksyttävyys. Pääpaino on rajat ylittävien maksujen parantamisessa erityisesti EU:n sisärajoilla.

Vuonna 2020 EKP jatkoi myös kryptovarojen analysointia keskittyen yksityisen sektorin liikkeeseen laskemien stablecoin-kryptovarojen vaikutuksiin rahapolitiikan, rahoitusjärjestelmän vakauden, markkinainfrastruktuurin ja maksujen sekä pankkivalvonnan kannalta. Tämän analyysin valossa EKP pyrkii kehittämään ja toteuttamaan kattavia politiikkatoimia lievittääkseen stablecoinien mahdollisia haittavaikutuksia EU:n maksu- ja rahoitusjärjestelmään ja tukeakseen samalla kestäviä aloitteita, jotka hyödyttävät eurooppalaisia kuluttajia ja yrityksiä. EKP tukee kansainvälisen yhteisön työtä ja etenkin finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän julkaisemaa G20-suunnitelmaa, jolla rajat ylittävistä maksuista pyritään tekemään nopeampia, halvempia, avoimempia ja kaikkien saatavilla olevia. Näihin maksuihin liittyy usein tehottomuutta ja vaikeaselkoisuutta.

Euroopan rahoitusmarkkinoiden syvemmän yhdentymisen edistämiseksi eurojärjestelmä jatkoi vuonna 2020 työtä kaupan jälkeisten toimintojen yhdenmukaistamiseksi koko markkinoiden laajuudessa. Vakuushallinnan yhdenmukaistamisen saralla eurojärjestelmä oli vuoden puoleenväliin mennessä saanut mukautussuunnitelmat kaikilta niiltä eurooppalaisilta markkina-alueilta, jotka kuuluvat Euroopan yhteisen vakuushallinnan sääntökirjan standardien piiriin. Eurojärjestelmä ryhtyi myös valvomaan ja arvioimaan, miten sääntökirjan standardien noudattamisessa edistyttiin. Eurojärjestelmän vakuushallintajärjestelmähankkeen aikataulumuutosten (ks. osa 4.1) yhteydessä myös yhteisen vakuushallinnan sääntökirjan käyttöönottoajankohta siirrettiin vuoden 2022 marraskuusta vuoden 2023 marraskuuhun.

Vuonna 2020 EKP:n arvopapereita ja vakuuksia koskevien markkinainfrastruktuurien neuvonantoryhmä jatkoi pääomamarkkinaunionin perustamisen edistämistä. Se antoi erityisesti lähdevero- ja yhtiötapahtumaprosesseihin liittyviä konkreettisia ehdotuksia pääomamarkkinaunionia käsittelevälle korkean tason foorumille.

5 Markkinoiden toiminnan tukitoimet ja rahoituspalvelut muille laitoksille

Koronapandemian luomassa hätätilanteessa EKP toteutti maalis–huhtikuussa 2020 muiden keskuspankkien kanssa useita valuutanvaihtojärjestelyjä likviditeetin tarjoamiseksi suurimmissa kansainvälisissä valuutoissa, ja kesän aikana se otti käyttöön lisää valuutanvaihto- ja repojärjestelyjä euromääräisen likviditeetin tarjonnan parantamiseksi. EKP ei tehnyt valuuttamarkkinainterventioita, mikä ilmenee myös EKP:n valuuttamarkkinainterventioita koskevista neljännesvuotuisista tiedoista, joita on julkaistu toukokuusta 2020 asti.

Euron lyhyt korko (€STR), jolla EKP osallistuu ohjauskorkojen uudistukseen, saavutti menestyksekkäästi yhden vuoden iän lokakuussa 2020. €STR-korko on asteittain korvaamassa eoniakoron. EKP kävi vuonna 2020 yhteistyöryhmiensä välityksellä edelleen arvokasta vuoropuhelua rahoitusmarkkinaosapuolten kanssa. Näin saadut tiedot markkinoista ovat auttaneet tehostamaan EKP:n rahapolitiikan toteutusta.

Vuonna 2020 EKP vastasi aiempien vuosien tapaan useiden EU:n rahoitusoperaatioiden hallinnoinnista ja eurojärjestelmän varannonhoitopalveluiden yleiskoordinoinnista.

5.1 Markkinaoperaatioiden kehitys

Euro- ja valuuttamääräiset likviditeettijärjestelyt

Eurojärjestelmän valuutanvaihto- ja repojärjestelyt^[48] takaavat, että euroalueen ulkopuolisille vastapuolille on saatavilla euromääräistä rahoitusta. Niiden avulla EKP voi saavuttaa hintavakaustavoitteensa, estää euroalueen ulkopuolisia euromääräisen likviditeetin vajeita vaarantamasta rahoitusjärjestelmän vakautta sekä tukea euron käyttöä rahoitus- ja kauppatoimiin maailmanlaajuisesti.^[49] Nämä järjestelyt edistävät rahapolitiikan sujuvaa välittymistä euroalueella estämällä luotonannon tiukentumisen koko euroalueella tai sen osa-alueilla rahoitusmarkkinahäiriöiden yhteydessä, mikä hyödyttää koko Euroopan taloutta ja kaikkia Euroopan kansalaisia. Valuutan tarjoaminen euroalueen vastapuolille keventää globaalien rahoitusmarkkinoiden paineita ja auttaa siten lieventämään niiden vaikutusta kotitalouksien ja yritysten luotonsaantiin sekä euroalueella että sen ulkopuolella.

On tärkeää huomata, että valuutanvaihto- ja repojärjestelyt toimivat turvaverkkoina, joiden ei ole tarkoitus kilpailla yksityisten rahoitusmarkkinoiden kanssa eikä korvata niitä euromääräisen likviditeetin tarjonnassa euroalueen ulkopuolisille toimijoille. Kuitenkin jo pelkkä varotoimena toteutettavien likviditeettijärjestelyjen olemassaolo voi rauhoittaa markkinoita ja auttaa pitämään yllä hallittuja markkinaoloja.

Tärkeimpien keskuspankkien väliset valuutanvaihtojärjestelyt varmistavat kunkin keskuspankin valuutan vastavuoroisen saatavuuden, joskaan käytännössä useimmat sopimukset eivät tällä hetkellä ole käytössä tai niitä käytetään vain yhteen suuntaan. Kahdenväliset valuutanvaihtojärjestelyt EKP:n ja euroalueen ulkopuolisten keskuspankkien välillä antavat jälkimmäisille mahdollisuuden tarjota euroja kotimaisille vastapuolilleen. Järjestelyjen kattamat määrät ovat tyypillisesti rajallisia, ja valuutanvaihtojärjestelyjen riskien katsotaan jossain määrin lievenevän saatujen maksujen ansiosta. EKP ilmoitti 15.3.2020 muiden merkittävien keskuspankkien (Kanadan, Englannin, Japanin, Yhdysvaltain ja Sveitsin keskuspankkien) kanssa koordinoidun toimen yhteydessä tarjoavansa viikoittaisia Yhdysvaltain dollarin määräisiä likviditeettiä lisääviä operaatioita, joiden maturiteetti olisi 84 päivää (maturiteetiltaan yhden viikon pituisten operaatioiden lisäksi), ja laskevansa kaikkien Yhdysvaltain dollarin määräisten operaatioiden hintoja. Ilmoituksen jälkeen EKP tarjosi maturiteetiltaan sekä viikon että 84 päivän pituisia operaatioita rahoitusmarkkinatilanteen mukaan joko päivittäin, viikoittain tai kuukausittain.

EKP ilmoitti 20.3.2020 aktivoivansa jälleen kahdenvälisen valuutanvaihtojärjestelynsä Tanskan keskuspankin kanssa ja kasvattavansa sen kokoa 24 miljardiin euroon. Huhtikuussa EKP perusti myös uudet kahdenväliset valuutanvaihtojärjestelyt Kroatian ja Bulgarian keskuspankkien kanssa. Niiden kautta kumpikin näistä keskuspankeista voi tarjota kotimaisille vastapuolilleen euroja 2 miljardin euron ylärajaan asti.

Vuoden 2020 aikana EKP perusti kahdenvälisiä repojärjestelyjä useiden euroalueen ulkopuolisten keskuspankkien kanssa (ks. taulukko 2), ja 25.6. se perusti eurojärjestelmän repojärjestelyn (EUREP) yleiskehykseksi, jota voi käyttää suuri joukko euroalueen ulkopuolisia keskuspankkeja. EUREP-järjestelyn avulla keskuspankit voivat lainata euromääräistä likviditeettiä hyväksyttäviä vakuuksia vastaan. Vakuutena voivat toimia euroalueen valtioiden ja ylikansallisten laitosten liikkeeseen laskemat euromääräiset jälkimarkkinakelpoiset velkapaperit.

EKP:n osallistuminen ohjauskorkojen uudistukseen

EKP oli edelleen tärkeässä roolissa euroalueen ohjauskorkojen uudistuksessa pääasiassa kahdella tavalla: ensinnäkin se tarjosi vankan ja luotettavan viitekoron, euron lyhyen koron (€STR), ja toiseksi se edisti markkinoiden aloitteita toimimalla euron riskittömiä korkoja käsittelevän yksityisen sektorin työryhmän sihteerinä.

€STR-korko otettiin käyttöön 2.10.2019. Korko edustaa euroalueen pankkien vakuudettomien yön yli ‑lainojen lainakustannuksia tukkumarkkinoilla, ja se perustuu kokonaan päivittäisiin luottamuksellisiin rahamarkkinatransaktioita koskeviin tilastotietoihin, jotka kerätään rahamarkkinatilastoasetuksen mukaisesti.

Kun korkoa oli julkaistu vuoden ajan, EKP toteutti sen laskentaan käytetyn metodologian tarkastelun, josta määrätään €STR-koron suuntaviivojen artiklan 15 kohdassa 2. Kyseisen kohdan mukaan EKP:n on tarkasteltava vähintään vuosittain, edellyttävätkö koron taustalla olevilla markkinoilla tapahtuneet muutokset koron ja sen metodologian muuttamista. Tarkastelussa arvioitiin, ilmentääkö korko asianmukaisesti taustalla olevien markkinoiden dynamiikkaa, perustuuko se riittävään tietomäärään ja onko se puolueeton. Tuloksena oli, että metodologialla pystytään mittaamaan määriteltyä taustakorkoa asianmukaisesti ja että vakuudettomien yli yön ‑lainojen markkinakustannusten mittaamisen tietopohja on edelleen riittävä.

€STR-koron vakauden ja edustavuuden vuoksi markkinaosapuolia kannustetaan käyttämään sitä sekä käteiselle että johdannaistuotteille, sillä eoniakorko jää pois käytöstä 3.1.2022. Kannustaakseen ja tukeakseen €STR-koron laajempaa käyttöä muun muassa euriborkorkoon perustuvien sopimusten varajärjestelyissä EKP on päättänyt julkaista kertyneet keskimääräiset €STR-korot ja kertyneen indeksin.^[50]

Euromääräisten rahamarkkinoiden riskittömiä korkoja käsittelevä työryhmä puolestaan on antanut olennaisen tärkeää tietoa varautumissuunnitelmien laatimiseksi siltä varalta, että euriborkorosta luovutaan pysyvästi. Tämän työryhmän tehtäviä ovat markkinaosapuolten opastaminen siirtymisessä laajalti käytetystä eoniakorosta €STR-koron käyttöön ja sopivien korkojen suositteleminen euriborkoron varakoroiksi. Työryhmä järjesti kaksi julkista kuulemista, joista toinen koski euriborkoron varakorkoja ja toinen euriborin varajärjestelyt laukaisevia tapahtumia. Tämän jälkeen työryhmän odotetaan julkaisevan vuoden 2021 toisella neljänneksellä suosituksensa sopivimmiksi euriborkoron varakoroiksi kussakin omaisuuserien luokassa ja varajärjestelyt laukaiseviksi tapahtumiksi, joita sovelletaan yleisesti. Markkinaosapuolia kannustetaan tutustumaan suosituksiin ja ottamaan ne huomioon varajärjestelyjä suunnitellessaan.

Yhteistyöryhmät

Vuosi 2020 toi rahoitusmarkkinoille erityisiä haasteita ja ennen näkemättömiä kehityssuuntia. Näinä korostuneen epävarmoina aikoina EKP arvosti suuresti jäsenneltyjä vuoropuheluja, joita se kävi markkinaosapuolten kanssa yhteistyöryhmiensä välityksellä. Joukkolainamarkkinoiden yhteistyöryhmä, valuuttayhteistyöryhmä, rahamarkkinoiden yhteistyöryhmä ja EKP:n operaatioiden toimeenpanijaryhmä kutsuttiin lukuisiin ad hoc ‑kokouksiin vaihtamaan näkemyksiä rahoitusmarkkinoiden kehityksestä ja markkinoiden toiminnasta. Markkinaosapuolia kannustettiin ilmaisemaan avoimesti näkemyksensä keskustelun pohjaksi, ja niiden esille ottamat huolenaiheet auttoivat EKP:tä tunnistamaan mahdollisia rahoitusjärjestelmän painekohtia ja arvioimaan järjestelmän häiriönsietokykyä erityisesti koronaviruksen levitessä Euroopassa keväällä 2020. Saadut tiedot olivat hyödyksi pyrittäessä tehostamaan EKP:n rahapolitiikan toteutusta.

Valuuttamarkkinainterventioista tiedottaminen

EKP:n neuvosto päätti syyskuussa 2019 ryhtyä julkaisemaan aiempaa enemmän tietoja EKP:n valuuttamarkkinainterventioista. Toukokuusta 2020 alkaen näitä tietoja on julkaistu taulukossa EKP:n verkkosivuilla sekä Statistical Data Warehouse ‑palvelussa. Ne päivitetään neljännesvuosittain yhden vuosineljänneksen viiveellä. Neljännesvuotuisissa taulukoissa julkaistuista tiedoista tehdään myös vuotuinen yhteenveto EKP:n vuosikertomuksessa (ks. taulukko 3). Jos jollakin vuosineljänneksellä valuuttamarkkinainterventioita ei ole toteutettu, tämä ilmoitetaan erikseen.

EKP ei toteuttanut valuuttamarkkinainterventioita vuonna 2020. Euron käyttöönotosta lähtien EKP on toteuttanut valuuttamarkkinainterventioita kahdesti, vuosina 2000 ja 2011.

Raportointikehys kattaa EKP:n yksipuolisesti ja muiden viranomaisten kanssa koordinoidusti toteuttamat valuuttamarkkinainterventiot sekä valuuttakurssimekanismissa (ERM II) ”vaihteluvälin rajoilla” suoritetut interventiot.

5.2 EU:n luotonanto- ja luotonotto-operaatioiden hoito

EKP hoitaa keskipitkän aikavälin rahoitustuen järjestelmän (MTFA),^[51] Euroopan rahoituksenvakautusmekanismin (ERVM)^[52] ja eurooppalaisen hätätilasta aiheutuvien työttömyysriskien lieventämisen tilapäisen tukivälineen (SURE) alaisia EU:n luotonanto- ja luotonotto-operaatioita.^[53]

Vuonna 2020 EKP huolehti keskipitkän aikavälin rahoitustuen järjestelmän lainoihin liittyvien korkomaksujen käsittelystä. Järjestelmän kautta myönnettyjen lainojen kanta oli vuoden 2020 lopussa 200 miljoonaa euroa. EKP hoiti myös erilaisia ERVM:n alaisiin lainoihin liittyviä maksuja ja korkomaksuja. Vuoden 2020 lopussa mekanismin kautta myönnettyjen lainojen kanta oli 46,8 miljardia euroa. Lisäksi EKP käsitteli SURE-välineen kautta jäsenvaltioille myönnettyjen lainojen maksatukset vuonna 2020. Välineen kautta myönnettyjen lainojen kanta oli vuoden 2020 lopussa 39,5 miljardia euroa.

Vastaavasti EKP hoitaa myös Euroopan rahoitusvakausvälineen (ERVV)^[54] ja Euroopan vakausmekanismin (EVM)^[55] toiminnasta aiheutuvat maksut. Vuonna 2020 EKP huolehti kahteen ERVV:n lainaan liittyvien erilaisten korkojen ja maksujen käsittelystä.

Lisäksi EKP hoitaa kaikki Kreikan lainajärjestelysopimukseen liittyvät maksut.^[56] Sopimuksen mukaisesti myönnettyjen lainojen kanta oli vuoden 2020 lopussa 52 193,75 miljoonaa euroa.

5.3 Eurojärjestelmän varannonhoitopalvelut

Vuonna 2020 eurojärjestelmä tarjosi edelleen asiakkailleen kattavia rahoituspalveluja varannonhoitopalvelujen järjestelmässään (ERMS), joka otettiin käyttöön vuonna 2005 asiakkaiden euromääräisten varantojen hoitamiseksi. Jotkin eurojärjestelmän kansalliset keskuspankit tarjoavat tässä järjestelmässä sijoituspalveluita euroalueen ulkopuolisten maiden keskuspankeille, rahaviranomaisille ja valtion elimille sekä kansainvälisille järjestöille yhtenäisin ehdoin ja yleisten markkinastandardien mukaisesti. Järjestelmän yleisenä koordinoijana EKP huolehtii sen häiriöttömästä toiminnasta ja kehittämisestä sekä raportoi siitä EKP:n neuvostolle.

Vuoden 2020 lopussa eurojärjestelmän varannonhoitopalveluihin liittyviä asiakassuhteita oli 260, kun niitä edellisvuoden lopussa oli 273. Eurojärjestelmän varannonhoitopalvelujen järjestelmässä hoidettujen varojen kokonaismäärä (johon sisältyvät sekä käteisvarat että arvopaperit) kasvoi samalla aikavälillä noin 1,7 %.

Eurojärjestelmän varannonhoitopalvelujen järjestelmää koskevaa lainsäädäntöä päivitettiin vuonna 2020, jotta se kannustaisi entistä vahvemmin eurojärjestelmän sisäiseen avoimeen raportointiin ja tietojenvaihtoon ERMS-järjestelmässä tarjottavista palveluista.

6 Enemmän seteleitä, historiallisen vähän väärennöksiä

EKP ja euroalueen kansalliset keskuspankit vastaavat euromääräisten setelien liikkeeseen laskemisesta euroalueella, käteisrahan saatavuuden takaamisesta ja luottamuksen säilymisestä valuuttaan. Vaikka koronaviruspandemialla oli vaikutuksensa kulutus- ja maksukäyttäytymiseen, liikkeessä olevien eurosetelien lukumäärä jatkoi voimakasta kasvuaan. Kierrosta poistettujen väärennösten määrä puolestaan laski historiallisen alhaiselle tasolle.

6.1 Eurosetelien kysyntä on edelleen suurta

Vuonna 2020 liikkeessä olevien eurosetelien määrä ja arvo kasvoivat noin 10 %. Vuoden lopussa liikkeessä oli 26,5 miljardia euroseteliä, joiden arvo oli yhteensä 1 435 miljardia euroa (ks. kaaviot 21 ja 22). Sekä liikkeessä olevien setelien määrästä että niiden arvosta lähes puolet oli 50 euron seteleitä. Maaliskuun 2020 puolivälissä koronaviruspandemian julistamisen jälkeen käteisen kysyntä erityisesti 200 euron ja 100 euron setelien osalta kasvoi hyvin voimakkaasti muutaman viikon ajan poikkeustilanteeseen varautumisen vuoksi. Seuraavina kuukausina luottolaitosten kansallisiin keskuspankkeihin tekemät säännölliset käteisrahan tilaukset ja palautukset vähenivät sulkutoimien ja maksukäyttäytymisen muutosten vuoksi. Tämän seurauksena rahankierron volyymi väheni vuoden 2020 mittaan jopa 20 % edellisvuoteen nähden. Liikkeessä olevien setelien määrä jatkoi kuitenkin kasvuaan vuonna 2020. Tärkeimpiä syitä olivat kasvanut epävarmuus ja kriisitilanteissa ilmenevä taipumus varastoida seteleitä.

Äskettäisen tutkimuksen mukaan euroalueen ulkopuolella liikkeessä olevien eurosetelien osuus on 30–50 % liikkeessä olevien eurosetelien kokonaisarvosta. Tutkimus osoittaa, että näitä seteleitä käytetään sekä arvon säilyttämiseen että maksuvälineinä.

Eurosetelien tuotanto on jaettu euroalueen kansallisten keskuspankkien kesken. Vuonna 2020 tuotettiin kaikkiaan noin 5,7 miljardia seteliä.

Vuonna 2020 liikkeessä olevien eurokolikoiden määrä kasvoi 2 % ja oli vuoden lopussa 138 miljardia kolikkoa. Liikkeessä olevien kolikoiden kokonaisarvo oli 30 miljardia euroa eli 1,4 % suurempi kuin edellisvuoden lopussa.

Vuonna 2020 luottolaitokset tallettivat euroalueen kansallisiin keskuspankkeihin 25,0 miljardia seteliä, joiden kokonaisarvo oli noin 800 miljardia euroa. Näistä seteleistä 12,0 % (eli 3,0 miljardia kappaletta) korvattiin uusilla seteleillä liikkeessä olevien setelien hyvän laadun varmistamiseksi.

6.2 Kuluttajien käteisen käyttö

Tutkimus käteisen käytöstä euroalueella

Vuonna 2019 EKP toteutti toisen tutkimuksensa euroalueen kuluttajien maksamista koskevista asenteista (SPACE) käteisen ja muiden maksuvälineiden käytön arvioimiseksi. Tutkimuksessa todettiin, että 73 % kaikista myyntipisteissä tapahtuvista kuluttajien maksuista ja raportoiduissa henkilöltä henkilölle tapahtuvista maksuista suoritettiin käteisenä. Arvolla mitattuna käteismaksujen osuus oli 48 % maksujen kokonaisarvosta. Korttimaksujen osuus oli 41 %.

Tutkimuksen mukaan 55 % vastaajista piti tärkeänä tai erittäin tärkeänä, että tulevaisuudessa on mahdollisuus käteismaksuihin. Lisäksi 34 % vastaajista ilmoitti pitävänsä käteisvaroja joko maksamista tai säästämistä varten.

Heinäkuussa 2020 tehdyssä euroalueen laajuisessa kyselytutkimuksessa todettiin, että koronaviruspandemialla oli ollut suuri vaikutus kuluttajien maksukäyttäytymiseen: 40 % vastaajista ilmoitti maksaneensa käteisellä entistä harvemmin. Tärkeimmäksi syyksi pandemian aiheuttamalle maksukäyttäytymisen muutokselle mainittiin muiden kuin käteismaksujen helpottamiseksi tehdyt toimet.

Käteisrahan saatavuuden ja hyväksynnän ylläpitäminen

Vuonna 2020 EKP:n neuvosto hyväksyi uuden käteisrahaa koskevan strategian, jonka tavoitteena on ylläpitää luottamusta euroseteleihin ja -kolikoihin ja säilyttää kuluttajien vapaus valita maksutapansa. Joulukuussa 2020 julkistetussa eurojärjestelmän Cash 2030 ‑strategiassa määritetään painopisteet ja strategiset tavoitteet tuleville vuosille. Strategian tavoitteena on varmistaa, että käteisen saatavuus kaikille euroalueen kansalaisille ja yrityksille pysyy hyvänä ja että käteinen säilyttää asemansa yleisesti hyväksyttynä maksuvälineenä. Eurosetelien ekologisen jalanjäljen pienentäminen sekä innovatiivisten ja turvallisten setelien jatkuva kehitystyö ovat myös tärkeitä näkökohtia.

Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi eurojärjestelmä on ryhtynyt selvittämään luottolaitosten käteisnostopisteiden maantieteellistä kattavuutta sekä luottolaitosten asiakkailtaan perimien talletus- ja nostopalkkioiden kehittymistä. Lisäksi EKP ja kansalliset keskuspankit käyvät tiivistä vuoropuhelua riittävistä käteispalveluista pankkiyhteisön ja muiden rahankierron toimijoiden kanssa, sillä luottolaitoksilla tulee jatkossakin olemaan keskeinen asema käteisen vähittäisjakelussa sekä liikkeessä olevien setelien aitouden ja laadun tarkistamisessa. Pandemian puhjettua EKP ja kansalliset keskuspankit ryhtyivät erityisiin toimiin tiiviissä yhteistyössä kaikkien rahahuollon sidosryhmien kanssa, jotta sulkutoimien aiheuttamista haasteista selvittäisiin ja kansalliselle rahankierrolle aiheutuvia häiriöitä voitaisiin lievittää.

Koronavirustartunnan riski setelien kautta on erittäin pieni

Koronaviruspandemian puhjettua EKP on yhteistyössä useiden laboratorioiden kanssa selvittänyt käteisen mahdollista osuutta viruksen leviämisessä. Arvioitavana oli kaksi erilaista, mutta toisiinsa liittyvää tekijää: ensiksikin aika, jonka virus voi elää setelien ja kolikoiden pinnalla, ja toiseksi virusmäärä, joka voi siirtyä käteisrahasta käteen. Testitulokset tukivat monien arvovaltaisten organisaatioiden aiemmin esittämiä käsityksiä siitä, että käteisen käytön kautta tapahtuvan tartunnan riski on vähäinen. Käteismaksun yhteydessä mahdollisesti siirtyvä virusmäärä on testin mukaan niin vähäinen, että merkittävää tartuntariskiä ei ole.

6.3 Eurosetelien väärennösten määrä historiallisen alhainen

Vuonna 2020 väärennettyjen eurosetelien määrä laski alimmalle tasolleen sitten vuoden 2003. Kierrosta poistettiin noin 460 000 väärennöstä. Liikkeessä olevien aitojen eurosetelien määrään verrattuna väärennösten osuus oli hyvin vähäinen eli 17 väärennöstä miljoonaa aitoa seteliä kohti (ks. kaavio 23).

Eniten väärennetään 20 euron ja 50 euron seteleitä, joiden osuus oli kaksi kolmasosaa kaikista vuonna 2020 kierrosta poistetuista väärennöksistä. Eniten väärennetyksi seteliksi on nyt noussut 20 euron seteli 50 euron setelin sijasta. Heikkolaatuisten väärennösten osuus on myös kasvanut. Ne on helppo tunnistaa väärennöksiksi, sillä turvatekijät puuttuvat kokonaan tai niiden jäljitelmät ovat heikkolaatuisia.

Kierrosta poistettujen väärennösten laadun heikkenemisestä huolimatta EKP kehottaa kaikkia olemaan edelleen varuillaan seteleitä vastaanottaessaan ja muistamaan tutun tunnustele-katso-kallistele-testin. Yksittäinen turvatekijä ei vielä takaa rahan aitoutta, vaan aina on syytä tarkastaa useampia. Lisäksi ammattimaisille rahankäsittelijöille sekä Euroopassa että muualla on jatkuvasti tarjolla koulutusta, ja ajantasaista tiedotusmateriaalia pidetään yleisön saatavilla eurojärjestelmän väärentämisenvastaisen toiminnan tukemiseksi. EKP tekee samassa tarkoituksessa yhteistyötä Europolin, Interpolin ja Euroopan komission kanssa.

7 Tilastot

EKP laatii, kerää, koostaa ja julkaisee kansallisten keskuspankkien avustuksella laajaa valikoimaa tilastoja, jotka tukevat EKP:n rahapolitiikan harjoittamista sekä rahoitusjärjestelmän vakauteen liittyvien ja muiden EKPJ:n ja Euroopan järjestelmäriskikomitean (EJRK) tehtävien hoitamista. Tilastoja käyttävät myös viranomaiset, kansainväliset järjestöt, rahoitusmarkkinaosapuolet, tiedotusvälineet ja suuri yleisö, ja ne edistävät osaltaan EKP:n avoimuustavoitetta.

Tässä luvussa tarkastellaan kysymystä siitä, miten pankkien raportointirasite voidaan pitää kurissa tilastojen laadun kärsimättä, sekä uusia euroalueen tilastoja ja tietojen ja tilastojen toimittamista koronaviruspandemian aikana. Luvun kehikoista toisessa tarkastellaan kansainvälisen arvopaperimarkkinavalvojien järjestön (International Organization of Securities Commissions, IOSCO) kehittämien periaatteiden noudattamista euron lyhyen koron (€STR) yhteydessä ja toisessa kansainvälisten tilastostandardien uudelleenarviointia sellaisten kehityssuuntien valossa, joilla on merkittäviä vaikutuksia keskuspankkien politiikkaan ja tehtäviin.

7.1 Raportointistrategia: kustannukset pienemmiksi ja laatu paremmaksi

Euroopan pankkiviranomaisen (EBA) toteutettavuusraportissa, joka koskee pankkien yhdistettyä raportointijärjestelmää, EKPJ selosti omalta osaltaan strategiaa, jota se käyttää tiedonkeruussa pankeilta (ks. kaavio 3). EKPJ esitti myös ehdotuksia siitä, miten pankkien raportointirasitetta voidaan keventää tilasto-, kriisinratkaisu- ja vakavaraisuusraportoinnin aloilla menettämättä rahapolitiikan, kriisinratkaisun ja valvonnan kannalta välttämätöntä tietosisältöä.^[57]

Tähän voidaan päästä seuraavin keinoin:

• yhteiset määritelmät ja yhteinen tietomalli, joita sovelletaan tilasto-, kriisinratkaisu- ja vakavaraisuustietoja koskeviin vaatimuksiin;
• menettelyjen parannukset, kuten päällekkäisten tietopyyntöjen poistaminen ja viranomaisten välisen tiedonvaihdon parantaminen;
• yhteistyön lisääminen Euroopan viranomaisten välillä sekä viranomaisten ja pankkisektorin välillä yhteisen tietomallin ja älykkäämpien menettelyjen kehittämiseksi.

EKPJ ehdotti myös, että kehitystyö synkronoitaisiin sen yhdistettyä raportointijärjestelmää (IReF) koskevan työn kanssa.

7.2 Uusia ja laajennettuja euroalueen tilastoja

EKP julkaisi 7.4.2020 ensimmäistä kertaa keskenään yhteen sovitetut euroalueen maksutasetilastot ja euroalueen sektoritilinpidon, joita on entistä helpompi käyttää yhteisiin analyysitarkoituksiin.

Euron efektiiviset valuuttakurssit ja yhdenmukaistetut kilpailukykyindikaattorit sekä niiden taustalla olevat valuuttapainot päivitettiin 1.7.2020.

Vuonna 2020 EKP kehitti uusia viestintävälineitä tuodakseen tieto- ja tilastotuotteensa paremmin yleisön saataville. Se julkisti ensimmäisen interaktiivisen digitaalisen julkaisunsa ”Täsmätietoa tilastoista: raha, luotonanto ja keskuspankkikorot”, jossa yhdistyivät kuvat, selkeäsanainen teksti ja interaktiiviset kuviot 23 EU-kielellä. Julkaisun sisältämät euroalueen ja jäsenvaltioiden tilastot päivittyvät reaaliajassa kunkin uuden tilastotietojulkistuksen yhteydessä. EKP:n johtokunnan jäsen Isabel Schnabel selostaa maailman tilastopäivänä julkaistussa blogikirjoituksessaan laadukkaiden tietojen ja tilastojen strategista arvoa EKP:n päätöksenteossa.

7.3 Tietojen ja tilastojen toimittaminen pandemian aikana

Koronapandemia on aiheuttanut päättäjille ennenkokemattomia haasteita. Tänä hyvin epävarmana aikana on tarvittu sekä tiheästi päivittyviä talouskasvun indikaattoreita että vakiomuotoisia tilastoindikaattoreita EKP:n rahapoliittisten toimien mitoittamiseksi reaaliajassa. Pandemia on aiheuttanut myös mittavia ja monimuotoisia haasteita sekä raportoiville pankeille että tilastojen laatijoille.

EKP ja Eurostat määrittelivät yhteistyössä tärkeimmät maksutasetilastojen tuottamisen ongelmat, joihin kuuluvat rajoilla toteutettavien matkustajakyselyjen keskeytyminen, suorien raportoijien – erityisesti yritysten – alhaisemmat vastausasteet ja viivytykset sekä hallinnollisten tietojen (esim. alv-ilmoitusten) ja vuositaseiden huonompi laatu ja viiveet niiden saannissa. Keskustelussa listattiin vaihtoehtoisia tiedonlähteitä, joita voitaisiin käyttää puutteiden korjaamiseen, ja pohjustettiin tilastonlaatijoiden laajempaa yhteistyötä ja kumppanuutta.

Tässä yhteydessä toiminnan jatkuvuuden ylläpito EKPJ:n ja Euroopan tilastojärjestelmän (ESS) tilastoissa ja valvontatiedoissa oli olennaisen tärkeää.

Huhtikuussa EKP mukautti joitakin raportointivaatimuksia ja kehotti kansallisia keskuspankkeja ja raportoivia pankkeja etsimään käytännöllisiä, mutta silti nykyisen lainsäädännön mukaisia ratkaisuja raportoinnin pitämiseksi sellaisissa rajoissa, että raportoivat pankit selviytyvät siitä, samalla kun tilastotietojen laatu pidetään tarkoituksenmukaisella tasolla.^[58] EKP teki myös tiivistä yhteistyötä kansallisten keskuspankkien, Eurostatin ja kansallisten tilastolaitosten kanssa kehittääkseen yhteisiä lähestymistapoja tiedonlähteiden ja estimointimenetelmien haasteisiin, jotta laadun puutteet ja mahdolliset maittaisen ja alueellisen vertailukelpoisuuden ongelmat pystyttäisiin minimoimaan.

EKP:n neuvosto hyväksyi pandemian vaikutusten lieventämiseksi useita politiikkatoimia, joiden laatimisessa oli hyötyä myös EKP:n ja kansallisten keskuspankkien keräämien tarkemmin eriteltyjen tietojen tarjoamasta joustavuudesta. Politiikkatoimien oikean mitoituksen varmistamiseksi EKP mukautti myös tietoaineistojensa tuotantoon liittyviä tehtäviä, esimerkiksi

• kohdennettuihin pitempiaikaisiin rahoitusoperaatioihin osallistuvilta pankeilta kerättyjen luotonantotietojen käsittelyä sekä
• päivittäisten tietojen tuottamista euroalueen valtioiden joukkolainojen bruttoliikkeeseenlaskusta, lunastuksista ja kannan määristä EKP:n omaisuuserien osto-ohjelmien mitoituksen avuksi.

8 EKP:n tutkimuksen painopisteet

Koronaviruspandemia vaikutti vuonna 2020 myös tutkimustoimintaan. Tutkimustyötä, jossa kehitettiin välineitä taloustilanteen reaaliaikaiseen arviointiin ja politiikkatoimien eri vaihtoehtojen arviointiin, tehostettiin. Samaan aikaan säännölliset tutkimusverkostot ja työryhmät jatkoivat toimintaansa. Aluksi pandemia rajoitti yhteistyötä akateemisen maailman kanssa, mutta vuoden jälkipuoliskolla yhteistyö jälleen jatkui.

8.1 Pandemiaan liittyvät toimet

Koronapandemian myötä tehostettiin talouden ja rahoitusmarkkinoiden tilanteen seurantavälineiden kehittämiseen tähtäävää tutkimusta, jotta nopeasti muuttuvia olosuhteita voitaisiin paremmin havainnoida reaaliajassa.

Yhtenä esimerkkinä on kuukausittaisten ja viikoittaisten talouskehityksen indikaattorien kehittäminen. Kuukausittaisista indikaattoreista on viime vuosikymmenen aikana tullut talousennusteiden vakituisia apuvälineitä, mutta nyt niiden analyysejä on tihennetty viikoittaisiksi käyttämällä monipuolisia uusia tietoja, joita saadaan osittain internetissä olevista lähteistä (ks. kehikko 8).

Myös rahoitusmarkkinoiden paineiden indikaattoreita on parannettu, jotta euroalueen rahoitusmarkkinoiden pirstoutumisriskejä voidaan arvioida viikkotasolla. Nämä indikaattorit osoittavat, että koronapandemia aiheutti aluksi jyrkkää pirstoutumista, joka lähenteli vuoden 2008 maailmanlaajuisen finanssikriisin ja euroalueen vuoden 2012 valtionvelkakriisin aikaisia tasoja.^[59] Euroalueen rahoitusmarkkinoiden pirstaleisuus palasi kuitenkin pääosin kriisiä edeltäneille tasoille syyskuun 2020 puoleenväliin mennessä, mikä johtui nopeista talouspoliittisista toimista ja viime vuosikymmenen aikana toteutettujen varautumisjärjestelyjen ja uudistusten luomasta häiriönsietokyvystä.

Toisena tärkeänä tiedonlähteenä oli EKP:n kuluttajaodotusten kyselytutkimus (Consumer Expectations Survey, CES), vuoden 2020 alussa lanseerattu uusi verkkokyselytutkimus, joka oli vielä pilottivaiheessa. Tutkimus tarjoaa säännöllisesti tietoa kotitalouksien tunnelmista ja odotuksista, kulutus- ja säästösuunnitelmista ja työmarkkinaoloista. Sille on ominaista vahva ajankohtaisuus ja yhdenmukaisuus euroalueen eri maiden, etenkin neljän suurimman maan, kesken.^[60]

Uusi tutkimus osoittautui hyvin arvokkaaksi keinoksi seurata kotitaloussektoria koronapandemian aikana. Kotitalouksilta kysyttiin esimerkiksi pandemian taloudellisten seurauksien vakavuudesta. Vastauksissa näkyvät erot eri maiden kotitalouksien taloushuolissa (ks. kuvio 24). Esimerkiksi Espanjassa ja jonkin verran myös Italiassa kotitaloudet raportoivat vakavammista taloudellisista seurauksista kuin Saksassa ja Alankomaissa.

Lisäksi tutkimus viittaa siihen, että kotitaloudet, joiden jäsenet ovat nuoria, pienituloisia tai määräaikaisissa työsuhteissa tai joiden jäsenillä on vaikeuksia saada luottoa, ovat muita haavoittuvammassa asemassa pandemian aiheuttamassa kriisitilanteessa. Kotitaloudet, joilla on erityisen suuria taloushuolia, vähentävät suhteellista kulutustaan muita enemmän. Tällaiset kotitaloudet eivät myöskään käytä etukäteen kulutukseensa yhtä paljon niitä tulonsiirtoja, joita ne tulevaisuudessa saattavat saada valtion tukiohjelmista. Nämä havainnot saattavat viitata siihen, että tarkasti kohdennetut ja erityisluonteiset finanssipoliittiset toimet ovat merkittävässä roolissa makrotaloudellisen tilanteen vakauttamisessa pandemian aikana.

8.2 Tutkimusverkostot

Vakiintuneet tutkimusverkostot jatkoivat EKPJ:n tutkimustoiminnan koordinointia ja yhteydenpitoa akateemisiin tutkijoihin. Erityisesti EKPJ:n kolme tutkimusklusteria, jotka keskittyvät rahatalouteen, rahoitusvakauteen ja euroalueen talouden kilpailukykyyn, järjestivät työpajoja näiden alojen keskeisimmistä kysymyksistä. Tulevaisuudessa klusterit aikovat painottaa tutkimuksessa alhaisen kasvun, hitaan inflaatiovauhdin, ilmastonmuutoksen ja finanssiteknologisten innovaatioiden asettamiin haasteisiin vastaamista.

Rahapolitiikkaa, makrovakaussääntelyä ja rahoitusjärjestelmän vakautta käsittelevä työryhmä toteutti vuonna 2020 useita hankkeita, joissa tutkittiin makrovakauspolitiikan vaikutuksia. Yhtenä tutkimuslinjana selvitettiin luotonottajaan liittyvien makrovakaustoimien vaikutusta eriarvoisuuteen.^[61] Tällaiset toimet saattavat lisätä eriarvoisuutta vaikeuttamalla pienituloisten luotonsaantia, mutta kriisiaikoina ne voivat myös vähentää eriarvoisuutta lieventämällä kriisin vaikutuksia haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin. Toisessa hankekokonaisuudessa tutkittiin, miten makrovakauspolitiikka vaikuttaa rahoitusjärjestelmän vakauden ja tasapainokoron kautta rahapolitiikan välittymiseen ja miten rahapolitiikan vaikutus rahoituksenvälittäjien riskinottoon puolestaan vaikuttaa makrovakauspolitiikan tarpeeseen. Kolmas tutkimuslinja keskittyi raha- ja makrovakauspolitiikan yhteensovittamisesta koituviin hyötyihin.

PRISMA-verkosto tutkii yksittäisten yritysten ja vähittäiskauppiaiden hinnoittelukäyttäytymistä mikrotason hintatietoaineistojen perusteella. Vuonna 2020 ryhmä analysoi yksittäisten hinnanmuutosten tiheyttä, jotta käsitys inflaatioprosessista tarkentuisi. Se päivitti aineistoa, jonka inflaation jäykkäliikkeisyyttä tutkinut IPN-verkosto tuotti 2000-luvun alussa, ja tutki myös virallisten kuluttajahintaindeksien laskennassa käytettäviä tietoja.

Kotitalouksien varallisuutta ja kulutusta käsittelevä Household Finance and Consumption Network ‑verkosto (HFCN) julkaisi Household Finance and Consumption Survey (HFCS) -kyselytutkimuksen kolmannen (2017) kierroksen tulokset maaliskuussa 2020. Vaikka euroalueen kotitalouksien nettovarallisuuden mediaani pysyi vuosina 2014–2017 pitkälti vakaana, kotitalouksien tulot nousivat laajalti ja mediaanitulo kasvoi 4,1 prosentilla. Lisäksi nettovarallisuuden keskittyminen vauraimmille kotitalouksille euroalueella pysyi tällä ajanjaksolla ennallaan, ja velkaantuneimpien euroalueen kotitalouksien rahoituspaineet taas saattoivat helpottaa. Tiedoista on apua myös tutkittaessa rahapolitiikan välittymisen ja rahoituspaineiden vaihtelua eri kotitalouksien välillä.

EKPJ pitää yhteyttä myös riippumattomiin tutkimusverkostoihin, kuten CompNet-verkostoon (Competitiveness Research Network), joka keskittyy kilpailukykyä ja tuottavuutta koskevaan tutkimukseen ja politiikka-analyysiin. Vuonna 2020 CompNet järjesti kaksi virtuaalikonferenssia, joista toisen yhteistyössä Slovenian keskuspankin kanssa ja toisen EKP:n kanssa. Ensimmäisessä konferenssissa tarkasteltiin kestävää kehitystä, yritysten tuloskehitystä ja kilpailukykypolitiikkaa pienissä, avoimissa talouksissa. Toisessa konferenssissa keskusteltiin koronapandemian vaikutuksista kansainvälisiin kauppa- ja pääomavirtoihin ja niiden seurauksista eurooppalaisille yrityksille. CompNet julkaisi myös uutta tutkimustietoa tuottavuusalan aiheista Firm Productivity Report 2020 ‑raportissa.

8.3 Konferenssit ja julkaisut

Pandemia rajoitti yhteistyötä akateemisen maailman kanssa vuoden alkupuoliskolla, ja monia säännöllisiä konferensseja peruttiin tai lykättiin, mukaan lukien EKP:n keskuspankkifoorumi, joka oli tarkoitus pitää kesä–heinäkuussa Sintrassa ja joka sen sijaan pidettiin verkossa marraskuussa. Vuoden jälkipuoliskolla konferenssitoiminta elpyi uudelleen virtuaalitapahtumien muodossa; näihin kuuluivat etenkin EKP:n vuotuinen tutkimuskonferenssi ja rahapolitiikkakonferenssi. Molemmissa konferensseissa keskusteltiin eri vaihtoehdoista koronapandemiaa koskevissa politiikkatoimissa, mutta esiteltiin myös innovatiivista tutkimusta rahapolitiikan välittymisestä ja rahoitusmarkkinoiden rakenteista.

Vuonna 2020 ilmestyi 161 EKP:n asiantuntijoiden laatimaa tutkimuskatsausta EKP:n Working Paper Series -julkaisusarjassa. Lisäksi julkaistiin useita EKP:n tehtäviin tai metodologisiin näkökulmiin painottuvia tutkimuksia Occasional Paper Series-, Statistics Paper Series- ja Discussion Paper Series ‑sarjoissa. Monien EKP:n tutkimusten pohjalta julkaistiin artikkeleita myös akateemisissa aikakauslehdissä. Osa materiaalista on suunnattu enemmän suurelle yleisölle, kuten 13 artikkelia, jotka ilmestyivät EKP:n Research Bulletin ‑julkaisussa.

9 Oikeudelliset asiat

Tämä luku käsittelee Euroopan unionin tuomioistuimen EKP:tä koskevaa oikeuskäytäntöä, EKP:n lausuntoja, tapauksia, joissa laiminlyötiin velvollisuus kuulla EKP:tä sen toimivaltaan kuuluvien alojen lainsäädäntöehdotuksista, sekä julkisen sektorin keskuspankkirahoitusta ja erityisoikeuksia koskevan kiellon noudattamisen valvontaa.

9.1 EKP:tä koskevat Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisut

Unionin tuomioistuin antoi 19.12.2019 ja 21.10.2020 tuomiot kahdessa muutoksenhakuasiassa, jotka koskivat EKP:n neuvoston keskustelujen tuloksen luottamuksellisuutta (asiat C-442/18 P ja C-396/19 P). Asioiden taustalla on kaksi pyyntöä saada tutustua EKP:n neuvoston päätökseen, jolla luottolaitokselta (Banco Espírito Santo) keskeytettiin rahapolitiikan luottovälineiden saaminen. EKP oli kieltäytynyt antamasta oikeutta tutustua siihen osaan neuvostonsa pöytäkirjasta, johon oli merkitty Banco Espírito Santolle rahapoliittisin operaatioin myönnetyn luoton määrä, muun muassa Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) ja Euroopan keskuspankin perussäännön artiklan 10.4 sekä päätöksen EKP/2004/3 artiklan 4 kohdan 1 alakohdan a ensimmäisen luetelmakohdan perusteella. Unionin tuomioistuin hyväksyi muutoksenhaussa EKP:n perustelut ja kumosi riitautetun osan unionin yleisen tuomioistuimen tuomioista. Nämä kaksi tuomiota ovat merkittäviä ennakkotapauksia, jotka koskevat EKP:n neuvoston keskustelujen tulosten saamista yleisön tutustuttavaksi. Unionin tuomioistuimen mukaan asioiden käsittelyn tulos on itse käsittelyn tavoin luottamuksellinen ja pysyy luottamuksellisena, ellei EKP:n neuvosto päätä julkistaa sitä kokonaisuudessaan tai osittain. Neuvoston keskustelujen tuloksen julkistaminen kuuluu ”EKP:n neuvostolle annettuun yksinomaiseen toimivaltaan”. EKP perusteli kieltäytymisensä käsittelyn tulosta koskevien asiakirjojen julkistamisesta riittävällä tavalla, kun se viittasi siihen, että pyydetty asiakirja on osa pöytäkirjaa. Kieltäytymistä keskustelujen tuloksen julkistamisesta ei koske se lisäedellytys, jonka mukaan EKP:n on osoitettava, millä tavoin julkistaminen ”vahingoittaisi yleisen edun suojaa”.

Unionin yleinen tuomioistuin antoi 8.7.2020 ensimmäiset neljä tuomiotaan, joissa oli kyse seuraamuksia koskevista EKP:n päätöksistä. Asiassa T-203/18 (VQ v. EKP) unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kaikki kantajan kanneperusteet. Tuomioistuin katsoi erityisesti, että EKP ei ollut jättänyt noudattamatta suhteellisuusperiaatetta, kun se määräsi seuraamuksen ja julkaisi sen. Tuomioistuin selvensi myös, että lainsäädännössä vahvistetun periaatteen mukaan seuraamuksia koskevat päätökset julkaistaan anonymisoimattomina, mukaan lukien julkaiseminen ennen kumoamiskanteen nostamisen määräajan umpeutumista. Kolmessa muussa asiassa (T-576/18, T-577/18 ja T-578/18) unionin yleinen tuomioistuin kumosi osittain kolme EKP:n seuraamuksia koskevaa päätöstä, joissa oli kyse Crédit Agricole S.A:sta ja sen kahdesta tytäryhtiöstä. Tuomioistuin katsoi, että kantajat olivat rikkoneet asetuksen (EU) N:o 575/2013 artiklan 26 kohtaa 3, jota on tulkittava siten, että siinä edellytetään, että luottolaitos hankkii toimivaltaisilta viranomaisilta luvan ennen kuin se luokittelee pääomainstrumenttinsa ydinpääoman (CET1) ehtoisiksi instrumenteiksi. Tuomioistuin kuitenkin kumosi seuraamukset sillä perusteella, että riidanalaisissa päätöksissä ei annettu riittävästi yksityiskohtaisia tietoja menetelmästä, jota EKP oli soveltanut määrittäessään asetettavien seuraamusten määrää. Kantajat ovat valittaneet näistä tuomioista unionin tuomioistuimeen (asiat C-456/20 P, C-457/20 P ja C-458/20 P).

Unionin tuomioistuin hylkäsi 17.12.2020 kokonaisuudessaan Fabio De Masin ja Yanis Varoufakisin unionin yleisen tuomioistuimen tuomiosta tekemän valituksen (C-342/19 P). Unionin yleinen tuomioistuin oli 12.3.2019 antamassaan tuomiossa vahvistanut, että EKP:llä oli oikeus perustella päätöksensä, jolla se epäsi yleisöltä oikeuden tutustua vuonna 2015 hankittuun ulkoiseen oikeudelliseen lausuntoon, päätöksen EKP/2004/3 (2004/258/EY) artiklan 4 kohdan 3 ensimmäisessä alakohdassa säädetyllä ”pohdintatilaa” koskevalla poikkeuksella. Unionin tuomioistuin katsoi, että ”pohdintatilaa” koskeva poikkeus ei rajoitu tiettyä päätöksentekoprosessia koskeviin asiakirjoihin, ja yhdisti sen keskuspankin riippumattomuutta koskevaan periaatteeseen, josta säädetään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artiklassa 130. Unionin tuomioistuin muistutti tässä yhteydessä, että EKP:n on voitava tehokkaasti tavoitella tehtävilleen uskottuja päämääriä käyttämällä itsenäisesti erityisiä valtuuksia, joita sillä on tätä varten perussopimuksen ja EKPJ:n perussäännön nojalla. Tuomioistuin vahvisti lisäksi, että asiakirjaan voidaan soveltaa useita päätöksessä EKP/2004/3 määrättyjä poikkeuksia ja että päätöksen EKP/2004/3 artiklan 4 kohdan 2 toisessa luetelmakohdassa määrätty oikeudellisia lausuntoja koskeva poikkeus ei ole lex specialis suhteessa suhteellisen laajaan ”pohdintatilaa” koskevaan poikkeukseen. Lopuksi unionin tuomioistuin selvensi, että ”pohdintatilaa” koskeva poikkeus ei edellytä, että EKP osoittaisi, että kyseessä olevan asiakirjan julkistaminen vahingoittaisi vakavasti sen päätöksentekomenettelyä.

Unionin tuomioistuin totesi 17.12.2020 suuressa jaostossa Euroopan komission Sloveniaa vastaan käynnistämässä rikkomista koskevassa menettelyssä (C-316/19), että Slovenia ei noudattanut velvoitettaan kunnioittaa Euroopan unionin arkistojen loukkaamattomuutta Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan artiklojen 2 ja 22 nojalla, koska se takavarikoi yksipuolisesti asiakirjoja, jotka koskevat EKPJ:n ja eurojärjestelmän tehtävien suorittamista, Slovenian keskuspankin (Banka Slovenije) tiloissa heinäkuussa 2016. EKP:n erittäin integroidun toimintajärjestelmän huomioon ottaen unionin tuomioistuin tulkitsi Euroopan unionin arkistojen käsittävän kaikki EKP:n tai kansallisten keskuspankkien laatimat, käsittelemät ja välittämät asiakirjat, jotka liittyvät EKPJ:n ja eurojärjestelmän tehtävien suorittamiseen, riippumatta siitä, ovatko ne EKP:n vai kansallisten keskuspankkien hallussa. Näin ollen kansalliset viranomaiset eivät saa takavarikoida tällaisia asiakirjoja kansallisten keskuspankkien tiloissa koordinoimatta etukäteen toimintaansa EKP:n kanssa. Lisäksi unionin tuomioistuin totesi, että Slovenia laiminlöi myös vilpittömän yhteistyön velvoitteensa, kun se ei tehnyt asianmukaista yhteistyötä EKP:n kanssa poistaakseen edellä mainitusta rikkomisesta aiheutuvat lainvastaiset seuraukset.

9.2 EKP:n lausunnot ja kuulematta jättämiset

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artiklan 127 kohdan 4 ja artiklan 282 kohdan 5 nojalla EKP:tä on kuultava ehdotuksista EU:n tai sen jäsenvaltioiden lainsäädännöksi EKP:n toimivaltaan kuuluvilla aloilla. Kaikki EKP:n lausunnot julkaistaan EUR-Lexissä. EKP:n lausunnot ehdotuksista EU:n lainsäädännöksi julkaistaan lisäksi Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Vuonna 2020 EKP antoi kuusi lausuntoa ehdotuksista Euroopan unionin säädöksiksi ja 31 lausuntoa ehdotuksista kansalliseksi lainsäädännöksi toimivaltaansa kuuluvilla aloilla.

Velvollisuus kuulla EKP:ltä laiminlyötiin viiden lainsäädäntöehdotuksen^[63] tapauksissa, joista neljä koski kansallista lainsäädäntöä ja yksi Euroopan unionin säädöstä. Neljä tapausta katsottiin selkeiksi ja tärkeiksi. Kaksi näistä tapauksista liittyy Sloveniassa koronakriisin johdosta annettuun lainsäädäntöön lainojen maksuaikojen lykkäämisestä ja Slovenian talouden tueksi toteutettavista likviditeettitoimista. Nämä tapaukset katsottiin selkeiksi ja tärkeiksi sillä perusteella, miten ne mahdollisesti vaikuttavat kansalliseen keskuspankkiin, Slovenian luottolaitosten pääoma- ja likviditeettipositioihin, eurojärjestelmän rahapoliittisiin operaatioihin sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artiklassa 123 säädetyn keskuspankkirahoituksen kiellon noudattamiseen. Kolmannessa tapauksessa oli kyse Italian lakiluonnoksesta, joka koski sähköisillä maksuvälineillä tehtyjen ostojen korvausmekanismia. Tämän tapauksen selkeys ja tärkeys perustui sen vaikutukseen maksuvälineisiin, erityisesti käteisrahaan. Euroopan unionin säädöstä koskeva tapaus liittyi eurooppalaisen hätätilasta aiheutuvien työttömyysriskien lieventämisen tilapäisen tukivälineen (SURE) perustamisesta covid-19:n leviämisen seurauksena annettuun asetukseen, ja se katsottiin selkeäksi ja tärkeäksi sillä perusteella, miten se mahdollisesti vaikuttaa EKP:hen ja kansallisiin keskuspankkeihin SURE-välineen lainojen hallinnon yhteydessä. EKP ymmärtää täydellisesti, miten kiireellisesti lainsäädäntöprosessi oli vietävä loppuun kahdessa Slovenian tapauksessa ja EU:n SURE-tapauksessa pandemian aiheuttaman hätätilanteen vuoksi, minkä lisäksi SURE-tapauksessa oli saatava SURE pikaisesti toimintavaiheeseen osana kolmea euroryhmän hyväksymää lyhyen aikavälin turvaverkkoa.

EKP antoi lausuntoja EU:n ehdotuksista, jotka koskivat vakavaraisuus- ja arvopaperistamiskehyksiin covid-19-pandemian vuoksi tehtäviä muutoksia, ja oma-aloitteisen lausunnon EKP:n ja kansallisten keskuspankkien toteuttamasta SURE-tukivälineen lainojen hallinnoinnista. EKP antoi lausunnon EU:n ehdotuksesta tiettyjen kolmansien maiden valuuttojen vertailuarvoja koskevasta poikkeuksesta ja tietyt lakkaavat vertailuarvot korvaavien vertailuarvojen nimeämisestä. Se antoi myös lausunnot EU:n ehdotuksesta CFA:n frangin ja Komorien frangin valuuttakursseihin liittyvistä asioista ja EKP:n johtokunnan uuden jäsenen nimittämisestä.

EKP antoi lausuntoja ehdotuksista kansallisia keskuspankkeja koskevaksi jäsenvaltioiden lainsäädännöksi, mukaan lukien Ruotsin keskuspankin laajamittainen uudistus, Kroatian keskuspankin institutionaalinen ja rahoituksellinen riippumattomuus, Portugalin keskuspankin pääjohtajan ja ylimmän hallintoelimen jäsenten nimitysperusteet ja Alankomaiden keskuspankin päättävien elinten jäsenten nimitysmenettely, Viron keskuspankin valvontaelimen ja Ruotsin keskuspankin yleisneuvoston uudistukset, EKP:n tiivis yhteistyö Kroatian keskuspankin ja Bulgarian keskuspankin kanssa yhteisessä valvontamekanismissa, Viron keskuspankin rooli puolustustilanteissa ja Latvian keskuspankin neuvoston jäsenten vapautus asevelvollisuudesta, Kroatian keskuspankin rooli laskettaessa Kroatian pankkisektorin keskimääräisten rahoituskustannusten kansallista viitekorkoa, Irlannin keskuspankin rooli tiettyjen rahoitusalan yhteisöjen tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien rekisterien rekisterinpitäjänä, Espanjan keskuspankin rooli sen valvomisessa, että virtuaalivaluuttapalvelujen tarjoajat noudattavat rekisteröintivaatimuksia rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämiseksi, Kreikan keskuspankin rooli tiettyjen yhtenäisestä euromaksualueesta (SEPA) aiheutuvien vaatimusten noudattamisen varmistamisessa, Alankomaiden keskuspankin rooli Alankomaiden rahoitusvakauskomiteassa, Liettuan keskuspankin hätärahoituksen tarjoaminen muille rahoitusyhteisöille kuin pankeille, Romanian keskuspankin lyhytaikaisen likviditeetin tarjoaminen pankkitalletusten talletussuojarahastolle, Tanskan keskuspankin tietojen keruu ja vaihto, luottolaitosten pesänhoitajien ja selvittäjien oikeus pitää varoja tileillä Latvian keskuspankissa sekä Kreikan, Italian, Maltan ja Itävallan keskuspankkien myöntämä rahoitus jäsenvaltioilleen velvoitteisiin Kansainvälistä valuuttarahastoa kohtaan.

EKP antoi lausuntoja ehdotuksista luottolaitosten vakausvalvontaa koskevaksi kansalliseksi lainsäädännöksi, mukaan lukien yksi lausunto EKP:n ja Kroatian keskuspankin tiiviistä yhteistyöstä yhteisessä valvontamekanismissa, kaksi lausuntoa tiiviistä yhteistyöstä Bulgarian keskuspankin kanssa sekä lausunto luottolaitoksen Luxemburgissa liikkeeseen laskemien osuustodistusten pääomakohtelusta.

EKP antoi lausuntoja ehdotuksista maksuvälineitä koskevaksi kansalliseksi lainsäädännöksi, mukaan lukien postiosoituksia koskevat käteisrajoitukset Belgiassa, käteispalvelujen vähimmäistason varmistaminen Unkarissa ja Ruotsissa sekä elinkeinonharjoittajille suoritettavien käteismaksujen rajoitukset Tanskassa.

EKP antoi lausuntoja ehdotuksista pankki- ja rahoitusalan sääntelyä sekä rahoitusjärjestelmän vakautta koskevaksi kansalliseksi lainsäädännöksi, mukaan lukien valtion tuki talletussuojajärjestelmälle Luxemburgissa, tietyiltä rahoituslaitoksilta kannettavan erityismaksun lakkauttaminen Slovakiassa, rahoituslaitosten suorittama säästötileille talletettujen summien kohdistuksen yksilöinti ja raportointi Belgiassa sekä makrovakautta uhkaavat riskit asuntolainoissa Saksassa.

EKP antoi lausunnon ehdotuksesta Bulgarian lainsäädännöksi, joka koski Bulgarian levin virallista vaihtokurssia valuuttakurssimekanismissa (ERM II).

EKP antoi lausunnon ehdotuksesta Itävallan lainsäädännöksi, joka koski maksutasetilastointia.

9.3 Julkisen sektorin keskuspankkirahoitusta ja erityisoikeuksia koskevan kiellon noudattaminen

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artiklan 271 alakohdan d perusteella EKP:n tehtävänä on valvoa, että EU:n kansalliset keskuspankit noudattavat sopimuksen artikloihin 123 ja 124 sekä neuvoston asetuksiin (EY) N:o 3603/93 ja 3604/93 sisältyviä kieltoja. Artiklassa 123 kielletään EKP:tä ja kansallisia keskuspankkeja myöntämästä tilinylitysoikeuksia tai muita luottojärjestelyjä jäsenvaltioiden keskushallinnoille tai EU:n toimielimille tai laitoksille sekä hankkimasta velkasitoumuksia suoraan niiltä (ensimarkkinoilta). Artiklassa 124 kielletään toimenpiteet, joilla jäsenvaltioiden keskushallinnoille tai EU:n toimielimille tai laitoksille annetaan erityisoikeuksia rahoituslaitoksissa, elleivät tällaiset toimenpiteet perustu toiminnan vakauden valvontaan liittyviin seikkoihin. EKP:n neuvoston ohella myös Euroopan komissio valvoo, että jäsenvaltiot noudattavat näitä määräyksiä.

EKP seuraa myös, miten EU:n kansalliset keskuspankit ostavat jälkimarkkinoilta oman maansa ja muiden jäsenvaltioiden julkisen sektorin sekä EU:n toimielinten ja laitosten velkainstrumentteja. Neuvoston asetuksen (EY) N:o 3603/93 johdanto-osan kappaleiden mukaan julkisen sektorin velkainstrumenttien hankkimista jälkimarkkinoilta ei saisi käyttää Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artiklassa 123 määrätyn tavoitteen kiertämiseen. Tällaisia velkainstrumenttien ostoja ei saisi käyttää julkisen sektorin epäsuorana keskuspankkirahoituksena.

EKP:n vuonna 2020 toteuttama seuranta vahvisti, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artikloja 123 ja 124 oli yleisesti ottaen noudatettu.

Seurannassa havaittiin, että vuonna 2020 julkisen sektorin talletuksia koskevat korkokäytännöt olivat useimmissa kansallisissa keskuspankeissa täysin korkokattojen mukaisia. Eräiden kansallisten keskuspankkien on kuitenkin varmistettava, että julkisen sektorin talletusten korko ei ylitä korkokattoa.

EKP seuraa edelleen Unkarin keskuspankin omistusta Budapestin pörssissä. Unkarin keskuspankki osti marraskuussa 2015 enemmistöosuuden Budapestin pörssistä, minkä voidaan edelleen katsoa aiheuttavan huolta keskuspankkirahoituksen käytöstä.

Irlannin keskuspankki vähensi vuonna 2020 IBRC-pankkiin (Irish Bank Resolution Corporation) liittyviä omaisuuseriä, jotka on ajan mittaan myytävä kokonaisuudessaan. Vuoden aikana myytiin pitkäaikaisia vaihtuvakorkoisia joukkovelkakirjalainoja. Myyntien jatkaminen asianmukaiseen tahtiin hälventäisi edelleen vakavia huolia keskuspankkirahoituksen käytöstä.

10 EKP:n rooli EU:ssa ja kansainvälisissä yhteyksissä

EKP piti yllä tiivistä vuoropuhelua eurooppalaisten ja kansainvälisten kumppaniensa kanssa vuonna 2020. EKP on tilivelvollinen Euroopan parlamentille, ja se keskitti voimavaroja viestintään selostaakseen koronapandemian yhteydessä toteutettuja ennennäkemättömiä toimenpiteitä. EKP osallistui rakentavasti G20-maiden vuoropuheluun ja aktiivisesti Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) keskusteluihin erityisesti koronaviruspandemian vaikutuksista. Lisäksi se jatkoi yhteistyötä kehittyvien markkinatalouksien keskuspankkien kanssa.

10.1 EKP:n tilivelvollisuus

EKP on pystynyt reagoimaan voimakkaasti koronapandemiaan osittain sen ansiosta, että se on voinut toimia täysin itsenäisesti. Tämä valtuus on myönnetty EKP:lle demokraattisessa prosessissa, ja sen nojalla se voi hoitaa tehtäviään ilman lyhyen aikavälin poliittisia paineita.^[64] Riippumattomuus puolestaan perustuu tehokkaisiin tilivelvollisuusmekanismeihin, joilla varmistetaan, että EKP toimii mandaattinsa mukaisesti. EKP on jatkuvasti pyrkinyt varmistamaan tehokkaat tilivelvollisuuskäytännöt ja selostamaan toimiaan EU:n kansalaisille ja heidän edustajilleen Euroopan parlamentissa. Nämä käytännöt ovat näin ollen kehittyneet Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artiklan 284 kohdassa 3 asetettuja vaatimuksia pidemmälle. Niitä täydentää myös Euroopan unionin tuomioistuimen toteuttama oikeudellinen arviointi.

Kun EKP ryhtyi ennennäkemättömiin toimiin pandemian puhjetessa, EKP:n pääjohtaja kävi aiheesta ylimääräisen keskustelun Euroopan parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunnan (ECON) edustajien kanssa. Tämän lisäksi samassa valiokunnassa järjestettiin vuonna 2020 neljä säännöllistä kuulemistilaisuutta. Niissä pääjohtaja esitteli keskeiset kriteerit, joilla varmistetaan tehokkaat tilivelvollisuuskäytännöt. EKP ja Euroopan parlamentti sopivat olevansa keskenään tiiviimmässä vuorovaikutuksessa EKP:n strategiatarkistuksen yhteydessä.

EKP:n pääjohtaja oli helmikuussa 2020 myös läsnä parlamentin täysistunnossa, jossa käsiteltiin EKP:n vuosikertomusta 2018, ja EKP:n varapääjohtaja esitteli EKP:n vuosikertomuksen 2019 parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunnalle (ECON) toukokuussa 2020. Tässä yhteydessä EKP julkaisi vastauksensa Euroopan parlamentin päätöslauselmaan EKP:n vuosikertomuksesta 2018. Säännöllisten kuulemistilaisuuksien lisäksi EKP:n johtokunnan jäsen Fabio Panetta osallistui helmikuussa 2020 eurooppalaisten parlamenttien viikkoon, jossa keskusteltiin talous- ja rahaliiton syventämisestä ja laajentamisesta sekä näkemysten vaihtoon talous- ja raha-asioiden valiokunnan kanssa euron kansainvälisestä roolista heinäkuussa 2020 ja digitaalisesta eurosta lokakuussa 2020. Lisäksi EKP vastasi vuonna 2020 yhteensä 48 kirjalliseen kysymykseen Euroopan parlamentin jäseniltä, mikä merkitsee huomattavaa kasvua edelliseen vuoteen verrattuna.

Viimeisimpien Eurobarometri-tutkimusten mukaan 75 % euroalueen asukkaista kannattaa euroa ja 40 % luottaa EKP:hen.^[65] Tulokset osoittavat, että luottamus EKP:hen on edelleen altis talouden muutoksille – mahdollisesti myös niille, joihin EKP ei voi vaikuttaa. Tulokset kuitenkin osoittavat myös, että EKP:n on edelleen käytävä rakentavaa vuoropuhelua Euroopan parlamentin ja kansalaisten kanssa kertoakseen päätöksistään ja kuunnellakseen ihmisten huolenaiheita.

10.2 Kansainväliset suhteet

G20

Koronapandemian myötä G20-maat hyväksyivät kattavan toimintasuunnitelman, jossa keskitytään hätätoimiin kriisin taloudellisten seurausten lieventämiseksi, maailmanlaajuisen rahoitusjärjestelmän turvaamiseksi ja köyhien talouksien tukemiseksi. Se sopi yhdessä Pariisin klubin kanssa myös aloitteesta, jolla keskeytetään tilapäisesti köyhimpien maiden velanhoito (Debt Service Suspension Initiative, DSSI), ja hyväksyi yhteiset säännöt velkojen käsittelemiseksi muutoin kuin velanhoidon keskeyttämisellä (”Common Framework for Debt Treatment beyond the DSSI”). Kriisin tuomien haasteiden myötä tehostettiin myös infrastruktuuria ja rahoituspalvelujen saatavuutta koskevia toimia. Rahoitusalan kysymysten osalta G20-ryhmä laati yhteistyössä finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän (FSB) kanssa raportin luottoluokituslaitosten myötäsyklisyyden vaikutuksista rahoitusvakauteen sekä suunnitelman globaalien rajatylittävien maksujen sujuvoittamiseksi. G20-maat keskustelivat myös maailmanlaajuisista ns. stablecoin-valuutoista, joiden käsittely jatkuu vuonna 2021. Digitalouden verotusta koskeva vuoropuhelu jatkuu vuoteen 2021.

IMF:ään ja kansainväliseen rahoitusrakenteeseen liittyvät poliittiset kysymykset

EKP osallistui edelleen aktiivisesti kansainväliseen valuutta- ja rahoitusjärjestelmään liittyviin keskusteluihin IMF:ssä ja muilla foorumeilla tarjoten keskuspankkinäkökulman Euroopan unionin tai euroalueen maiden yhteisiin kantoihin. Keskustelut painottuivat voimakkaasti koronapandemian vaikutuksiin.

IMF:llä oli keskeinen rooli kansainvälisen yhteisön kriisitoimissa erityisesti talous- ja rahoitustilanteen analysoijana. Lisäksi se toteutti ripeästi useita toimenpiteitä, kuten hätärahoituksen järjestäminen ennennäkemättömän monille maille, joustavat luottolimiitit, velkahelpotukset järjestön köyhimmille jäsenvaltioille sekä uusi lainaväline – lyhyen aikavälin maksuvalmiuslimiitti. Kriisilainoitusta jatkettiin IMF:n nykyisen noin 1 000 miljardin Yhdysvaltain dollarin lainakapasiteetin puitteissa. Lainakapasiteetti on järjestetty vuosiksi eteenpäin kaksinkertaistamalla IMF:n New Arrangements to Borrow -rahoitusjärjestelyjen kokonaismäärä 1.1.2021 alkaen ja sopimalla uusista kahdenvälisistä lainajärjestelyistä. IMF:n resurssitarpeita on kuitenkin pidettävä tarkasti silmällä. EKP kannattaa riittävästi resursoitua Kansainvälistä valuuttarahastoa maailmanlaajuisen rahoitusalan turvaverkon ytimessä.

IMF on tehostanut merkittävästi velkaan liittyviä toimiaan ottaen huomioon pandemian vaikutuksen monien maiden velkatilanteeseen. Se aloitti keskustelun velkakriisien ratkaisemista koskevan kansainvälisen rakenteen parantamisesta ja ilmoitti aikovansa arvioida uudelleen omaa valtionvelkapolitiikkaansa. IMF jatkoi myös valvontansa kattavaa viisivuotistarkistusta eli prosessia, jossa määritellään valvonnan painopisteet vuosille 2020–2025, sekä rahoitussektorin arviointiohjelman (FSAP) tarkistusta. EKPJ:n kansainvälisten suhteiden komitean raportissa otettiin kantaa kansainväliseen keskusteluun ja annettiin suosituksia FSAP-ohjelman alaisten hankkeiden tehostamiseksi.

Kansainvälistä keskuspankkiyhteistyötä kehittyvien markkinatalouksien kanssa

Ennen kokemattomasta tilanteesta huolimatta EKP jatkoi yhteistyötään EU:n ulkopuolisten keskuspankkien kanssa, erityisesti nykyisten kahdenvälisten yhteisymmärryspöytäkirjojen piiriin kuuluvien tärkeimpien Afrikan, Aasian ja Latinalaisen Amerikan maiden keskuspankkien kanssa sekä osana alueellisten keskuspankkijärjestöjen ja IMF:n kanssa tehtävää suunnitelmallista yhteistyötä. Yhteistyötoimet kuvastavat EKP:n politiikkaan, näkemyksiin, analyyttisiin kehikkoihin ja työprosesseihin kohdistuvaa maailmanlaajuista kiinnostusta. Sekä henkilöstön että päätöksentekijöiden tasolla käydyissä keskusteluissa käsiteltiin EKP:n toimia ja keskeisiä tehtäviä sekä teknisiä ja hallinnollisia kysymyksiä. Erityisesti koronaviruksen, ilmastonmuutoksen ja digitalisaation tarkastelu keskuspankkitoiminnan näkökulmasta herätti huomattavaa kiinnostusta. Lisäksi EKP jatkoi EU:n laajentumisprosessin tukemista EU:n toimielimenä käymällä yksityiskohtaisia keskusteluja unioniin mahdollisesti liittyvien Länsi-Balkanin maiden keskuspankkien kanssa.

11 Tiedotuksen ja viestinnän kehittäminen

Koronaviruspandemian monista vaikutuksista perustavanlaatuisimpia on ollut ennennäkemätön epävarmuus paitsi talouden ja yhteiskunnan myös jokaisen yksilön kannalta, mikä on aiheuttanut ahdistusta ja usein hämmennystä. Tällaisissa olosuhteissa viranomaisten luotettava, tosiseikkoihin perustuva, oikea-aikainen ja selkeä viestintä on olennaisen tärkeää, jotta ne voivat tarjota tärkeää tietoa ja herättää luottamusta. Näin ollen EKP muokkasi ja tehosti tiedotusta ja viestintäänsä vuonna 2020. Se antoi markkinoille ja laajemmalle yleisölle oikea-aikaista ja selkeää tietoa talousnäkymiä koskevista arvioistaan ja sovituista toimenpiteistä. EKP keskittyi ennen kaikkea kertomaan miksi se toimiaan toteuttaa, mitä vaikutuksia niillä tavoitellaan ja miten euroalueen kansalaiset, yritykset, pankit ja valtioiden hallitukset niistä hyötyvät.

11.1 Viestintä pandemiaoloissa

Pandemia haastoi EKP:n ottamaan käyttöön aivan uudenlaisia tapoja tavoittaa erilaisia yleisöjä. Se on panostanut voimakkaasti viestintään ja pitänyt yleisönsä ajan tasalla. EKP on varmistanut, että sen toimenpiteiden tekniset yksityiskohdat ymmärretään rahoitusmarkkinoilla ja asiantuntijoiden keskuudessa, ja se on vastannut ripeästi kaikkiin kyselyihin. EKP:n koronatoimenpiteitä koskevat tiedot on julkaistu koronatietosivuilla.

Merkittävä osa uutta viestintäkäytäntöä oli siirtyminen henkilökohtaisista kokoontumisista verkossa järjestettäviin tilaisuuksiin, seminaareihin ja keskusteluihin. Pandemian alun jälkeen johtokunnan jäsenet pitivät vähemmän puheita ja antoivat vähemmän haastatteluja, minkä vuoksi EKP laajensi viestintävälineistöään ottamalla käyttöön EKP:n blogin. Blogi tarjoaa tietoa viimeaikaisista päätöksistä ja suuntauksista, jotka liittyvät euroalueen talouteen ja muihin aiheisiin. Kaikki artikkelit ovat EKP:n päätöksentekijöiden laatimia. Vuonna 2020 julkaistiin 19 blogikirjoitusta, joista monissa keskityttiin EKP:n kriisitoimenpiteisiin. Vuonna 2019 aloitettu EKP:n podcast on toinen tärkeä kanava, jota käytetään laajemman yleisön tavoittamiseen. Siinä julkaistiin vuonna 2020 yhdeksän jaksoa, joiden aiheina olivat muun muassa pandemian vaikutukset EKP:hen, sen politiikkaan ja toimintaan, keskuspankkien rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa ja mahdollisuus ottaa käyttöön digitaalinen euro.

Vuonna 2020 siirrettiin verkkoon myös EKP:n vuoden 2020 keskuspankkifoorumi, jonka aiheena oli keskuspankkien rooli muuttuvassa maailmassa. Verkkofoorumiin kuului muun muassa studiohuone, interaktiivisia elementtejä ja suora verkkolähetys. Foorumi houkutteli enemmän katsojia ja lisäsi sosiaalisen median kanavien käyttöä. Erityistä kiinnostusta herätti pääjohtajan puhe rahapolitiikasta pandemiahätätilanteessa. Kuten aiempinakin vuosina, nuorten taloustieteilijöiden kilpailu laajensi foorumin käyttäjäkuntaa ja herätti kiinnostusta nuorten keskuudessa.

EKP:n vierailijakeskus, joka on normaalisti koululaisten ja yliopisto-opiskelijoiden suosima paikka hankkia tietoa EKP:stä ja sen politiikasta, joutui sulkemaan tilapäisesti ovensa henkilökohtaisilta vierailuilta. EKP toi vierailijakeskuksen verkkoon ja tarjosi siellä virtuaalisia esittelykierroksia. Kierrokselle osallistuminen virtuaalilaseja käyttäen tarjoaa vielä erityisemmän ja mukaansatempaavamman kokemuksen.

Pandemian aikana viestinnässä on käytetty ennen kaikkea digitaalisia viestintäkanavia. EKP:n verkkotarjonnan laajentaminen sekä EKP:n, pääjohtajan ja muiden johtokunnan jäsenten huomattavasti lisääntynyt viestintä sosiaalisen median kanavissa ovat auttaneet EKP:tä saavuttamaan laajemman yleisön ja pitäneet yllä keskustelua verkossa. EKP:n julkaisemiin viesteihin reagoitiin sosiaalisessa mediassa 2,8 miljoonaa kertaa. Nuorta yleisöä kiinnostivat etenkin heille suunnatut tilaisuudet, kuten toukokuussa 2020 järjestetty Euroopan nuorisotapahtuma. Tässä EKP:n ja Euroopan parlamentin yhdessä järjestämässä tapahtumassa pääjohtaja Christine Lagarde vastasi nuorten eurooppalaisten kysymyksiin muun muassa nuorten uranäkymistä, Euroopan tulevaisuudesta, digitalisaatiosta ja ilmastonmuutoksesta. Myös EKP:n yhteistyöhankkeet talouslukutaitoa edistävän Finanzfluss-Youtube-kanavan sekä muiden kokeneiden tiedotus- tai vaikuttajaorganisaatioiden kanssa ovat auttaneet EKP:tä tavoittamaan enemmän nuoria ja käsittelemään heidän huolenaiheitaan.

11.2 Viestintä kaksisuuntaisena prosessina: EKP kuuntelee

EKP arvioi strategiansa uudelleenarvioinnin yhteydessä myös viestintäkäytäntöjään. EKP haluaa, että sen tavoitteet, strategia ja päätökset ymmärretään laajalti ja että ne saavat tukea sidosryhmiltä. Siksi EKP päätti tavoitella viestinnällään paitsi teknisiä asiantuntijoita ja analyytikkoja myös suurta yleisöä. EKP on sitoutunut kuuntelemaan EU:n kansalaisten odotuksia ymmärtääkseen paremmin heidän taloudellisia huolenaiheitaan ja tarpeitaan ja vastatakseen niihin.

Lokakuussa 2020 järjestetyn ensimmäisen kuuntelutilaisuuden vetäjinä olivat pääjohtaja Christine Lagarde ja pääekonomisti Philip R. Lane. Virtuaalitilaisuuteen osallistui 22 edustajaa 18 kansalaisjärjestöstä, jotka toimivat yhdeksällä eri alalla ja ovat erikoistuneet muun muassa ympäristökysymyksiin, kestävään kehitykseen, sosiaalipalveluihin, liiketoimintaan, uskontoon, kulttuuriin ja avoimuuteen.

Keskustelua käytiin etäyhteyksien välityksellä seitsemästä eri maasta. Tilaisuudessa oli kaksi istuntoa, joista toinen koski EKP:n rahapolitiikan ja viestinnän vaikutusta ja toinen tulevia maailmanlaajuisia haasteita. Keskusteluja käytiin avoimessa ja vilpittömässä hengessä.

Samanlaiset kansallisten keskuspankkien järjestämät tilaisuudet euroalueen eri maissa auttoivat ymmärtämään ihmisten huolenaiheita ja odotuksia.

Saadakseen ideoita ja mielipiteitä useilta eri sidosryhmiltä EKP avasi verkossa myös kuuntelusivut, joilla voi esittää näkemyksiä euroalueen taloudesta ja EKP:hen kohdistuvia odotuksia. Sivujen kautta EKP sai vuonna 2020 lähes 4 000 kommenttia rahapoliittisesta strategiastaan.

EKP:n kuuntelusivuilla ja -tilaisuudessa sekä kansallisten keskuspankkien järjestämissä tapahtumissa saadut kommentit ja palaute otetaan huomioon strategian uudelleenarvioinnin käsittelyssä vuonna 2021.

Lisäksi EKP aloitti kansalaisjärjestöjen kanssa webinaarisarjan, jonka ensimmäisessä osassa syyskuussa 2020 tarkasteltiin koronaviruksen vaikutusta euroalueen talouteen ja EKP:n rahapoliittisiin toimiin.

12 Kriisinkestävä organisaatio ja hyvä hallinto

EKP on sitoutunut innostamaan, kehittämään ja osallistamaan henkilöstöään. Koronaviruspandemian aiheuttamista lisähaasteista huolimatta EKP jatkoi huippuosaajien rekrytointia ja sitouttamista ja tuki henkilöstönsä osaamisen kartuttamista vuonna 2020 ja edisti useita henkilöstöä koskevia hankkeita ja prosesseja. EKP:n työntekijät jakavat kokemuksiaan vuoden 2020 erityisolosuhteista ja haasteista osassa ”Tutustu henkilöstöömme”.

EKP on täysin sitoutunut tinkimättömyyden ja hyvän hallinnon korkeimpaan tasoon. Tehostetun ilmiantojärjestelmän perustaminen vuonna 2020 vahvistaa sen omistautumista yhteisille arvoille ja kannustaa henkilöstöä puhumaan täysin luottamuksellisesti.

12.1 Huippuosaamisen hyödyntäminen poikkeusoloissa

Koronaviruspandemia toi EKP:lle uusia haasteita. Vuonna 2020 ensisijaisena tavoitteena oli varmistaa henkilöstön terveys ja turvallisuus sekä antaa tukea työn ja yksityiselämän vaatimusten tasapainottamiseen ja hyvään työsuoritukseen.

EKP toteutti useita varotoimenpiteitä suojellakseen henkilöstöään ja varmistaakseen mandaattinsa mukaisten tehtävien hoidon. Pandemian alkaessa EKP pyysi henkilökuntaansa siirtymään etätyöhön lukuun ottamatta henkilöitä, joiden täytyy hoitaa kriittisiä tehtäviä EKP:n toimitiloissa. Lisäksi se siirsi osan henkilöstöstään kriittisiin toimintoihin, joihin tarvittiin lisätukea.

EKP muokkasi jatkuvasti työympäristöä, sääntöjä ja toimintatapoja henkilöstönsä hyvinvoinnin ja ammatillisen kasvun tukemiseksi ja osallistavan työympäristön edistämiseksi erityisesti koronaviruskriisin leimaamissa poikkeusoloissa. Esimerkkejä toimenpiteistä ovat säännöllinen organisaation sisäinen viestintä ja tiedotus, henkisen tuen lisääminen tarjoamalla lääketieteellistä ja psykologista neuvontaa, joustava työaika ja lastenhoidon tuki. EKP myös pidensi tilapäisesti eräiden päättyvien työsopimusten voimassaoloa. Uusia työntekijöitä perehdytettiin EKP:hen pääosin etäyhteyksien välityksellä.

EKP jatkoi henkilöstön urakehityksen tukemista vuonna 2020. Tammikuussa 2020 otettiin käyttöön uusi urakehitysjärjestelmä, jonka ansiosta henkilöstön on helpompi vaihtaa tehtäviä organisaation sisällä joko horisontaalisesti tai ylennysten kautta. EKP tarjosi myös henkilöstölle etäyhteyden kautta ammattitaidon kehittämismahdollisuuksia, kuten koulutustilaisuuksia ja videoyhteydellä järjestettyjä kursseja. Kehittääkseen henkilöstöjohtamisessaan tärkeää johtamistaitoa EKP ohjasi resursseja esimiesten ja ryhmäkoordinaattorien etävalmennukseen ja -opastukseen siitä, miten selviytyä koronaviruskriisistä ja johtaa virtuaalisia tai hybridiryhmiä (jotka toimivat osittain etänä ja osittain työpaikalla). Myös muiden organisaatioiden vinkkejä ja parhaita käytäntöjä välitettiin henkilöstölle, ja EKP:n sisäisiin foorumeihin luotiin erikseen tila, jossa henkilöstö ja esimiehet voivat vaihtaa näkemyksiä ja esittää kysymyksiä.

EKP on sitoutunut edistämään avoimuutta, kunnioitusta, monimuotoisuutta ja osallisuutta työpaikalla, ja tätä työtä jatkettiin vuonna 2020. EKP edisti henkilöstöä osallistavaa toimintaa, joka on ensiarvoisen tärkeää pääosin virtuaaliseksi muuttuneessa työympäristössä. Sukupuolten tasa-arvoa edistettiin hyväksymällä vuonna 2020 strategia, johon sisältyy uusia tasa-arvotavoitteita ja sukupuolten moninaisuutta tukevia toimenpiteitä. Tasa-arvotavoitteiden piiriin kuuluvat nyt ensimmäistä kertaa sekä rekrytointi- ja ylennyspäätökset että naispuolisen henkilöstön kokonaisosuus EKP:ssä.

Koronapandemiasta huolimatta EKP jatkoi monimuotoisuutta ja osallistamista koskevaa tiedotustoimintaansa. Työntekijäverkostojensa tuella EKP juhlisti osaltaan useita tärkeitä tapahtumia, kuten kansainvälistä holokaustin muistopäivää, kansainvälistä naistenpäivää, kansainvälistä homo-, bi-, inter- ja transfobian vastaista päivää (IDAHOBIT), kansainvälistä päivää rotusyrjinnän poistamiseksi ja kansainvälistä vammaisten päivää. Vuonna 2020 aloitti toimintansa myös EKP:n uusi työntekijäverkosto ”Parent Network”, jonka tehtävänä on lisätä tietoa vanhemmuuteen liittyvistä asioista sekä innostaa luomaan organisaation sisälle vanhempien ja tulevien vanhempien etuja ja tarpeita parhaiten palvelevia toimintatapoja, periaatteita ja palveluja.

Lisäksi EKP päätti tehdä säännöllisiä henkilöstökyselyjä seuratakseen henkilöstön hyvinvointia ja ymmärtääkseen sen tarpeita ja huolia nykyisissä poikkeusoloissa. Kyselyt jatkuvat koronapandemian ajan, ja niiden avulla EKP voi ryhtyä tarvittaviin toimiin henkilöstönsä tukemiseksi, sen hyvinvoinnin ja sitoutumisen ylläpitämiseksi sekä osallistavan työkulttuurin edistämiseksi.

12.2 Tutustu henkilöstöömme

Massimo Antolini, neuvonantaja, tietotekniikan pääosasto

Työskentelen loppukäyttäjien palveluista (End User Services) vastaavalla osastolla, joka hankkii kaikki EKP:ssä käytettävät kannettavat tietokoneet ja puhelimet ja hoitaa niitä sekä tarjoaa viestintä- ja yhteistyövälineet ja videoneuvottelupalvelut. Näin varmistetaan, että kollegamme voivat työskennellä ja pitää yhteyttä toisiinsa fyysisestä sijainnistaan riippumatta. Autamme myös johtokunnan jäseniä ja heidän toimistojaan kaikissa tietotekniikkaan liittyvissä asioissa.

Tarjoamme etäyhteyden kaikkiin EKP:n IT-palveluihin yhdessä tietotekniikkainfrastruktuuri- ja käyttöpalveluosaston muiden tiimien kanssa. Etäyhteyksien ansiosta EKP:n työntekijät ovat sopeutuneet kotona työskentelyyn koronapandemian alusta lähtien, mikä on vähentänyt tartuntariskiä toimitiloissamme. Teknologialla ei voida täysin korvata fyysisen läsnäolon ja kasvokkain tapahtuvan yhteydenpidon etuja, mutta se on auttanut varmistamaan toiminnan jatkuvuuden ja pitänyt yllä organisaation kriisinkestävyyttä koronavirukseen liittyvien rajoitusten alusta lähtien.

Olemme myös varustaneet EKP:n toimitiloissa edelleen työskenteleville työntekijöille useita kokoushuoneita parannetuilla videoneuvottelulaitteilla, ja olemme olleet aina valmiina tarjoamaan käyttäjillemme jatkuvaa tukea. Nämä toimet ovat jo tuottaneet tulosta: sekä henkilöstön että johtokunnan jäsenet ovat oppineet uusia taitoja ja käyttävät nyt sujuvasti nykyaikaista infrastruktuuria virtuaalikokouksissa sekä erilaisissa lehdistötilaisuuksissa ja toimielinten välisissä videotapahtumissa. Matkustamisen väheneminen on vapauttanut aikaa entistä useampien tapahtumien järjestämiseen, ja yleisön on nyt helpompi ottaa EKP:hen yhteyttä kuin koskaan aiemmin.

Shani Kopolo, harjoittelija, henkilöstöhallinnon pääosasto

Olen vastavalmistunut maisteri ja opiskelin kansainvälistä henkilöstöhallintoa Edinburghin yliopistossa. Olen kotoisin Suomesta ja Sambiasta ja vartuin Wienissä, jossa kävin kansainvälistä koulua. Koska minulla oli kokemusta niin monista eri kulttuureista, olin hyvin innoissani päästessäni töihin EKP:hen. Toimin harjoittelijana henkilöstösuunnittelusta vastaavan toimiston työkulttuuritiimissä ja työskentelen muun muassa monimuotoisuus- ja osallistamishankkeiden parissa. Hankkeillamme pyritään varmistamaan, että EKP:ssä jokainen tuntee saavansa arvostusta ja kuuluvansa joukkoon ja että jokainen voi tuoda persoonansa täysipainoisesti työhön. Tämä on aina tärkeää, mutta koronapandemia teki siitä oman kokemukseni mukaan entistäkin merkittävämpää. Siirtyminen EKP:hen harjoittelijaksi keskellä pandemiaa on ollut joskus haastavaa, kun on liittynyt tiimiin, pyytänyt neuvoja ja opiskellut uusia asioita etäyhteyksien välityksellä. Perinteiset henkilökohtaisen vuorovaikutuksen muodot eivät yksinkertaisesti olleet mahdollisia. Perehdytyksessä oli kuitenkin suurta hyötyä siitä, että pystyin keskustelemaan työkavereideni kanssa videopuheluissa enkä vaan joutunut lähettelemään sähköpostiviestejä. He myös auttoivat minua kaikin tavoin tulemaan osaksi tiimiä. Se on osoittanut minulle, että osallistamista edistävä työmme on työntekijöiden hyvinvoinnin kannalta erittäin tärkeää nyt, kun olemme kaikki koronaviruspandemian vuoksi etätöissä.

Julia Körding, johtava talousriskiasiantuntija, riskienhallintaosasto

Tulin EKP:hen vuonna 2006 suoritettuani tohtorintutkinnon teoreettisessa matematiikassa, koska halusin olla yhteydessä todelliseen maailmaan ja parantaa ihmisten elämää. Päivittäinen motivaationi perustuu EKP:n tavoitteeseen työskennellä kaikkien eurooppalaisten hyväksi. Vuoden 2020 alussa työskentelin sihteeristön pääosastossa, jossa koordinoin EKP:n neuvoston kokouksia ja EKP:n vuosikertomuksen 2019 valmistelua. Kun EKP:n koronavirustoimenpiteisiin tarvittiin lisähenkilöstöä, siirryin riskienhallintaosastoon huhtikuussa 2020. Matemaattisen taustani avulla autoin tiimiä arvioimaan uusia luottoluokituslähteitä ja suunnittelemaan asianmukaisia riskienhallintatoimenpiteitä. Tavoitteena on tarjota pankeille mahdollisuus käyttää useampia lainoja rahapoliittisten operaatioiden vakuutena ja siten turvata reaalitalouden rahoitus. Tapasin monen kuukauden ajan uusia kollegoitani vain virtuaalisesti. Monimutkaisista teknisistä kysymyksistä keskusteleminen kotitoimistossa kannettavalla tietokoneen välityksellä ei aina ollut helppoa, mutta mahtavan tiimini teki siitä erittäin palkitsevan kokemuksen. Olen ylpeä siitä, että sain olla omalla pienellä panoksellani mukana lieventämässä pandemian vaikutusta euroalueella asuviin ihmisiin.

Belén Pérez Esteve, ulkoisen viestinnän johtava asiantuntija, viestinnän pääosasto

Jotta EKP voisi toteuttaa hintavakaustehtävänsä, sen toimien on tultava ymmärretyksi paitsi markkinatoimijoiden myös EU:n kansalaisten keskuudessa. Tämä pitää erityisesti paikkansa äärimmäisissä oloissa, kuten koronaviruspandemian aikana. Työssäni ulkoisen suhdetoiminnan tiimissä kerron suurelle yleisölle, mitä EKP tekee, järjestämällä nuoria eurooppalaisia koskevia hankkeita. Koska nuoret ovat yksi pandemian taloudellisista vaikutuksista pahiten kärsineistä ryhmistä, teimme vuonna 2020 kovasti töitä tarjotaksemme vaikuttavia verkkovaihtoehtoja aiemmin suunnitelluille fyysisille tapahtumille sekä nuorille soveltuvia innovatiivisia toimintamuotoja. Yksi tällainen tapahtuma – joka järjestettiin lopulta pandemian takia virtuaalisesti – oli Euroopan nuorisotapahtuma, jossa osallistujat saattoivat esittää kysymyksensä suoraan pääjohtaja Christine Lagardelle. Tiimimme järjesti myös useita haastatteluja talouslukutaitoa edistävään Youtube-kanavaaan Finanzflussiin sekä sosiaalisen median kampanjan Euroopan nuorisofoorumin kanssa, jotta nuorten eurooppalaisten ääni kuultaisiin EKP:n strategian uudelleenarvioinnissa. Viestintätrendien ja ihmisten mieltymysten seuraaminen digiaikana ja pandemian keskellä on haastavaa. Samalla on erittäin palkitsevaa onnistua lisäämään tietoutta siitä, mitä teemme, ja tavoittaa uusia yleisöjä.

Olivier Strube, setelien liikkeeseenlaskun johtava asiantuntija, seteliosasto

Olen vastuussa eurosetelien toimitusaikataulusta ja erityisesti setelien toimituksista niitä valmistavista yhdeksästä setelipainosta 19 kansalliseen keskuspankkiin, jotka tuovat ne kansalaisten saataville. Laadin yleensä kuukausittaisen toimitusaikataulun kullekin kansallisille keskuspankille useita kuukausia etukäteen käteisen kysyntäennusteen pohjalta käyttämällä optimointiohjelmistoa, joka sovittaa kysynnän ja tarjonnan yhteen tehokkaasti. Setelien kysyntä kasvoi ennennäkemättömällä tavalla maaliskuussa 2020 ennen ensimmäistä pandemiasta johtunutta sulkutilaa, jolloin setelipainoja ja setelien käyttökelpoisuustarkastuksista vastaavia käteiskeskuksia suljettiin osittain ja/tai kokonaan, mikä johti setelien tarjonnan odottamattomaan supistumiseen. Tämän harvinaisen kysyntä- ja tarjontasokin yhdistelmän takia jouduin suunnittelemaan toimitusaikataulun kokonaan uudelleen ja järjestämään yli 20 poikkeuksellista setelilähetystä eri puolille Eurooppaa strategisista varannoistamme. Minun oli seurattava tarkasti setelivarastoja ja -tarjontaa sekä pidettävä yhteyttä kansallisiin keskuspankkeihin sen varmistamiseksi, ettei missään euroalueen maassa tulisi setelipulaa. Käytössämme oli EKP:n kehittämä sovellus, joka auttoi meitä vastaamaan tähän haasteeseen helpottamalla erilaisten tarjonta- ja kysyntäskenaarioiden laatimista. Sain kokea aitoa eurooppalaista henkeä, sillä kaikki 19 kansallista keskuspankkia tarjosivat toisilleen käytännön apua tuolla vaikealla jaksolla varmistaakseen, että jokainen kansalainen voi saada käteistä silloin ja siellä, missä sitä tarvitaan.

Anne van der Graaf, jatko-opinto-ohjelman osallistuja, markkinaoperaatioiden pääosasto

Tulin EKP:hen toisena opiskeluvuotenani euroalueen joukkolainamarkkinoista vastaavalle osastolle, jossa päätehtäväni on auttaa kansallisia keskuspankkeja toteuttamaan yrityssektorin joukkolainaostoja osana omaisuuserien osto-ohjelmaa (APP) ja pandemiaan liittyvää osto-ohjelmaa (PEPP). Olen henkilökohtaisesti mukana varmistamassa, että yritykset voivat saada edullisin ehdoin rahoitusta koronaviruspandemian aiheuttamista poikkeusoloista huolimatta. Olen onnekas saadessani henkilökohtaista kokemusta EKP:n kaupankäyntisalista. Koska toimistolla työskentelevien määrää on rajoitettu, koronaviruspandemia on muuttanut merkittävästi työpäivääni ja minun on täytynyt seurata euroalueen joukkolainamarkkinoita kotoa käsin. Asuntoni muutoin niin viihtyisä vierashuone on muuttunut toimistoksi, jossa virkistävinä ”toimistokalusteina” ovat asuinkumppanini rummut työpöytäni vieressä.

Stefan Wredenborg, johtava ryhmänvetäjä ja rahoitusvakauskomitean sihteeri, makrovakauspolitiikan ja rahoitusjärjestelmän vakauden pääosasto

Tärkeä osa EKP:n ja kansallisten keskuspankkien sekä valvontaviranomaisten välisestä yhteistyöstä tehdään erilaisissa komiteoissa. Yksi niistä on rahoitusvakauskomitea, joka toimi pandemian vuoksi aiempaa tiiviimmin vuonna 2020. Komitea kokoontui tiheämmin virtuaalikokouksiin, joissa keskusteltiin rahoitusvakauden kehityksestä ja makrovakauspoliittisista päätöksistä. Aloitin komitean sihteerinä vuonna 2020 ja sain ”hypätä liikkuvaan junaan”. Tämä oli mahdollista edeltäjäni järjestämän sujuvan tehtävänvaihdoksen, erinomaisten kollegojen ja komitean puheenjohtajan tarjoaman ohjauksen avulla.

Vuosi oli haastava myös komitean jäsenille, sillä meidän kaikkien oli totuttava uusiin yhteistyötapoihin ja selviydyttävä kasvaneesta työtaakasta. Uskon, että onnistuimme mainion yhteistyöhengen sekä kansallisten viranomaisten ja EKP:n asiantuntijoiden erinomaisen selvitystyön ansioista. Saimme myös tukea IT-yksiköltä, joka auttoi meitä luovimaan uudessa virtuaalitodellisuudessa. Voi kuulostaa hieman paradoksaaliselta, mutta minusta tuntuu, että yhteenkuuluvuutemme lisääntyi tänä vuonna, vaikka emme tavanneetkaan fyysisesti. Eri EU-maista tulevien jäsenten näkeminen kotitoimistoista käsin pidettävissä videokokouksissa sen sijaan, että istuisimme kaikki ison pöydän ääressä, auttoi käsittämään, että olemme näinä haastavina aikoina todellakin kaikki samassa veneessä. Siitäkin huolimatta meistä jokainen kaipasi toisinaan henkilökohtaisia tapaamisia ja mahdollisuutta vaihtaa vapaamuotoisesti kuulumisia kokoustaukojen aikana.

12.3 Entistäkin tiukempia hyvän ja luotettavan hallinnon vaatimuksia

EKP:n luotettavuuden turvaamiseksi ja hyvän hallinto- ja ohjausjärjestelmän edistämiseksi otettiin vuonna 2020 käyttöön tehostettu sisäinen väärinkäytösten ilmoitusjärjestelmä ja -käytäntö. Uuteen järjestelmään kuuluu sisäinen väline, jonka avulla työtehtäviin kuuluvien velvollisuuksien mahdollisesta rikkomisesta, epäasianmukaisesta käytöksestä tai muista sääntöjenvastaisuuksista voidaan ilmoittaa helposti ja turvallisesti sekä tarjota ilmoitusten tekijöille ja todistajille mahdollisuus pyytää suojelua vastatoimilta ajanmukaisia vaatimuksia noudattaen. Ilmoituskäytäntö koskee nyt myös EKP:n kaikkia ylimmän johdon jäseniä. Väärinkäytösten ilmoitusjärjestelmä täydentää EKP:n nykyistä ilmoitusmenettelyä, jota käytetään pääasiassa pankkivalvonnassa ilmenneiden tapausten ulkoiseen raportointiin.

EKP:ssä kehitettiin uusia aloitteita ja tiedotuskampanjoita, joissa henkilöstölle kerrottiin eettisistä säännöistä ja määräyksistä. Kaikki uudet työntekijät suorittivat eettiseen toimintaan ohjaavan pakollisen verkkokoulutusohjelman. Compliance- ja hallintotapatoimisto vastasi vuonna 2020 yli 1 900 pyyntöön, jotka koskivat monenlaisia aiheita ja jakautuivat tasapuolisesti keskuspankkitoiminnan ja pankkivalvonnan henkilöstön kesken. Lähes 60 % pyynnöistä koski henkilöstön jäsenten yksityisiä rahoitustoimia; seuraavaksi yleisimpiä aiheita olivat ulkoiset toimet ja eturistiriitakysymykset (ks. kuvio 25). Ulkopuolisen palveluntarjoajan tuella suoritetut vaatimustenmukaisuustarkastukset vahvistivat, että EKP:n henkilöstö ja EKP:n edustajat korkean tason elimissä noudattavat yleisesti yksityisiä rahoitustoimia koskevia sääntöjä.

Eurojärjestelmässä ja yhteisessä valvontamekanismissa jatkettiin yhteistyötä kansallisten keskuspankkien ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa eettisistä ja compliance-asioista vastaavien henkilöiden työryhmän (ECTF) välityksellä ja keskityttiin eri laitoksissa voimassa olevien eettisen toiminnan ohjeiden yhdenmukaistamiseen.

Kansainvälisellä tasolla EKP otettiin jäseneksi monenvälisten järjestöjen eettiseen verkostoon (ENMO), joka on perustettu helpottamaan tietojen ja kokemusten vaihtoa, sujuvoittamaan yhteistyötä luotettavuutta koskevissa yhteisissä kysymyksissä ja edistämään hyviä käytäntöjä. ENMOn jäsenyys on osoitus EKP:n sitoutumisesta eettiseen toimintaan ja hyvään hallintotapaan.

EKP:n eettinen komitea tarkasti Euroopan keskuspankin ylimmän johdon jäsenten yhteisten menettelytapaohjeiden mukaisesti EKP:n johtokunnan, EKP:n neuvoston ja valvontaelimen jäsenten toimittamat ilmoitukset etunäkökohdista julkaistavaksi EKP:n verkkosivuilla. Eettisen komitean antamien lausuntojen määrä lisääntyi vuoden 2020 aikana. Suurin osa lausunnoista liittyi toimiin, joihin virkamiehet ovat ryhtyneet yksityishenkilöinä ja työsuhteen päättymisen jälkeen.

Avoimuuden lisäämiseksi EKP:n neuvosto päätti julkaista EKP:n verkkosivuilla eettisen komitean antamat lausunnot, jotka on osoitettu EKP:n johtokunnan, EKP:n neuvoston ja valvontaelimen nykyisille ja tuleville jäsenille ja jotka koskevat eturistiriitatapauksia ja toimikauden jälkeistä ansiotyötä.

Vuonna 2020 EKP vastasi EU:n kansalaisten esittämään 67 pyyntöön saada tutustua EKP:n asiakirjoihin ja julkisti yli 190 asiakirjaa (joista osan vain osittain).

EKP:n tarkastuskomitea^[69] teki mandaattinsa kolmivuotistarkistuksen ja otti käyttöön uusia määräyksiä, joilla vastataan Euroopan parlamentin ja kansalaisjärjestöjen esittämiin pyyntöihin ryhtyä lisätoimiin komitean jäsenten riippumattomuuden vahvistamiseksi ja turvaamiseksi. Tarkastuskomitea toimii EKP:n neuvoston neuvonantajana hallinnon ja valvonnan keskeisillä osa-alueilla, jotka koskevat EKP:n keskuspankki- ja pankkivalvontatehtäviä ja eurojärjestelmää. Tarkastuskomitealle raportoitiin säännöllisesti toimenpiteistä ja aloitteista, joita EKP on toteuttanut koronaviruspandemian aiheuttamien rahoitus- ja operatiivisten riskien johdosta, ja komitea kehotti edelleen ryhtymään ripeisiin toimiin tarkastussuositusten noudattamiseksi.

Tilinpäätös

https://www.ecb.europa.eu/pub/annual/annual-accounts/html/ecb.annualaccounts2020~0508aea2f9.en.html

Eurojärjestelmän konsolidoitu tase 31.12.2020

https://www.ecb.europa.eu/pub/annual/balance/html/ecb.eurosystembalancesheet2020~0da47a656b.fi.html

Tilasto-osa (vain englanniksi)

https://www.ecb.europa.eu/pub/pdf/annrep/ecb.ar_annex2020_statistical_section~ae79ac8ab8.en.pdf